tiistai 20. joulukuuta 2011

LUNTA


Nyt sitä tulee. Ja tulee. Ja tulee.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Sauna

Joskus harvoin minustakin siellä on ihanaa. Yksin. Kynttilän valossa. Saunahattu päässä.Löylyä sopivasti. Minun valitsemani tuoksu...Aikaa.Ulkona mieluiten oikein ruma keli. Kuten tänään :o)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

laulan babbadadudaa...

http://www.youtube.com/watch?v=sS6Ta6SrTHs&ob=av2e

Kun lapseni syntyivät pidin heitä sylissäni , suojelin koko kehollani enkä halunnut päästää irti enää koskaan. Heidän varttuessaan opin että minun tehtäväni onkin juuri se.Irtipäästäminen.Pikkuhiljaa ja pieninä annoksia lapset pääsivät kokeilemaan siipiensä kantoa. Nyt kun jo viimeinenkin poikanen seisoo pesän reunalla räpyttelemässä, ihmettelen.Itseäni. Etten olekaan puolikuollut huolesta tai menetä yöuniani, en kulje hysteerisenä neuvoja sylkien pentuni perässä. Olo on ihan levollinen. Tuntuu että tehtävä suoritettu ja uusi elämä häämöttää. Tietenkin kaikki kolme nuorta aikuista asuvat yhä kotona= helppo minun puhua lämpimikseni . Lähinnä ajattelin sitä kuinka he vuoronperään ovat viikonlopun jossain tai viikonkin ja minä kykenen jatkamaan elämää - Uuden vuoden saamme vastaanottaa aivan kaksin tai korkeintaan kaveriperheessä. Lintuni lentävät.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Joulu on lasten juhla.

Meillä ei enää ole lapsia.
Lähes aikuinen ja jo aikuisen ikään ehtinytkin jälkikasvu kuitenkin tuntuu odottavan Joulua . Minusta taas tuntuu että suurimmat jouluponnisteluni ovat ohi. Joulunviettomme on vuosien mittaan muuttunut rauhallisemmaksi ja aikuisemmaksi. Pakko myöntää jo nyt iloitsevani ajasta jolloin meillä on lapsenlapsia ja pääsen toivottavasti osaksi heidän jouluriemuaan.
Omien lastemme ollessa pieniä muutimme lahjashown säännöt. Jokainen saa vuorotellen lahjan ja avaa sen kaikkien katsoessa ja ihastellessa . Paperit suoraan valmiina odottavaan pussiin ja kuusen alta lahja seuraavalle onnelliselle. Lahjojen määrä ei myöskään varmaan koskaan ole vastannut suomalaisen lapsen saamisia. Silmät pyöreinä olen lukenut ja kuullut lapsen saattavan saada 10 ja ylikin pakettia. Olemme koittaneet pitää joulun ylimpänä sanomana rauhoittumista ja ennen kaikkea aikaa perheen kanssa. Nuoret miehemme ovat löytäneet uskon ja heille joulu on nykyään myös Jesuksen syntymäjuhla. Kuinka ja missä he sitä kunnioittavat on heidän oma asiansa. Meidän kodissamme ei olla luettu jouluevankeliumia eikä käyty joulukirkossa. Emme ole kieltäneet tarinaa lapsesta seimessä muttemme myöskään yrittäneet "myydä" sitä lapsillemme.Olemme koittaneet antaa heille vapauden ajatella itse ja tehdä omia päätelmiä. Luulenpa että onnistuimme aika hyvin :o).

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

kulkuset soi ja

tulkoon joulu ...me emme sitä kaapissa vietä. Ja näin onkin jouluvalmistelut meitin perheessä hupsis vaan tehty. Pikkasen pintasiloittelua ja hämärää,peittävää kynttilänvaloa. Siinä se. Vainen toki myös koristeita siellä ja täällä silmää ilahduttamassa ja vuoden ajasta muistuttamassa. Joskus sitten ihan yllättäen kaapin oven avatessani SE iskee. Ja siivoan sekä eliminoin intoa puhkuen . Valmista jälkeä ei kauaa ehdi ihailemaan: mukamas nyt niin tilavat kaapit täyttyvät alta aikayksikön uudella poisheitettävällä- MISTÄ sitä tulee???

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäinen suomi

Minunkinko suomeni? Onko yli puolet elämästään muillamailla viettänyt enää suomalainen? Hän joka ei ole kokenut aikusen arkea pohjolan piemeinä kuukausina, ei ole jonottanut arvauskeskuksessa kuumeisen lapsen kanssa, ei etsinyt autoaan lumivallin alta tai viettänyt työpaikan saunailtaa...Kaipaanko suomeen kaivatessani itse asiassa sitä samaa kuin varmaan kaikki muutkin. Lapsuuttani.
Aikuisen suomeni on ihana kesämaa. Siihen kuuluu suven parhaita anteja eikä parina viime vuonna edes ukkospilvet ole kesätaivastani pimentäneet. Jollain asteella minulla on huono omatunto.En "saa" olla ylpeä isänmaastani enkä varsinkaan harmitella sen epäkohtia. Minä olen vieras. Niin täällä "kotimaassani" kuin siellä kesämaassani. Olen saanut iskostettua omiin , täällä kasvaneisiin lapsiini, kenties enemmän äidinmaan ylpeyttä kuin koskaan itse olen osannut tuntea.

torstai 1. joulukuuta 2011

JOULUKUU

Ja joulukalenterien ensimmäiset luukut aukeavat. Löysin laatikoita ja kaappeja penkoessani 4 erilaista kirjaa joissa jokapäivälle jouluaiheinen tarina. Onneksi on hoitolapsia joille kirjoja lukea. :o) Lisäksi sain isännältä täkäläisen veikkauksen oman kalenterin ja sillä voitankin ohimennen Miljoona Frangia. 8o) Ulkona on lämmin ja aurinkoinen syyspäivä. Tuleeko joulufiilis vaikkei lumesta ole edes vuorilla hajuakaan..

maanantai 28. marraskuuta 2011

Unten Pfui oben HUI


Joulu tulla jollottaa

Vaikka tuntuukin että se on kyllä nyt vallan juossut. Juurihan joulua vietettiin. Yhä vain jälkikasvumme toivoo ja odottaa sitä "samaa" joulua kuin aina ennenkin. Ei sitä noin vain joulua ilman aleta olemaan.Myönnän että sellainenkin ajatus on mielessä muhinut että lomalle joulurahoilla ja mahdollisimman kauas. Nooh , nekin vuodet tulevat, tuskin nekään jollottaen. Olenhan minä jouluihminen itsekin , toki olen. Kuka lie askarteli tänään kanelikynttilän sitomalla rautalangalla kynttilän ympärille kanelitankoja. HIENO. Vaikka itse sanonkin ja vaikkei tosiaan ollut vaikeaakaan. Jouluradio soi. Ja kranssi komeilee neljine kynttilöineen pöydällä. Ja lempeän joulumielen vallassa lupaan itselleni ja teille uskollisille lukijoilleni kirjoitella tänne taasen. Kenties en ihan sormet sauhuten mutta kuitenkin.

torstai 5. toukokuuta 2011

Olemisen sietämätön keveys

Juuri nyt elän aikaa jona minua opetetaan . Opin huomaamaan etten voi vaikuttaa lasteni elämään enää muuten kuin olemalla . Olemalla se turvallinen äiti jolle uskaltaa puhua. Jonka luo voi tuoda kaverit ja kaverin kaveritkin. Joka edes yrittää hyväksyä jo lähes aikuisten lastensa valinnat.Joka myöntää virheensä ja silti tekee joko samat uudestaan tai keksii uusia.
Opin myös että on elämää lasten jälkeen . Opin että elämä on ollut minulle armollinen. Opin iloitsemaan tulevasta ja jaksamaan odottaa .

Muistin miksi en kirjoita tänne enää


Sen verran mukava on ja olisi lukea kommentteja-

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Se on niinku kesä



Aamut vielä viileät mutta päivisin lämmintä kuin kesäkuussa. Kauankohan tätä kestää? Nyt on jo kolmas viikonloppu peräkkäin kaunista ollut ja seuraavallekin eli pääsiäiseksi samanmoista luvattu. Sopii mulle mutta näen kyllä että luonnolla alkaa olla JANO.
Seuraava tuulahdus suomesta saapuu illalla. Oma PIKKUveli :o) Tulee kiva viikko ja Maukallakin on vapaata.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Muistoja vain



ovat pian suomesta saapunut tuulahdus ja turisti viikonloppu.
Käyty Mainaussa,Rheinin putouksilla, Munot linnassa, Stein am Rheinissa ja Winterthurissa. Siinä 4.päivän ohjelma. Iltaisin istuttu ja viintä maisteltu, Triominoa pelattu.


Munotista näkee kaikkialle




Orkidea kaunis
Näkymätön perhonen

Kesy perhonenTulppaaniloistoa Mainaussa

tiistai 5. huhtikuuta 2011

HEI tälläinenkinhän mulla on





Sanahirviö aloittaa vaiheen jonka aikana muistan kirjoittaa välillä blogiakin. OIKEESTI.

Elämä on kulkenut tuttua ja aikalailla ennakoitavaa rataansa. Välillä pikkupysäkeillä seisoen välillä suurilla asemilla pysähtyen.

Lapset kasvavat ja aikuistuvat.

Pojilla on jo aikalailla omat elämänsä , asuvat kyllä kotiasemalla ja paikalla ollessaan seuraavat aikalailla vanhempiensa sääntöjä ja ajatusmaailmaa.

Iris elää viikot Vadt nimisessä kantonissa. Toimii 3 pv viikossa au-pairina ja 2 pv käy koulua, osin ranskan kielellä. Lasten ( 5v kaksoset, sekapari ja 10 ja 12 v pojat ) kanssa nuori nainen on oppinut myös kieltä niin että eräs päivä kertoi jo ettei edes huomaa puhuuko saksaa vai ranskaa. Neidolla on ammatin haku vielä( kin ) kesken ja luulen että hän menee elokuussa ammatinvalinta kurssille joka kestää vuoden ja jonka aikana nuoria autetaan kaikin tavoin löytämään se oma ammatti ja hakeutumaan kyseisen ammatin pariin.

Ensi vuonna nuoret miehet valmistuvat yhtä aikaa. Se on sitten juhlan paikka se.

Ristosta tulee merkonomi ja Henristä prosessiautomaatioteknikko. Kotoisasti pelkkä Automatiker täkä kielellä .

Juuri nyt, tämä huhtikuu on minulle, kotirouvalle jolla on hoitolapsia enää 3 pp viikossa ja lähinnä ruokailemassa , onkin jännää ja kivaa täynnään. Jo tällä viikolla saan suomesta ystävän luoksemme kyläilemään, sitten saapuu kauan odotettu syntymäpäiviään ulkomailla viettävä pikkuveljeni ja sen jälkeen saan vielä samassa maassa asuvan kummityttöni Ronjan sisaruksineen ja suomalaisen äitinsä kera muutamaksi päiväksi arkeani piristämään.

Tässä tämä nyt tällä kertaa.

Tassulta terkkuja.


P.S Voikukat kukkivat. :o) Ja päärynä sekä kirsikka puut ynnä magnolia ja muut koristepuutkin.

Viime viikolla otin kuvan juuri ja juuri kukkimaan alkavasta magnoliasta . Anittalle.