Muillamailla

HELMIkuu

2012-02-03T10:42:00.000+01:00

Helmikuun sanotaan saaneen nimensä puun oksien jäähelmistä, joita syntyy tällöin Etelä-Suomessa kun tyypillisesti tammikuun lopun suojasään jälkeen pakkanen taas äkkiä kiristyy. Vanha kansa odotti innokkaasti ensimmäistä sydäntalven suojaa, koska siitä laskettiin olevan 200 päivää rukiin tuleentumiseen.
Helmikuun latinankielinen nimi Februarius tulee sanasta februa, joka oli roomalaisten sovinto- ja puhdistusjuhla.lähde? Helmikuussa valmistauduttiin puhdistautumismenoin ja sovintouhrein uuden vuoden tuloon ja uuteen alkuun. Ennen Julius Caesarin kalenteriuudistusta helmikuu oli roomalaisessa kalenterissa vuoden viimeinen kuukausi.

Kiitos taas Wikipedialle.

Siperian kylmyys

2012-02-01T13:48:00.002+01:00

Kuulema maahamme eksynyt. No juu onhan tuolla minus 5 astetta. Ja vuorilla jopa parikymmentä saman merkkistä astetta. Oikeasti tuntui minustakin kylmältä aamun koirakävelyllä. Illalla kuoron harjoituksissa saan varmasti kuulla että nyt on varmasti sinusta Elsi ihanaa kun on niinkuin kotimaassasi suomessa. Sinähän olet tottunut kylmään ja viimaan. Juu. Olen. Asuinhan viimeeksi suomessa vuonna 1985...

2012-02-01T08:34:00.003+01:00

Matkakuumetta

2012-01-27T07:55:00.002+01:00

Nyt se on iskenyt. Mietin päivät pitkät mitä missä ja milloin sekä kenen kanssa. Välillä mietin myös MIKSI?
6 viikkoa ja nousemme lentoon. Varattu ne jo onkin . Hong Kong pari päivää,muu aika lähinnä Cebun ja Lapu Lapun saarilla.

Maagiset 18

2012-01-19T13:28:00.002+01:00

Kun minä täytin 18 v alkoi ELÄMÄ. Olin töissä helsinkiläisessä perheessä kodin ja lastenhoitajana ja vapaus oli minun. Elin nuoruuttani täysin siemauksin.
Tänään tyttäreni ja kuopukseni saavuttaa tuon saman iän. Hänelle tämä ei ole happening. Jo 16 v saa täällä Sveitsissä ostaa ja nauttia alkoholia sekä tupakka. Sekin jännyys siis jo koettu. Tyttö tuntuu ajattelevan täysi-ikäisyyden tuovan hänelle vain velvollisuuksia ja vastuuta. Juhlia ei halua.
Olen ymmälläni mutta tietenkin myötäilen hänen omia toiveitaan. Niinpä menemmekin "vain" illalla syömään ulos, sankarin toiveesta kiinalaiseen. Isoäidiltään hän saa rahaa ajokorttia ajatellen ja meiltä Wellnessviikonlopun minun viehättävässä seurassani. Näin kuului nuoren naisen toive.
Isoveljistä toinen oli hankkinut siskolleen lahjakortin junamatkaa varten ja kirjoittanut liikuttavan tekstin korttiin. Esikoinen lienee hankkii hädissään tänään jonkun lahjuksen pikkusiskolle .
Paljon Onnea rakas Iris <3

Grüezi. Grüessech jne.

2012-01-09T08:17:00.004+01:00

Tässä maassa jonka asukkaaksi aikoinani jäin on olemassa monia murteita. Näistä tunnetuimpia lienee Berninsaksa, Luzerninsaksa, Baselinsaksa, Zürichinsaksa jne. Siis suurinpiirtein sadan jopa vain viidenkymmenen km välein murre vaihtuu.Wallisin kantonissa puhutaan saksaa jota mieluusti kuulen mutta jota on vaikea ymmärtää. Jo Berniläinen saattaa joutua toistamaan sanomisiaan minulle Züritüsch kasvatille. Murteet ovat osin korvaan r u m i a ja osin suorastaan k a u n i i t a , ikävä kyllä tämä meidän alueemme versio ei kovin kaunista kuultavaa ole. Kun sveitsiläinen muuttaa ulkomaille, eli toiseen kantoniin, pitää hän usein kunnia-asiana ylläpitää omaa murrettaan. Tuttavapiiriini kuuluu perhe jossa 4 lasta. Molemmat vanhemmat puhuvat Bernin saksaa ja niin vain on se täällä "ulkomailla" kasvaneisiin lapsiinkin tarttunut.
Kantoneilla on omat kansalaisominaisuutensa kuten suomessa muistelen eri läänien kasvateilla olevan. Baselissa ollaan hitaita Appenzellissä pienikasvuisia jne. En edes uskalla aloittaa aiheesta koulusysteemi sillä niin vain on myös se eri alueilla tässä pienessä maassa erilainen . Kun meikä puhuu murretta kuuluu siitä suomalaisuus sekä mieheni perheessä vallitseva sekasaksa. Siansaksa.
Lisäksi toki ranska, italia ja retoromania joissa oletan niissäkin olevan murteita.

Loppu. Fertig ja aus.

2012-01-05T11:24:00.002+01:00

Kuusen kotoa viedä saamme trallalllaa. Alan odottamaan pääsiäistä sitten . Vaikka oikeesti minun pitäisi odottaa kolmen viikon reissua Filippiineille maaliskuussa. Olenko ihan hassu ihminen kun en oikein etukäteis iloitse siitä matkasta. Maurice on kovasti lähdössä ja kyllä minä vierellä kuljen. Toki kuljen. Siellä asuu eräs puolituttavamme isoa maatilaa jossa on meillekin sitä tilaa ;o) Ihana kun on "alkuasukasopas" sveitsiläinen tosin mutta siellä naimisissa ja perheen perustanut. Luulenpa että äidinsydämeni on se joka estää suurimmat riemun purkaukset. Vaikka lapset ovatkin oikeesti jo aikuisia. . . 3 viikkoa ilman äitiä ja isiä oi joi joi.Anoppiin ei ole turvautuminen. Ja miten se koiruuskin pärjää. voi voi - Milloin tämä äiteily loppuu.? Ei kai sitten koskaan.
Asiasta kolmanteen .Olen ollut tämän loppiaisviikon mehupaastolla ja se sujuu oikein hyvin. Vointi on hyvä ja mieli reipas. Silloin tällöin iskee kova h a l u syödä ei niinkään nälkä. Suu kaipaa tekemistä. Huomioin kuitenkin että on parasta pitää se työttömänä. Joko/Tai tyyliin. Enää 2 päivää tai 3.
Ulkona on syysmyrskyn tapainen ja vuorilla sataa lunta oikein tosissaan. Hiihtolomalle eksyneet eivät pääse rinteille ja sitten kun pääsevät on lumivyöryn vaara suuri. Onneksi en hiihdä en ylhäällä enkä alhaalla saatikka tasamaalla.

Tammikuu

2012-01-03T07:30:00.005+01:00

Piti oikein ottaa selvää miksi TAMMIkuu. Wikipedia kertoo näin "Tammikuu on vuoden ensimmäinen kuukausi ja pohjoisella pallonpuoliskolla keskitalvea, mistä myös kuukauden nimen on esitetty johtuvan. Sana tammi on nimittäin tarkoittanut esimerkiksi hämäläismurteissa sydäntä/ydintä ("sydänpuu") ja toisaalta napaa tai akselia "
Elikkä sydäntalvea eletään.Juu-u. Eipä näy pohjolassakaan juuri paukkupakkasia olevan. Myös meillä on erityisen leutoa ja vallan vihreää.
Joulu siis tuli ja myös meni. Kuusi koristeineen seisokoon nurkassaan aina loppiaiseen asti , perjantaina se sitten poistetaan. Lunta ollaan saatu kahteen otteeseen oikein kunnolla. Kummallakin kerralla moinen suli juuri ennen juhlapäivää. Vuosi vaihtui tällä kertaa hyvin rauhallisissa merkeissä. Nuoriso oli omilla teillään ja me vanhemmat harjoittelimme sitä aikaa varten kun he jo asuvat omillaan. Katsottiin pitkä filmi , sytytetiin takkaan tuli , sulatettiin tinat, oltiin liian laiskoja menemään ulos ilotuksia ihastelemaan. Vanhuus ei tule yksin...Paras ystäväni piipahti nostamassa maljaa uudelle vuodelle myös heillä oli ollut rauhallinen ilta , niin rauhallinen että miehensä jo nukkui kotona kymmenen aikaan.Sekä jouluun että uudenvuoden aattoon liittyi haikeutta . Nuoret aikuisemme tuntuivat itsekin tajuavan ettei se riemu enää palaa. Life goes on.Ainakin 22.12.12 asti.
ONNELLISTA uutta vuotta kaikille !!

LUNTA

2011-12-20T14:01:00.002+01:00

Nyt sitä tulee. Ja tulee. Ja tulee.

Sauna

2011-12-16T20:01:00.002+01:00

Joskus harvoin minustakin siellä on ihanaa. Yksin. Kynttilän valossa. Saunahattu päässä.Löylyä sopivasti. Minun valitsemani tuoksu...Aikaa.Ulkona mieluiten oikein ruma keli. Kuten tänään :o)

laulan babbadadudaa...

2011-12-14T08:16:00.003+01:00

http://www.youtube.com/watch?v=sS6Ta6SrTHs&ob=av2e

Kun lapseni syntyivät pidin heitä sylissäni , suojelin koko kehollani enkä halunnut päästää irti enää koskaan. Heidän varttuessaan opin että minun tehtäväni onkin juuri se.Irtipäästäminen.Pikkuhiljaa ja pieninä annoksia lapset pääsivät kokeilemaan siipiensä kantoa. Nyt kun jo viimeinenkin poikanen seisoo pesän reunalla räpyttelemässä, ihmettelen.Itseäni. Etten olekaan puolikuollut huolesta tai menetä yöuniani, en kulje hysteerisenä neuvoja sylkien pentuni perässä. Olo on ihan levollinen. Tuntuu että tehtävä suoritettu ja uusi elämä häämöttää. Tietenkin kaikki kolme nuorta aikuista asuvat yhä kotona= helppo minun puhua lämpimikseni . Lähinnä ajattelin sitä kuinka he vuoronperään ovat viikonlopun jossain tai viikonkin ja minä kykenen jatkamaan elämää - Uuden vuoden saamme vastaanottaa aivan kaksin tai korkeintaan kaveriperheessä. Lintuni lentävät.

Joulu on lasten juhla.

2011-12-12T07:53:00.003+01:00

Meillä ei enää ole lapsia.

Lähes aikuinen ja jo aikuisen ikään ehtinytkin jälkikasvu kuitenkin tuntuu odottavan Joulua . Minusta taas tuntuu että suurimmat jouluponnisteluni ovat ohi. Joulunviettomme on vuosien mittaan muuttunut rauhallisemmaksi ja aikuisemmaksi. Pakko myöntää jo nyt iloitsevani ajasta jolloin meillä on lapsenlapsia ja pääsen toivottavasti osaksi heidän jouluriemuaan.

Omien lastemme ollessa pieniä muutimme lahjashown säännöt. Jokainen saa vuorotellen lahjan ja avaa sen kaikkien katsoessa ja ihastellessa . Paperit suoraan valmiina odottavaan pussiin ja kuusen alta lahja seuraavalle onnelliselle. Lahjojen määrä ei myöskään varmaan koskaan ole vastannut suomalaisen lapsen saamisia. Silmät pyöreinä olen lukenut ja kuullut lapsen saattavan saada 10 ja ylikin pakettia. Olemme koittaneet pitää joulun ylimpänä sanomana rauhoittumista ja ennen kaikkea aikaa perheen kanssa. Nuoret miehemme ovat löytäneet uskon ja heille joulu on nykyään myös Jesuksen syntymäjuhla. Kuinka ja missä he sitä kunnioittavat on heidän oma asiansa. Meidän kodissamme ei olla luettu jouluevankeliumia eikä käyty joulukirkossa. Emme ole kieltäneet tarinaa lapsesta seimessä muttemme myöskään yrittäneet "myydä" sitä lapsillemme.Olemme koittaneet antaa heille vapauden ajatella itse ja tehdä omia päätelmiä. Luulenpa että onnistuimme aika hyvin :o).

kulkuset soi ja

2011-12-11T14:02:00.004+01:00

tulkoon joulu ...me emme sitä kaapissa vietä. Ja näin onkin jouluvalmistelut meitin perheessä hupsis vaan tehty. Pikkasen pintasiloittelua ja hämärää,peittävää kynttilänvaloa. Siinä se. Vainen toki myös koristeita siellä ja täällä silmää ilahduttamassa ja vuoden ajasta muistuttamassa. Joskus sitten ihan yllättäen kaapin oven avatessani SE iskee. Ja siivoan sekä eliminoin intoa puhkuen . Valmista jälkeä ei kauaa ehdi ihailemaan: mukamas nyt niin tilavat kaapit täyttyvät alta aikayksikön uudella poisheitettävällä- MISTÄ sitä tulee???

Itsenäinen suomi

2011-12-06T07:59:00.003+01:00

Minunkinko suomeni? Onko yli puolet elämästään muillamailla viettänyt enää suomalainen? Hän joka ei ole kokenut aikusen arkea pohjolan piemeinä kuukausina, ei ole jonottanut arvauskeskuksessa kuumeisen lapsen kanssa, ei etsinyt autoaan lumivallin alta tai viettänyt työpaikan saunailtaa...Kaipaanko suomeen kaivatessani itse asiassa sitä samaa kuin varmaan kaikki muutkin. Lapsuuttani.

Aikuisen suomeni on ihana kesämaa. Siihen kuuluu suven parhaita anteja eikä parina viime vuonna edes ukkospilvet ole kesätaivastani pimentäneet. Jollain asteella minulla on huono omatunto.En "saa" olla ylpeä isänmaastani enkä varsinkaan harmitella sen epäkohtia. Minä olen vieras. Niin täällä "kotimaassani" kuin siellä kesämaassani. Olen saanut iskostettua omiin , täällä kasvaneisiin lapsiini, kenties enemmän äidinmaan ylpeyttä kuin koskaan itse olen osannut tuntea.

JOULUKUU

2011-12-01T15:20:00.003+01:00

Ja joulukalenterien ensimmäiset luukut aukeavat. Löysin laatikoita ja kaappeja penkoessani 4 erilaista kirjaa joissa jokapäivälle jouluaiheinen tarina. Onneksi on hoitolapsia joille kirjoja lukea. :o) Lisäksi sain isännältä täkäläisen veikkauksen oman kalenterin ja sillä voitankin ohimennen Miljoona Frangia. 8o) Ulkona on lämmin ja aurinkoinen syyspäivä. Tuleeko joulufiilis vaikkei lumesta ole edes vuorilla hajuakaan..

Unten Pfui oben HUI

2011-11-28T19:34:00.001+01:00

Joulu tulla jollottaa

2011-11-28T19:26:00.002+01:00

Vaikka tuntuukin että se on kyllä nyt vallan juossut. Juurihan joulua vietettiin. Yhä vain jälkikasvumme toivoo ja odottaa sitä "samaa" joulua kuin aina ennenkin. Ei sitä noin vain joulua ilman aleta olemaan.Myönnän että sellainenkin ajatus on mielessä muhinut että lomalle joulurahoilla ja mahdollisimman kauas. Nooh , nekin vuodet tulevat, tuskin nekään jollottaen. Olenhan minä jouluihminen itsekin , toki olen. Kuka lie askarteli tänään kanelikynttilän sitomalla rautalangalla kynttilän ympärille kanelitankoja. HIENO. Vaikka itse sanonkin ja vaikkei tosiaan ollut vaikeaakaan. Jouluradio soi. Ja kranssi komeilee neljine kynttilöineen pöydällä. Ja lempeän joulumielen vallassa lupaan itselleni ja teille uskollisille lukijoilleni kirjoitella tänne taasen. Kenties en ihan sormet sauhuten mutta kuitenkin.

Olemisen sietämätön keveys

2011-05-05T11:33:00.002+02:00

Juuri nyt elän aikaa jona minua opetetaan . Opin huomaamaan etten voi vaikuttaa lasteni elämään enää muuten kuin olemalla . Olemalla se turvallinen äiti jolle uskaltaa puhua. Jonka luo voi tuoda kaverit ja kaverin kaveritkin. Joka edes yrittää hyväksyä jo lähes aikuisten lastensa valinnat.Joka myöntää virheensä ja silti tekee joko samat uudestaan tai keksii uusia.

Opin myös että on elämää lasten jälkeen . Opin että elämä on ollut minulle armollinen. Opin iloitsemaan tulevasta ja jaksamaan odottaa .

Muistin miksi en kirjoita tänne enää

2011-05-05T11:31:00.002+02:00

Sen verran mukava on ja olisi lukea kommentteja-

Se on niinku kesä

2011-04-19T08:19:00.005+02:00

Aamut vielä viileät mutta päivisin lämmintä kuin kesäkuussa. Kauankohan tätä kestää? Nyt on jo kolmas viikonloppu peräkkäin kaunista ollut ja seuraavallekin eli pääsiäiseksi samanmoista luvattu. Sopii mulle mutta näen kyllä että luonnolla alkaa olla JANO.

Seuraava tuulahdus suomesta saapuu illalla. Oma PIKKUveli :o) Tulee kiva viikko ja Maukallakin on vapaata.

Muistoja vain

2011-04-12T06:37:00.015+02:00

ovat pian suomesta saapunut tuulahdus ja turisti viikonloppu.

Käyty Mainaussa,Rheinin putouksilla, Munot linnassa, Stein am Rheinissa ja Winterthurissa. Siinä 4.päivän ohjelma. Iltaisin istuttu ja viintä maisteltu, Triominoa pelattu.

Munotista näkee kaikkialle

Orkidea kaunis
Näkymätön perhonen

Kesy perhonenTulppaaniloistoa Mainaussa

HEI tälläinenkinhän mulla on

2011-04-05T07:10:00.005+02:00

Sanahirviö aloittaa vaiheen jonka aikana muistan kirjoittaa välillä blogiakin. OIKEESTI.

Elämä on kulkenut tuttua ja aikalailla ennakoitavaa rataansa. Välillä pikkupysäkeillä seisoen välillä suurilla asemilla pysähtyen.

Lapset kasvavat ja aikuistuvat.

Pojilla on jo aikalailla omat elämänsä , asuvat kyllä kotiasemalla ja paikalla ollessaan seuraavat aikalailla vanhempiensa sääntöjä ja ajatusmaailmaa.

Iris elää viikot Vadt nimisessä kantonissa. Toimii 3 pv viikossa au-pairina ja 2 pv käy koulua, osin ranskan kielellä. Lasten ( 5v kaksoset, sekapari ja 10 ja 12 v pojat ) kanssa nuori nainen on oppinut myös kieltä niin että eräs päivä kertoi jo ettei edes huomaa puhuuko saksaa vai ranskaa. Neidolla on ammatin haku vielä( kin ) kesken ja luulen että hän menee elokuussa ammatinvalinta kurssille joka kestää vuoden ja jonka aikana nuoria autetaan kaikin tavoin löytämään se oma ammatti ja hakeutumaan kyseisen ammatin pariin.

Ensi vuonna nuoret miehet valmistuvat yhtä aikaa. Se on sitten juhlan paikka se.

Ristosta tulee merkonomi ja Henristä prosessiautomaatioteknikko. Kotoisasti pelkkä Automatiker täkä kielellä .

Juuri nyt, tämä huhtikuu on minulle, kotirouvalle jolla on hoitolapsia enää 3 pp viikossa ja lähinnä ruokailemassa , onkin jännää ja kivaa täynnään. Jo tällä viikolla saan suomesta ystävän luoksemme kyläilemään, sitten saapuu kauan odotettu syntymäpäiviään ulkomailla viettävä pikkuveljeni ja sen jälkeen saan vielä samassa maassa asuvan kummityttöni Ronjan sisaruksineen ja suomalaisen äitinsä kera muutamaksi päiväksi arkeani piristämään.

Tässä tämä nyt tällä kertaa.

Tassulta terkkuja.

P.S Voikukat kukkivat. :o) Ja päärynä sekä kirsikka puut ynnä magnolia ja muut koristepuutkin.

Viime viikolla otin kuvan juuri ja juuri kukkimaan alkavasta magnoliasta . Anittalle.

Oli juhla ja juhannusilta

2009-06-23T10:47:00.001+02:00

Lempirantamme

Nizza

Nizza

Ystäviä

Kokko

Juhannus

2009-06-23T10:43:00.002+02:00

Perjantai oli ihan vaan perjantai . Huonona toivottelijana sain enää itsekin yhden ainoan toivotuksen suomesta;) Juhannustoivotuksen siis.
Ystäväni ja kummityttöni äiti tosin saapui kolmine tyttärineen jo perjantai aamupäivällä auttamaan tulevan päivän illan juhlien valmistelua . Vettä satoi kaatamalla . Näimme jo itsemme istumassa teltassa kylmyydestä hyristen . Lapsi joukon olohuoneeseen sulloutuneena pitkäveteisyydestä valittaen. Olin ikävä kyllä nukkunut tosi huonosti pari viime yötä enkä illalla jaksanut ystävän kanssa juuri istua. Me naiset ja Ronja vietimme ennen saunaan menoa kylläkin pari tuntia läheisessä Ikeassa. Sinne oli tullut se itseskannaus systeemi sinnekin ja pääsimme ilman jonottamista maksamaan. Ruokapuolelta mukaan tarttui lihapullia jotka sitten maistuivatkin sekä kotiin jääneille että meille itsellemme. Lopuista teimme seuraavana päivänä kivoja cocktail alkupaloja juhliin. Puolikas lihapulla,palanen mozzarellaa, puolikas kirsikkatomaatti ja lehti basilikaa. Kyllä kelpasi vieraille .
Saunominen oli tällä kertaa kahta hauskempaa kun lapset ( ja Sabine 32v ) niin nauttivat uimisesta että itselläkin oli hauskaa. Sade teki uimisesta vielä vaan hauskempaa. .Itseasiassa vesi oli takuulla lämpimämpää kuin ilma.
Lauantai valkeni luojan kiitos kuivana ja jopa aurinko itse näyttäytyi lupaavasti. Silti emme halunneet ottaa riskiä vaan pystytimme terassille asunto autoon kuuluvan etuteltan. Sateen varalle. Osa vieraista olisi sitten istutettu talvipuutarhaan. Sää oli kuitenkin jopa niin suotuisa että urheimmat lapset valtasivat altaan kuten joka vuosi. Ilo oli katsoa heidän riemuaan. Huomasin taas kerran että järjestän nämä perinteiset jussijuhlat juuri heidän takiaan ja heille. Lapsille. Aikuiset tulivat , toivat salaattinsa ( joka vuosi sama per perhe ) ja istuivat pyllyilleen. Sen verran nousi takamus että puhvetista muonaa hakivat.Mieheni oli saapunut kotiin työkomennukselta ( 2 vk ) edellisenä iltana, sillä aikaa kun me naiset shoppailtiin. Kotiin tullessamme näky oli komia. Musta silmä ja haava silmäkulmassa... Olivat "pojat" viimisenä iltana työkomennuksella esitelleet toisilleen harrastuksiaan. M. Kung Futa ja se toinen varjonyrkkeilyä- Olut lie virranut verta soljuvammin ennen taisto näytöstä sillä kultani ei ehtinyt väistämään jalkaa , teräskärkikengän sisällä olevaa jalkaa , vaan sai täysosuman silmäkulmaan. Ei sentään vissiin täydellä voimalla sillä siinä olisi takuulla murtunutkin jotain. Mallasjuoman ylimaltinen nauttiminen lienee myös syynä juhannusjuhlien "tragodiaan" Grillimestarimme ei juonut tippaakaan alkoholia vaan kärsi sen sijaan sappikolliikin ja lojui juhlien aikana ainakin tunnin kylpyammeessa sekä lääkettä otti. Kaikista eniten minua ärsytti ettei porukat A . huomanneet kuinka toinen kärvisteli tuskissaan B. edes huomanneet että hän poistui paikalta. Pää asia että ruokaa ja juomaa riitti heille.Ilman Sabinen ja anoppini apua ja lasten silmien loistoa olisin saanut kohtauksen ja pilannut koko kemut. Näin olleen pysyin ihan hyvin koossa. Nuoret miehet ( Esikko kaverinsa kera ) olivat järkänneet juhliin baarinkin Sieltä sai tunnin välein hakea juomia . Se oli tosi COOL.
Meidän nuorisomme oli saanut kutsua 1-2 ystävää juhlimaan ja heillä tuntui olevan hauskaa. Saimmepa jopa todistaa nuoren rakkauden syntymistä yhden Iriksen kamu ja yhden baarimikon kesken
Kokko oli komia ja ennen sen sytyttämistä laitoimme jätkänkynttilät palamaan. Ne kiinnostivat lähinnä joukkueen poikia 7 - 18 v Savua oli alkuun vaikka kuinka. Mauri oli keskimmäisen avustuksella järkännyt ohjelmanumeronkin , kuten aina , tällä kertaan oli oluen tunnistamis kilpailu kyseessä. Eri oluet piti järkestää halpoihin ja kalliisiin. Vaikeaa taas oli mutta osallistuivat sitten kuitenkin. Voittaja oli NAINEN
Kokon syttyessä tuli ihan haikea olo. Joku kesä vielä olen suomessa jussina. Satoi tai paistoi.
Lauloimme Sabinen kanssa pari suomalaista lauluakin . Kuvia kokosta seuraa. Aamun harmaina tunteina viimeiset juhlijat valuivat koteihinsa ja meille jäi vielä pikkuisen intoa istua setvimässä tapahtumien kulkua. Se on aina hauskaa
En juonut kuten olin ajatellut hiprakkaa edes mutta seuraava päivä eli eilinen meni silti pikkasen sumussa. SUURI väsy iski. Hoisin silti innoissani kummityttöä joka ehti meillä ollessaan täyttää 8 kk ja oppia istumaan ilman tukea Pelasimme korttia ja siivosimme jälkiä. Olin loppujen lopuksi hyvin tyytyväinen vaikkakin vannon ja vakuutan joka kesä etten enää VIITSI järkätä näitä hippeloita-
Mutta jotta suunnilleen tälviisii.
Nyt on likka leirikoulussa viikon ja esikko kipeänä. Mies takaisin normi hommissaan ja keskimmäinenkin taas arjessa kiinni-
Elämää vain elämää-:o)

Muutoksia

2009-05-12T13:30:00.002+02:00

Miten se onkin olevinaan niin turvallista kun elämä soljuu samaan tahtiin ja kaikki sujuu niin kuin suurin piirtein suunniteltu. Sitten iskee jostain suunnan muutos ja uudet tuulet. Juuri kun luulit että kaikki menee mainiosti. Ei mitään vakavaa mutta kuitenkin häiritsevän erilaista. Olevinaan epäturvallista.
Sveitsiin kuuluu tällä hetkellä sellaista että metsää enää puilta näkemätön esikoisemme aloittaa elokuussa kauppakoulun( joka EI ole ilmainen ) . Keskimmäinen on pärjääjä tyyppi ja pärjää sekä huomaa valinneensa alun alkain sen oikean ammatin. Kuopus taas ui. Räpiköi ammattien suossa ja koittaa olla huomaamatta ajan kulumista. Kyllä hän jotain löytää, jollei tänään niin huomenna. Ei huolia.
Juu ei. Mutta kun mä oon ä i t i.
Joka tapauksessa seuraava erilainen alkaa jo tänä perjantaina kun suuntaamme asunto auton nokan kohti , yllätys yllätys Matti, NIZZAA. Eihän tuonne aja kuin reilut 7 tuntia tästä meiltä ja Matti jo kävi paikan tarkastamassa joku aika sitten. Loma ei nyt välttämättä tule suoranaisesti tarpeeseen kun justiin olimme lomalla mutta kivahan se on lähteä erilaisten maisemien keskelle. Esikoinen jää taas talon mieheksi ja koiran vahdiksi , pikkasen saa vahtia tuota 17 -vuotiastakin samalla. 15 kesäinen kuopus neiti nauttii täysin siemauksin vanhempiensa jakamattomasta huomiosta , se on jämpti se.
Kas kun nyt olisi jo aika ryhtyä tosi toimiin auton pakkaamisen kanssa jne. INTO hoi!!!???

Vappu

2009-04-30T08:19:00.001+02:00

Muistelen että lapsena vappu oli jotain suurta. Kirkonkylällä oli markkinat ja oli olevinaan niin kevät jo. ( usein satoi jopa lunta ;o) )
Täällä keski-euroopassa vappu on työnpäivä. Siinä se. Kun lapset olivat pieniä laitoin ilmapalloja ja vappuhuiskia sekä serpentiiniä. Tein tippaleipiä ja munkkejakin. Sima kuuluu yhä perinteisiin.
Haluaisin olla suomessa. Tahtoisin kokea sen kevät heräämisen mikä saa ihmiset hymyilemään ja lapset nauramaan. Olisi ihana palata lapsuuteen ja olla huoleton. Jos edes ne vappuhuiskat kaivaisin esiin joita aarteena ole säilönyt.

ILOISTA VAPPUA

Tämän hetkinen elämäntilanteeni liittyen esikoisen tilanteeseen ei anna minulle tilaa keskittyä tähän blogiin . Älkää silti jättäkö. :o)

Haaste Marjutilta

2009-04-26T08:31:00.002+02:00

Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen

Minä olen lyhyenläntä ja pulskanlainen, vaalea, aikalailla helposti suomalaiseksi tai ainakin skandinaaviksi tunnistettavissa

Minut tunnistaa myös useimmiten seurassani olevasta Tassu koirasta

Olen kylän ainoa perhepäivähoitaja sekä ainoa suomalainen ja sitä kautta tunnettu

En juuri koskaan meikkaa enkä käy kampaajalla koskaan ( kaveri leikkaa pari kertaa vuodessa )

Luulen että ihmisten mielestä olen hauska ja huumorintajuinen

Puhun aika hyvin Sveitsin saksaa mutta ääntäminen paljastaa edelleen lähtökohdan

Puhun myös mielelläni ja paljon sekä lähes kenen kanssa vain

Olen utelias enkä pelkää näyttää sitä

Joskus olen varmasti liiankin utelias

Ei kyllä 20 ominaisuutta lähde ei millään

Haastan mukaan kaikki halukkaat....

Magnolia

2009-04-23T16:09:00.002+02:00

Melkein meni ohi suun

Mutta KERKISIN

Eilinen iltapäivä vietettiin likan kanssa kaupungilla ja siellähän se tuttu puu asuu.
Kuvasaalis oli runsas.

Blogin kirjoitus into laantui kuten yleensä kaikki uusi ja jännää laantuu. Saanen taas jonkun asteen pistoksen nyt kun tiedän että blogiani luetaan vaikkei kommenttia aina tulekaan.
Ilmeisen tärkeää tuokin seikka.

Kevät oi kevät

2009-04-09T13:22:00.005+02:00

Se on taas kerran täällä. Narsissit kukkivat. Linnut rakentavat pesiä . Aurinko helottaa siniseltä taivaalta.
Grillauskausikin aloitettiin jo toissa lauantaina.

Esikoisen tulevaisuus ja sen suunnitteleminen vaikuttaa tällä hetkellä koko perheeseen. Nuoren miehen epävarmuus ja epätietoisuus jäytää omalla tavallaan itse kutakin. Seuraavana ohjelmassa kuitenkin suomen loma pikkuveljen kera. Pojat ukin tykö kevättöihin . :o) Siitä tulee antoisa reissu.
Toki minua sekin jännittää ..varsinkin kun ajavat ensin 5 h lentokentälle. Halpojen lentojen perässä ja seikkailu mielessä.

Vaikea kerätä ajatuksia. Halusin kuitenkin jotain kirjoittaa ettei lukijoiden mielenkiinto vallan herpaannu.

Kevät kuvia myöhemmin.

Ihanaa pääsiäistä itse kullekin .

Lisäsin tämän aamuisia kuvia

Herukanlehtisimaa saa pian alkaa tekemään.

Matkakertomus:

2009-04-01T13:10:00.003+02:00

Niin sitten läksivät e ja hänen miehensä M reissuun. He nousivat koneeseen joka vei heidät iltapäivä lennolla Las Palmas nimiseen paratiisiin vain 4 lentotunnin päähän. Perillä paistoi AURINKO ,koneen laskeutuessa matkustajamme näkivät vuorien siintävän saaren keskellä ja aaltojen lyövän tasaiselle rannikolle. Matka hotellille kestikin sitten normaalia kauemmin sillä turistiemme suureksi yllätykseksi saarella juhlittiin yhä KARNEVAALIA. Carnaval de Maspalomas oli levittäytynyt koko matkan varrelle niin että bussi ,jossa jo malttamattomat matkaajamme istuivat, pääsi usein vain valumalla eteenpäin. Maskeerattuja ihmisiä, väärin parkkeerattuja autoja, hikeä ja naurua, tyhjiä juomapulloja. Suloinen sekasotku siis. Suoraan hotellin eteen ei bussi päässyt. Loppumatkan väsyneet kulkijat joutuivat kävelemään matkalaukkujaan takanaan vetäen. Suoraan hotellin edustalta kulki parhaillaan suurenmoinen carnaval kulkue!! Laukut huoneeseen, ostamaan juomia jääkaappiin ja eikun menoksi. Väsymys oli kuin poispuhallettu. Hyvää musiikkia, räikeitä värejä ja hurmaamia ihmisiä kulki alueen leveintä ja suorinta tietä pitkin. Turistien silmät suurenivat suurenemistaan. He syöksyivät mukaan riemun pitoon ja kuten lukija saattaa kuvitellakin ilta vaihtui yöksi . Seuraavana aamuna katu näytti Järkyttävältä. Roskia , lähinnä juurikin niitä tyhjiä pulloja ja lasinsiruja oli tosin jo yöllä siivottu pois mutta kesti pari päivää kunnes katu oli paraati kunnossa taas. Uupuneet yllätysjuhlijamme olivat tällä välin kerinneet tutustumaan huoneeseensa. Asuntoonsa piti sanomani. Siihen kuului makuuhuone, olohuone, nk teekeittiö ja iso parveke sekä tietenkin kylpyhuone. Tilaa OLI. Aamiais pöydässä tilannetutkielma osoitti että Hotellin muut vieraat eivät tainneet olla edellisenä yönä kadulla. Heidän keski-ikänsä hipoi reippaasti kuutta kymmentä. Ei se mitään, lyhyen ensimmäisen yön kuluessa jo oli tullut huomattua että hotellissa vallitsi varsinkin RAUHA. Myöskin miespariskuntia vaikutti lomalaisten mielestä olevan joukossa nk. normaalia enemmän. Korvia höröttäen saivat tarinan päähenkilöt kuulla että sinä iltana olisi HAUTAJAISET. Sinne kuuluisi jokaisen kunnon turistin rientää paikalle seuraamaan Carnavalin 2009 kuolemaa. Sardiinin hahmossa.
Sinne sitten illalla . Aamulla varhain oli naispuolinen matkanosanottajamme herännyt kuten aina lomalla hyvin aikaisin eikä uni enää tullut. Liian paljon mielenkiintoista odotti oven takana. Mies pedistä ja menoksi. Meri! se oli nähtävä ensimmäisenä ja kenties ehtisimme rannalle juuri sopivasti auringon nousua ihailemaan. Vastasaapuneiden epävarmuudella reitti etsittiin summa mutikassa. Ihan ensin , rakennusten ( lue hotellien ) ohi päästyä eteen avautui MAISEMA . Hiekkaa niin kauas kuin silmät siintää. Dyynejä, ihan aitoja hiekkadyynejä. Toki olivat aamukävelijämme tienneet niiden olemassa olosta mutta vaikutus oli silti suuri. Urheasti läksivät he kulkemaan läpi hiekkavuorten. Aamutuimaan hiekka oli paljaiden jalkojen alla viileää ellei kylmää. Aurinko teki nousuaan ja meri.. sitä ei näkynyt ,mutta se kuului , lupaavasti kuohui jossain edessä päin. Vihdoin viimeisen kummun kavuttuaan he näkivät sen . Tätä varten sinne oli tultu. Auringon nousu meren yllä, taianomainen valo ja tunnelma. Koko maailmassa vain he kaksi ( no hyvä on, kyllä tienreunoilla matkan varrella lojui muutama väsynyt juhlija, nukkuipa erä muuriin nojaten seisaallaankin ;o) ) Takaisin hotellille , aamiainen mielessä, kuljettiin meren rantaa pitkin aaltojen hyväillessä varpaita ja ensimmäisten hölkkääjien saapuessa seuraksi. Kylläpä aamiainen maistuikin punaposkisille aamuvirkuille. Päivä sujuikin rannalla ja jäätelöä syöden. Illallinen hotellilla oli hyvä ja monipuolinen ja sen voimin hautajaisetkin sujuivat mutkitta. Samalla tuli tutuksi lähistön isoin ostoskeskus Yumbo sillä sinne hyvinkin Sardiini vietiin poltettavaksi. Lavalla koko surullisen , viikon yhtä pätkää juhlineen , kansan silmien edessä. Testamentin lukemisen jälkeen Karnevaalin symboli kohtasi kohtalonsa. Kaiken kruunaava ilotulitus oli suurenmoinen .
Seuraavana aamuna oli aika suunnitella mahdollisia retkiä - M:n teki mieli vuokrata moottoripyörä , elsille olisi auto sopinut paremmin. Matkanjärjestäjä ehdotti erinäisiä retkiä joista loppujen lopuksi varattiin yksi. Buggyauto retki vuorille. Auton sekä moottoripyöränkin vuokraaminen ei hintalistan tutkimisen jälkeen enää houkuttanutkaan niin kovin.
Hotellin sijainti suosi kahden eri rannan "käyttämistä" ja molempiin oli järjestetty ilmainen kuljetus pari kertaa aamusta. Maspalomas majakoineen ja dyyneineen viehätti matkaajia enemmän kuin edellisenä päivänä tutuksi tullut Play del Ingles. Sieltä urheat urheilulliset seikkailijat kulkivatkin takaisin "kotiin" jalan. Hiekka joka edellisenä aamuna oli tuntunut lähinnä viileältä, poltti jalkojen alla ja taas tuntui ettei seuraavan hiekkakasan takana ole muuta kuin lisää sitä samaa , hiekkaa. Perille kuitenkin pääsivät ja väsy sai ottamaan nokoset ennen illallista. Sinä iltana osoite oli suomalaisten "oma" uusin paikka :Mummola. Ulkosuomalaisena se ajatuksena viehätti elsiä , voida puhua suomea , lukea suomalaisia akka lehtiä, juoda siideriä tai lonkeroa. Pettymys koko paikka. Toki siellä oli mummolamaisesti sisustettu ja juomatkin olivat oikeat. Turistin näkökulmasta paikka oli kuitenkin aika selkeästi saarella asuville suomalaisille osoitettu. Uusin seiska tuntui olevan kuumaa tavaraa ja laina läppärit kävivät kuumina kun palveluun kuului myös WLAN. Yksi lonkero riitti ja hullut kävelijät päättivät kulkea mutkan kautta takaisin petiä kohti. Tuloksena pelkillä Crocs kengillä varustettu M löysi aamulla varpaastaan komean vesikellon .
Mitä pienistä.Kun se ei ollut elsin jalassa!
Buggyretki
http://www.buchatskyy.com/index.php?opt ... &Itemid=47
Aamu oli koittanut ja vauhdin huumaa odottavat turistimme haettiin hotellin edestä , aurinko paistoi. Retkellä mukana oli ruotsalais mies poikansa kanssa eikä elsi malttanut olla kokeilematta ruotsin kielen taitoaan. Kyllä! mies ymmärsi kaiken minkä kuullakseen sai ja olettikin näin ollen että kielinero suometar kyllä ymmärtää hänenkin mongerrustaan. Päätä nyökytellen siitäkin selvittiin. Huomaamatta kieli kuitenkin vaihtui englanniksi ;o9 Umeosta kotoisin olivat. Toisen seurueen jäsenet olivatkin ranskalaisia ja yksi espanjalainen mies. Päivä oli alkanut matkan järjestäjälle hiukka huonosti ja kohtalo päätti jatkaa samaan tyyliin. Ensimmäinen konerikko koettiin jo 3 minuuttia lähdöstä !!Mekaanikko korjasi kyseisen pelin ja ei kun matkaan. Ihana oli tuulen tukkaa tuivertaessa ,moottori pyllyn alla täristen , kulkea ensin vilkkaampaa tietä ja sitten mutkaista vuoristo tietä 7 Buggyn jonossa. Merirosvoliput liehuen. Kuskina toiminut sveitsiläinen suorastaan hihkui onnessaan. Seuraava pysäkki= seuraava konevika. Se sama vempele taas. Kaikki, jopa ranskalaiset, ottivat asian huumorilla. ( hyvä on retken järjestäjä, saksalainen Bodo , Ei tainnut jaksaa tehdä niin ) Vika korjattiin ,osin sveitsin edustajan avuin ja neuvoin , ja matka jatkui läpi vuorten ja rotkojen, ohi patojärven ja appelsiini viljelmien. Lähestyimme retken kohokohtaa. Pysähtymistä näköalapaikalla ja pian seuraavaa pientä välipalaa paikallisessa kuppilassa. Vaan kuinka kävi... Seuraava potilas :oD pakollisella tauolla juttua riitti kahden skandinaavin kesken , toiset osanottajat saattoivat hiukkasen jo hermostuakin...
Näköalapaikalla sitten ... alkoi SADE. Järjestäjän kasvot olivat näkemisen arvoiset kun hän etsi autonsa takakontista sadekamppeita kaikille 13 hengelle. Turistien mielestä kaikki oli vain jännää. Sadekamppeissa sitten ajettiin loppumatka kaikkien vaikeuksien takia lohtulahjana eri paikkaan kuin retket yleensä vievät. Nimittäin Oasiin keskellä karua vuoristoa. Siellä oli appelsiini puita , mandariini puita , erinäisiä hedelmäpuita ja eksoottisia kasveja, tietty palmuja joka lähtöön, sekä eläimiä aitauksissaan: Aasi, strutseja, kalkkunoita, kanoja , riikinkukko , papukaijoja. Mikäs siinä oli paussia pitäessä. Toisena yllätyksenä retkeläisille tarjottiin sikäläisiä perunoita. Kiinnostuneet lukijat googlaavat Papas Arrugadas. Juomaa ja voileipää sekä kuppi kahvia , takaisin sadekamppeisiin ja matkaan. Sade jatkui ja matkanteko oli lähinnä mielenkiintoista. Vuorilta näkyi kuinka alhaalla dyyneillä aurinko yhä paistoi!! Päivä oli siis antoisa ja unohtumaton.Buggyretken iltana suuntana oli netin kautta jo tutkittu KUULUISA Tiffany. Oi ja voi. Sinne kaljakellariin( jolle elsi salaa antoi nimen homeluola, ei lomalaisten ole tarkoitus lähettää yhtäkään kaveria eikä puolituttua. Sieltä pääsi kyllä samasta ovesta ulos kuin sisäänkin ja onni toi reissaajien eteen suomalaispariskunnan joka toi terveisiä lähistöllä sijaitsevalta Apilaniityltä. No sinne sitten mieluummin. Ja johan alkoi tanssijalkaa vipattaa. Humppa ja tango soi ja pariskunta joka ei juuri pääse kehumaan tanssitaidollaan viihtyi mukavasti kuten MONI muukin . Karaoke laulannan alkaessa tyyny ja peitto hotelli huoneessa alkoi houkutella.
Loman seuraava päivä otettiin rennosti sen jälkeen kun rakkojalasta huolimatta talsittua tuli päästä päähän Inglesin kävelykatu joka kulkee 60 rappusta meren pinnasta. Matkan varrella etsi varsinkin matkan miespuolinen osanottajamme lainelaudan vuokraajaa. Vaan ei. Ei missään. Ainoa liike joka viittasi kyseiseen urheiluun oli kiinni. Totuuden nimissä on sanottava ettei ainakaan lähiympäristössä aallot esiintyneetkään mitenkään kutsuvasti. Harmi sinänsä. Loppupäivä sujui sopuisasti rannalla. Aurinkoa piti varoa.Matkalla Maspalomasista Inglesiin sitten näkivät tottumattomat silmät ihmeellistä. Alastomia ihmisiä! Miehiä lähinnä, pitkin rantaa ja rantapusikoita. OHO. Netti oli kyllä maininnut asiasta mutta jopa suomalaisen , alastomuuteen tottuneen turistimme silmissä näky oli suorastaan huvittava. Eksyiväthän reissaajamme keskelle vilkkainta miesten kerhoakin.
Jokaiselle päivälle jotain
Nytkö jo valkeni viimeinen päivä? Ja ostokset tekemättä!! Pilvinen aamu sai jo hiukan väsyneet sankarimme lähtemään lähi kylään El Tableroon ostamaan lähinnä Venezuelassa kasvaneen M:n mieliksi sikäläistä Maissijauhoa jonka elsi tiesi kyllä löytyvän jostain kaupasta. Ja onni mukana. Sieltä sitä sai .El Tablerossa ei ole juuri turismia ja olikin hauska sattuma kun kahvi hyllyllä alkuasukas alkoi auttamaan ostoksien tekemisessä. Espanja kieltä alkeellisesti osaava pohjoismaalaisemme ihmettelikin kovin miten paljon ymmärsi herttaisen naisen tarinoinnista. Taisi tulla kalaresepti samalla matkamuistoksi mukaan. Kotimatkalla sitten viimeinen yritys saada tuulahdus suomea muistoihin. Kuparipannu. Saman kadun varrella kuin mummola. Siellä se oli. Mukavia ihmisiä, rento tunnelma,hyvän ruoan tuoksu. Harmi vain että hotellin ruokapadat jo houkuttelivat ja olivat liian makoisia väliin jätettäviksi. Toistamiseen jos saarelle eksyisivät henkilöt niin varmasti piipahtaisivat kyseisessä paikassa.Niin sitten loma läheni loppuaan. Lento oli vasta iltapäivällä joten älykkäinä turisteina päähenkilöt pakkasivat laukkunsa ( kentällä hiljainen epäilys laukun painosta osoittautui aiheelliseksi )
ja laittoivat ne laukkuhuoneeseen lukkojen taakse. Rantaelämää vielä kerran. Vesi oli juuri sinä lauantai aamuna suorastaan viileää ja taivaalla alkoi kerääntymään tummia pilviä.HAH!! sillä kukapa haluaa kotiin auringon helottaessa pilvettömältä taivaalta lempeän tuulen hyväillessä paljaita käsivarsia. Suihkun kautta hotellin aulaan aikaa tappamaan siis. Kotiin olikin jo mukava suunnata ja varsinkin elsin ajatukset riensivät edeltä ihmettelemään miten nuoriso oli pärjännyt. Lentokentälle kulkiessa bussi pysähtyi kuten tavallista noin 10 hotelli pihassa ja nyt on tottuneet kulkijat päättivät mahdollisen seuraavan kerran ottavansa linjabussin vaikka matkanjärjestäjän organisoima kuljetus olikin ilmainen ( lue , kuului hintaan ) Saarella linja auto vie ja tuo huokeaan hintaan ja mutkattomasti niin turistin kuin alkuasukkaankin.
Perillä vastassa oli esikoinen ylpeänä kuskina. Kotona odotti ihan innokkaimmin KOIRA ja seuraavaksi innokkaammin Kuopus ( 15 v ) Huusholli oli kunnossa ja kukaan ei näyttänyt nälkiintyneeltä. Ainoastaan yksi seikka oli karmiva....se KYLMYYS. Sillä aikaa oli jopa luntakin satanut, tosi se oli sulanut jo pois. Talo oli lievästi sanottuna viileä sillä kuten M olikin "pelännyt" polttoöljy tankki oli sillä välin tyhjennyt ja kodinhoitajan ( esikoisen ) tehtäviin oli saatu lisämaustetta puulämmityksellä. Taitolaji ;o)
Matka oli siis kaikin puolin onnistunut ja pikantti lisämaininta viittaa makuuhuoneeseen.

Aasipäinen

2009-03-19T07:59:00.003+01:00

Kun esikoinen oli pieni puhuin hänelle suomea. Kerran leipomoliikkeessä juuri tähän aikaan näki noin 3-vuotiaani näyteikkunassa suklaapupun. Kirkkaalla pikkupojan äänellään lapsi kysyi: Äiti, milloin on aasipäinen.?

Meidän perheessä aasipäistä juhlitaan maalamalla kovaksi keitettyjä munia ja piilottamalla ne niin että lapset saavat ne pääsiäis aamusta etsiä. Aika alussa jo opimme merkkaamaan piilopaikat ja laskemaan munien määrän ;o). Parin päivän aikana munat sitten syödään ja ne on avattava vain iskemällä toiseen munaan . Se jonka muna ei mene rikki on voittanut . Mitkähän ovat nimet suomeksi suipolle päälle ja sille tylsemmälle???? Niiden pitää kohdata toisensa. Voittaja ei saa ,ainakaan meidän perheessä, palkinnokseen hyvää mieltä enempää.
Raeruohoa kylvetään vaikka ulkona jo niitty viherjöi. Toissa vuonna ( vai oliko se sitä edellisenä ..) tein ensimmäisen kerran mämmiä. Se onnistui aivan hienosti. Syömme karitsaa ja teen pashaa.
Pääsiäisunnuntai aamuna lapsille ( kyllä vain ainakin viime vuonna vielä 17 ja 16 veetkin osallistuivat ) on koriin jonka he edellisenä iltana koristelivat ja piilottivat ilmaantunut suklaapupu ja muuta makeaa. Pääsiäiskukko asunee suomessa. Täällä homman hoitaa kani.
Ja suureksi ärsytyksekseni vanhemmat ostavat nykyään lapsillee LAHJOJA. Polkupyöräkin saattaa olla pääsiäislahja. Jossain kohtaa joku ymmärsi jotain väärin.
Ainakin minun mielestäni.

Matkakuumeesta

2009-03-18T08:31:00.005+01:00

Hei hullua.
Minä tässä laskeskelin missä olen maailmassa käynyt.
Matkakuume iskee joka kerta. Vatsa menee löysäksi , unen laatu heikkenee , mietin kaikkea mahdollista ja mahdotonta.
Lapsuudessani kävin kahteen otteeseen Englannissa. Ekan kerran 12 vuotiaana. Se oli kyllä aikas hienoa. Kummitätini asuu edelleen siellä. Kolmannen kerran tieni vei saarelle kun jätin lukion kesken ja hyppäsin puolitutun perheen kyytiin heille au -pairiksi. Sillä kertaa vietin saarella 6 kk , kahdessa eri perheessä. Kummassakin suomalainen äiti ja pienet lapset. Viimeksi englanti kutsui reilu vuosi sitten kun kävimme mieheni kanssa 4 päivän Lontoo reissun josta teki ikimuistoisen netti ystäväni kotona vierailu ja hänen sydämellisyytensä. Kummitätiä en tavannutkaan.
Ruotsissa en ole koskaan "ollut" mutta olen ajanut ( ollut kyydissä ) puolen maan läpi matkalla suomeen. Pariinkin otteeseen eteläruotsia ja kerran ihan ylös asti jolloin ajoimme suomeen "kainalon" kohdalta. Norjan lapissa olemme piipahtaneet. Tanskassa vietimme, kun lapset olivat sopivan ikäisiä, kaksi kertaa muutaman päivän Legolandin merkeissä. Saksa on läpikulku maa mutta käymme siellä hammaslääkärissä ja ostoksilla silloin tällöin sekä useastikin olen/ olemme viettäneet pari päivää joulumarkkinoiden nimissä naapurimaan kamaralla.
Itävalta tuli tutummaksi sinä vuonna kun olin au-pairina täällä Sveitsissä . Kävin siellä isäni kera :o) Muutamaan otteeseen myöhemminkin piipahdettu tai ajettu läpi matkalla etelään.
Ranskassa tietenkin Pariisi on käyty ja ajettu poikki maan matkalla Bretagneen. Sinne jäi sydämemmekin ja luultavimmin vietämme siellä pari viikkoa tänä tulevana kesänä.Kerran vietin viikon etelä ranskassa telttaillen.
Italiassa olemme viettäneet lomia muutamaan otteeseen.
Kroatiassa vasta viime syksynä ensimmäisen kerran
Espanjasta "tunnen" vasta Teneriffan ja pian tutustun siis Gran Canariaan.
Kun lapset olivat aika pieniä perimme tietyn summan ja se käytettiin lomaan Karibialla. Dominokaaninen Tasavalta. 10 tunnin lennot sujuivat mainiosti ja vietimmekin maassa kaksi lomaa lasten ollessa alakoulu ikäisiä ja nuorempia.
Kaikista kauimpana vietimme puoli vuotisen avioliittomme alussa. Australiassa nimittäin. Sinne halaajan yhä.Kummisetäni asustaa down under.
Turkissa olen käynyt kahteen otteeseen aurinko lomalla.
Egyptin Sharm el Sheik ja Israelin Eilat on käyty katsastamassa myös.
Ja JOKA kerta maha löysällä ennen lähtöä ;o)
Hollanti kiinnostaa,Kreikka, AMERIIKKA.... vielä tässä ehtii.
Jotta on se KUMMA kun taas jännittää.

Hoilattu on

2009-03-15T15:50:00.002+01:00

Gospel kuoromme esiintyi ja meikä sain soolonsa kunnialla laulettua.
Esiintyminen ei taida kuulua lahjoihini yhtä lailla kuin kuvittelen itse hoilaamisen tekevän.
Ohi kuitenkin ja onnistuneesti.
Itseäni miellyttääkseni aion nyt pitää paussia laulamisen( kin ) kanssa jonkun aikaa . En halua mennä minnekään kodin ulkopuolelle harrastamaan.
Onkohan tämä suomalainen piirre ?
En toivo muuta kuin rauhaisaa eloa. En kaipaa netin lisäksi kontakteja. Vaarallista, tiedän.
Paussi onkin vain ajallisesti rajoitettu. Espanjan tunnit loppuivat joku aika sitten nekin. Olen nyt hiukkasen oloneuvostona sitten. Ja vapaa ehtoisesti. Mukavahan oli kuulla toisten kuoron jäsenten pyytävän etten lopettaisi. ( Balsamia oi balsamia ) .
En tainnut kertoa täällä vielä että esikko SAI ajokortn. Ja autokin on jo alla. Kyllä nyt kelpaa nuoren miehen kulkea.
Minun pitää vallan alkoittaa jo kesävaatteiden kasaaminen ensi lauantain lähtöä ajatellen. Huh. näin lyhyellä varoitusajalla emme koskaan olekaan läheteneet lentoon.
Elämä on niin laiffia.

HIP ja HEI

2009-03-13T19:36:00.002+01:00

Me lähdetään viikon päästä lomalle . Gran Canarialle nääs. Vain mieheni ja minä.
Ylitunnit saatava käytettyä ;o)
Play del Ingles..... me tullaan!!!!!!

Piti käyvä kehumassa.;o)

P.S Ebru...aallot vei voiton miehen silmissä....ja ne dyynit.
Kyllä me vielä teillekin päin ehditään ( HALUAN )

Itsekkyydestä

2009-03-11T07:53:00.005+01:00

Sitähän on kahta lajia kuulema.
Tervettä ja sitten sitä aitoa.
Minuun on iskenyt jonkunlainen itsekkyys.
EN halua laulaa kuorossa vain sen takia että paras ystäväni johtaa sitä.
EN ota enää uusia hoitolapsia vain sen takia että asun naapurissa.
EN osallistu kylän enkä kirkon rientoihin vain sen takia että "pitäisi" .
Aion keskittyä rehellisyyteen ja siihen kuuluu itsekkyys.
Osaan olla myös epäterveesti itsekäs.
Nytkin olohuoneen matto jää kakkoseksi kun istun mieluummin kahvikuppi kädessä blogia väsäämässä. Ei sen puoleen etteikö matto tervehtisi imuria tunninkin päästä iloisena.
Sunnuntaina olisi pitänyt mennä kirkkoon kun anoppi esiintyi. En mennyt kun oli niin kiva olla yöpuvussa( koko päivä. )
Äitiyteen itsekkyys ei sovi jokapäiväisenä mutta olen kylläkin sitä mieltä ettei ole tervettä sekään jos oma itse unohtuu ihan kokonaan. Kun äiti ottaa omaa aikaa sitä ei tule kutsua itsekkyydeksi eikä se ole sitä . Kansan kieli kuitenkin mieluusti vääntyy sanomaan juuri tuon sanan.
Sana itsessään sanookin paljon .
Itse .
Eräs lapsen ensimmäisistä voimasanoista. Kukapa ei jäisi vaikuttuneena kuuntelemaan kun 2 v huutaa kurkku suorana ITSE.tai Itte, tai vaikka Isse. Tarkoitus on sama. Itsenäistymisen lumous.
Sitten kun lapsi kasvaa sana alkaakin menettää lumoustaan. Siihen lisätään kolme kirjainta. k, ä ja s.

Olkaamme hyvällä omallatunnolla välillä reilusti itsekkäitä.!!!

P.s

Mikä sana on lähinnä itsekkyyden vastakohta. Ei kai vaan uhrautuvainen?

Mä osaan jotain uutta :o)

2009-03-09T16:06:00.002+01:00

ebru
finkinja
Laura
Marjut
Anne

ja muutama muukin , kunhan nyt pääsin esittelemään taitoani.:o)

Aamuyllätys

2009-03-07T15:22:00.003+01:00

Lähes koko komeus jo tiessään . 200 metriä alempana , kaupungilla ei lunta ollut ollenkaan...

Marjutin blogista naps

2009-03-04T10:22:00.002+01:00

Marjut

Minulla ei ole koskaan ollut...

1. hiustenkuivaajaa
2. matkalaukkua
3. kirjahyllyä
4. omaa huonetta
5. polkupyörää
6. päiväkirjaa
7. kameraa
8. mikroaaltouunia
9. passia
10. kännykkää
11. pussilakanaa
12. aitoa taulua
13. kahvinkeitintä
14. korkokenkiä
15. herätyskelloa
16. karvahattua
17. hammassärkyä
18. rannekelloa
19. pyykinpesukonetta
20. farkkuja
21. rottinkihuonekaluja
22. makuupussia
23. kuumetta
24. kumisaappaita
25. päänsärkyä
26. huonekasveja
27. valokuva-albumia
28. kylpytakkia
29. ikäkriisiä
30. kynsilakkaa
31. huulipunaa
32. lenkkitossuja
33. vatsatautia
34. ikävä kotiin
35. nutturaa
36. sormusta
37. huonoa omaatuntoa
38. käsilaukkua
39. purkinavaajaa
40. sydänsuruja
41. vesivärejä
42. hametta
43. lemmikkieläintä
44. pohjallisia
45. aitoa ystävää
46. nahkatakkia
47. energiansäästölamppua
48. taskulamppua
49. punaista vaatetta
50. matkakuumetta

TAAS on kevät( eilisiä kuvia )

2009-03-04T07:46:00.007+01:00

1.
Väripilkkuja etupihalla

2.
Zaubernuss ,olisko suomeksikin taikapähkinä? omassa pihapiirissämme

3.
Hasselpähkinä vastapäätä taloamme naapuri pihassa

Luonneluonnelma

2009-03-03T11:05:00.005+01:00

Saatan suuttua ja lähteä paikalta jos minusta tuntuu että minua kohtaan käyttäydytään epäoikeudenmukaisesti tai jopa jos jotain ystävääni kohtaa samanmoinen kohtalo.
En osaa olla mielinkielin.
Tai oikeastaan osaan jos on tarpeen.
Mutten suinkaan tykkää siitä.
Olen mieluummin rehellinen ja sen takia kestän urhoollisesti vastapuolenkin rehellisyyden. Mutta ikäväkseni vasta suutahtamisen jälkeen. Tätä ominaisuutta koulutan pois itsestäni parhaillani.
Olen äkkipikainen. Ja joskus ärsyttävän ehdoton.
Samalla olen sydämellinen, avulias, oikeudenmukainen,lämmin ja rakastava ihminen.

Joka sen tietää kestää oikkunikin. Häpeän silti omaa itseäni silloin tällöin.

Tämmöistä itsetutkiskelua tällä kertaa.

Olen kyllä sitä mieltä että ihminen VOI muuttua ja muuttuukin. Joskus vahingossa joskus työn takaa.

Maaliskuu

2009-03-01T10:39:00.004+01:00

Tässä kuussa kaikki päivät ovat samoja kuin helmikuussa.
;o)
Perjantai 13. esimerkiksi.
Sinä päivänä esikko ajaa ajokokeen toistamiseen.
Jännittää.
Tässä kuussa myöskin siirrytään kesäaikaan.
Talven selkä on taitettu.
Tosin meille on luvattu uutta lunta ensi viikolla. Edellinen onkin sulanut aika pitkälle pois.
Eilen oli mahtava hankiainen. Kävin kummityttöni siskosten kanssa hankikävelyllä ja pääsimme pellon keskellä sijaitsevalle "saarelle" kuivin ja puhtain jaloin. Sieltä löytyi maailman paras kiipeilypuu. Tyttöset ( 6 ja 4 v) olivat onnessaan eikä oma 15-vuotiaanikaan puun alla pysynyt. ;o)
Isäntä ja keskimmäinen palasivat laskettelulomaltaan. Ruskeina ja lähes terveinä . Isäntä meni telomaan itseään pikkasen , reisilihas revähtänyt tms. Myös mukana ollut anoppi oli kaatunut pahasti polvelleen. Sport IST Mord. Tiesin tämän. ;oP
Nyt kulta leikkaa omenapuita. Myöhässä tänä vuonna.....
Teinit nukkuvat tai nuokkuvat. Ja minä kuuntelen Finkinjan ansioista Paul Youngia :o)
Kuvassa ihanaa ihanampi kummityttöni( 4kk ) joka oli luonamme äitinsä ja sisartensa kanssa ke-la pääsi ensimmäisen kerran saunaankin :o)

Runotytttö

2009-02-25T10:14:00.003+01:00

Lapsena ja nuorena tyttönä kirjoitin syntymäpäivä ja muihin onnittelukortteihin aina riimitellen . Eräs isänpäivä runokin häilyy muistossa , se meni jotenkin tyyliin: Olet ollut isäni,monen monta vuotta, kasvattanut minua tuskin olet suotta. jne. :o)
Luen mieluusti runoja yhä vain ja saatan pysähtyä niiden kauneuden edessä .
Kun mieheni veli meni naimisiin kirjoitin ( sveitsin saksaksi ) heille elämän neuvo riimin. Riimi sai kunniapaikan hääalbumin etusivulla. :o)
En halua kutsua riimejä oikeastaan runoiksi. Runoissa on aina ajatus , syvä sellainen. Riimejä voi heitellä olalta suoraan ja niiden suurin tarkoitus on sopia yhteen ja nostattaa hymy lukijan huulille.
Pöytälaatikossa pölyttyy pari aitoa runoyritystäkin . Yksi niistä tämä:

-jalkani jäljet hiekassa
jo pian kukaan ei tiedä
että olin olemassa
saa aallot jälkeni viedä-

Tämä Mirkka Rekolan runo
eilen kosketti minua vaikken ole kokenut menetystä lähiaikoina

"Uneen viimeinkin lipua,
vailla ruumiinsa kipua
tunneista loputtomista.

Vaipuisin hiljaa sinne päin,
missä sen pienen vaahteran näin
leikkivän kultaisin lehdin.
Sanoisin: nyt minä ehdin.

Nyt olen tähti,
nyt olen maa.
Tuulessa saamme koskettaa."

-Mirkka Rekola-

Kuvapläjäys

2009-02-24T14:51:00.002+01:00

Muistelu haaste

2009-02-24T13:50:00.002+01:00

Napsin tämän Marjutin blogista

10 vuotta sitten.
vietimme lapsiperheen elämää täydessä kukassa
5 vuotta sitten
olimme hankkineet koiranpennun ja se oli ihanaa aikaa .
3 vuotta sitten
vietimme murkkuperheen elämää ja kävin Sabinen kanssa Teneriffalla
1 vuosi sitten
olimme turkissa hiihtolomalla
Tänä vuonna
menemme suomeen anopin kanssa ja isäntä jää kotiin
Eilen
oli lomani viimeinen päivä ja laiskottelin
Huomenna
saapuu ystäväni Sabine ( suomal. synt. ) ja tuo kummityttöni ( 4kk ) ilokseni kyläilemään
Ensi vuonna
täyttää jo toinen lapsistamme 18 vuotta....

Magnolia puun silmut

2009-02-22T11:14:00.004+01:00

Turpoavat lumesta huolimatta kovaa vauhtia. Lupaan laittaa kuvan kun se kukkii.

Noille keltaisille aikaiskukkijoille etsin nimeä. Kukaan? Keskellä lunta ja parin asteen pakkasta ne nostavat kaupungin puistossa päänsä.

Huhheijaa LUNTA

2009-02-22T10:45:00.004+01:00

Lainaan tässä veljen ottamaan kuvaa viime keskiviikolta.( kiitos Matti ja juu EN kysynyt lupaa ;o) ) Kylämme kirkko taka-alalla.
Juuri nyt valkoista tulee taivaalta niin että koiran kanssa lenkkeillessäni oli hupaisaa katsella kaverin loikkimista syvässä hangessa. On aika lämmin , pari astetta plussan puolella.
Isäntä ja 16 v ovat 69 v anopin kanssa etelätirolissa Wolkenstein nimisessä kylässä laskettelulomalla. Eilen aamulla läksivät. Kuopus palaa omalta talvilomaltaa päivää myöhemmin kuin oli sanonut . Eli tänään. Me esikon kanssa ollaan oltu koko eilinen päivä hyvin rauhallisissa merkeissä. Koiruus suorastaan masentui eilen kun lauman johtaja läksi. Tämän aamuinen lumikävely naapurin pikkupoikien kera piristi kummasti. Koiraa ja minuakin.
On sen verran harvinaista tämä lumen määrä meidän korkeuksilla että siitä riittää puheenaihetta pitkään . ;o)
Minusta on kaikista mukavinta katsella säätä sisältä päin ja aionkin olla KOKO loppupäivän sisätiloissa.
Ihanaa sunnuntaita itse kullekin.

Suku on paras

2009-02-20T10:00:00.004+01:00

Ihan totta.
Pieninä annoksina nimittäin ;o)
Isoveljeni oli 3:n päivän pikavierailulla tässä ilonamme ja olisimme kyllä pitäneet häntä kauemminkin tykönämme. Viikko seuraavalla kerralla Matti!!!!!
Eilen illalla tapasimme koko lähisukuni täällä. Siihen kuuluu mieheni äiti ja veli. Veljellä on kaksi tytärtä ja vaimo . Meitä on siis vain 10. Anoppi kutsui kaikki lähipizzeriaan illalliselle. Minun veljeni sai keskustella englanniksi lankomieheni kera, lähinnä yhteisestä harrastuksestaan sukeltamisesta. Seuraavaksi lähimmät sukulaiset täällä ovatkin mieheni serkut perheineen. Ihan mukiinmeneviä ihmisiä. Tapaamme vähintään kerran vuodessa. Tänä vuonna on meidän vuoro järjestää äitienpäivä brunssi kaikille. Silloin meitä on 10 aikuista ja noin 13 lasta toivottavasti hyvän sään vallitessa. Serkkujen äiti kuoli nuorehkona syöpään ja meidän lastemme mummi eli grosi on hiukkasen korvikemummona heillekin.
Laitan tähän kuvan eiliseltä kelkkailuretkeltä. Tunnistamisen vaara minimissä ;o)

Tätä voisi vielä tarvita

2009-02-16T10:46:00.003+01:00

Tai tätä... ja tuota.
Juu . myönnän!
Kärsin hamsterisyndroomasta.
Minun on hyvin vaikea luopua mistään , varsinkin jos tuote on vielä ihan hyvä.
On ihanaa kun voin antaa lasten pieniksi jääneet vaatteet ja osin kengätkin eteenpäin. Annan mieluusti ja sydämeni pohjasta kaiken muunkin keräämäni krääsän jollekin . Mutta kun on aika heittää tavaraa POIS , SE alkaa. Ikäväkseni meillä on iso talo ja paljon tilaa. Juuri muutama viikko sitten keräsimme auton lavallisen roskaa talosta ja talon ympäriltä. Olin oikein ylpeä itsestäni. Romujen poisto ei vaan näy missään....
Lähiympäristö tietää myös jo aivan liian hyvin että otan vastaan lähes kaiken mitä vielä voisi tarvita. Lahjoituksia satelee.
Ilmeisesti muidenkin on helpompi antaa kuin hävittää.
Eräs ystäväni taasen on oikein erikoistunut pois heittämiseen.
Myönnettävä että heillä on siistiä ja selkeää kotona. Eilen siivoutin nuorilla miehillä vaatekaappinsa. HALOO sieltä tuli vaatetta aikamoiset kasat ja taisipa esikko löytää muutaman kaivatun vaatekappaleenkin kaappinsa sisuksista. AAAH... 2 isoa kassia lähtee tänään kierrätykseen . Niistä tehdään rättejä. Samoin kaksi kassia kenkiä. Alanko pikkuhiljaa paranemaan?
Vakuutan että poikien huoneissa voi nyt hengittää vapaammin.
Neidon kaappi siivottiin jo aikaisemmin. Sieltäkin sain 2 kassillista eteenpäin annettavaa.
Kerran kutsun joko kälyni tai sen poisheittäjä ystäväni meille ISON jätepussin kanssa heilumaan. Heiltä se sujuu.EN aio olla kotona silloin. ;o)

Neljännen kansion neljäs kuva

2009-02-12T17:40:00.000+01:00

Jaahas. Tässä esitellään mieheni tekemiä SVEITSILÄISIÄ jätkän kynttilöitä. Kultani on taiteilija sielu.;o)

lisää lisää lisää

2009-02-12T17:25:00.004+01:00

Esikoiseni ,armaani, ei tunnu koskaan saavan tarpeeksi .Poika oli 18kk kun pikkuveli syntyi ja vei samalla esikoisen paikan perheen ainoana lapsena. Todella teimme kaikkemme ettei lapselle tullut kriisiä sisaruksen syntymisestä. Ehkä poika vain on kade luonne. Kenties emme koskaan pysty emmekä olisi pystyneet antamaan hänelle sitä mitä hän etsii. Kaivossa ei taida olla pohjaa.
Juuri tänään anoppi lahjoitti pettyneelle pojanpojalleen tunnin hieronnan jonne oli itse menossa. Varmasti oli ihanaa. Nuori mies tulee kotiin. Oli todella hienoa mutta minä haluan lisää ja minulla ei ole varaa. Voiko Grosi maksaa kerran viikossa hieromisen hänelle. Onnellinen olotila oli hetkessä onneton taas. VOISIN olla onnellinen JOS . Saisin sitä ja sen jälkeen tätä. Ja kaikkea aina pikkasen enemmän kuin muut. Täytyy olla rasittavaa olla niin kykenemätön nauttimaan hetkestä.
Keskimmäiseni , kultaseni, osaa sen jalon taidon.Jo syntymästä asti tottunut jakamaan .Kun keskimmäinen saa jotain on hän onnellinen ja tyytyväinen. Hänen elämänsä tuntuu olevan niin paljon helpompaa. On myös paljon mukavampi antaa tuolle iloiselle ja kiitolliselle nuorukaiselle.
Kuopukseni,rakkaani, odottaa elämältä saamista enemmän kuin itsestään selvänä. Hän kulkee huoletonna , huomista juuri miettimättä ja ottaa minkä saa.
Onko tämä lienee syntymäjärjestys kysymys.??

Ajokoira ja rekisterikilpi

2009-02-12T09:06:00.004+01:00

Aina vain jaksan naureskella semmoisille viihteen dinosauruksille kuin spede pasanen ja vesku loiri ynnä kumppanit. Elävästi tuli mieleen semmoinen sketsi tänä aamuna kun esikoiseni läksi ajamaan ajokorttia. Siinä kysyttiin ajokoiraa ja rekisterikilpeä. Lapsena se oli minusta hurjan hauskaa.

Siellä hän nyt ajaa,lumisateessa monet hyvät toivotuksen mukanaan. Äireetä jännittää.
Jos poika pääsee läpi kokeen niin samppakalja pullon korkki lentää :o)

Valentin

2009-02-11T17:28:00.002+01:00

Ja hänen päivänsä. Suomessa onkin keksitty mukavasti pyhittää päivä ystävyydelle. Täällä meillä se on lähinnä rakastavaisten päivä.
Valentin itseasiassa teloitettiin 14.02 eikä se kuulosta ollenkaa romanttiselta . Hän oli pappi ja vihki salaa sotilaita puutarhassaan. Joku oli kieltänyt vihkimisen tyystin siihen aikaan. Valentinin kerrotaan ojentaneen morsiamille kukkia puutarhastaan. Suklaata tuskin , eikä varmaan korujakaan.
Me mieheni kanssa emme muista juhlia omaa hääpäiväämme saatikka Valentinin päivää. Kukkakauppiaiden mielestä idea on varmaan mahtava. Muistelen ettei lapsuudessani, jonka vietin kukkien keskellä , tätä varmastikin antoisaa päivää vietetty.
Toivotan silti mielelläni kaikille ystävilleni ympäri maailmaan jo nyt mukavaa ystävän päivää. Jos olisitte lähelläni tarjoaisin kakku kahvit :o) Juhla mikä tahansa, hyvä syy leipoa .

jutska

2009-02-10T16:07:00.002+01:00

Nappasin tämän Finkinjan blogista

Lihavoi asiat, jotka olet jo tehnyt.
Kursivoi asiat, jotka haluaisit tehdä.
Jätä korostamatta asioita, joita et ole tehnyt etkä tahtoisi tehdä.
~
Olen...
1. aloittanut oman blogin
2. nukkunut tähtitaivaan alla
3. soittanut bändissä
4. käynyt Havaijilla
5. katsellut meteorimyrskyä
6. antanut hyväntekeväisyyteen enemmän kuin mihin olisi varaa
7. käynyt Disneylandissä / Worldissä
8. kiivennyt vuorelle
9. pidellyt rukoilijasirkkaa
10. laulanut sooloa
11. benjihypännyt
12. käynyt Pariisissa
13. katsonut ukkosmyrskyä merellä
14. opetellut taiteenlajin alusta alkaen
15. adoptoinut lapsen
16. sairastanut ruokamyrkytyksen
17. kiivennyt Vapaudenpatsaan huipulle
18. kasvattanut vihanneksia
19. nähnyt Mona Lisan Ranskassa
20. nukkunut yöjunassa
21. käynyt tyynysotaa
22. vaeltanut
23. ottanut sairaslomapäivän vaikken ole sairas
24. rakentanut lumilinnan useinkin
25. pidellyt karitsaa, silittänyt, kyllä, ne painaa kuitenkin...
26. uinut alasti viimeksi pari kk sitten
27. juossut maratonin
28. ollut gondoliajelula Venetsiassa
29. nähnyt täydellisen auringonpimennyksen
30. katsellut auringonnousua tai -laskua
31. lyönyt kotijuoksun
32. ollut risteilyllä
33. nähnyt Niagaran putoukset
34. käynyt esivanhempieni synnyinpaikalla
35. nähnyt Amish-yhteisön
36. opetellut uuden kielen
37. ollut tyytyväinen rahamäärään, joka minulla on
38. nähnyt Pisan kaltevan tornin
39. kalliokiipeillyt
40. nähnyt Michelangelon Davidin
41. laulanut karaokea
42. nähnyt geysirin purkautuvan
43. ostanut vieraalle aterian ravintolassa
44. käynyt Afrikassa
45. kävellyt rannalla kuutamossa
46. ollut potilaana ambulanssissa
47. maalauttanut muotokuvani
48. ollut syvänmerenkalastuksella
49. nähnyt Sikstiiniläiskappelin
50. ollut Eiffel-tornin huipulla
51 ollut sukeltamassa,snorkkeloi
52. suudellut sateessa
53. leikkinyt mudassa
54. ollut drive in -teatterissa
55. ollut elokuvissa
56. käynyt Kiinan muurilla
57. aloittanut yrityksen
58. opetellut taistelulajeja
59. käynyt Venäjällä
60. tarjoillut soppakeittiöllä
61. myynyt partiotyttöjen pikkuleipiä
62. ollut valassafarilla
63. saanut kukkia ilman syytä
64. luovuttanut verta
65. hypännyt laskuvarjolla
66. käynyt natsien keskitysleirillä
67. käyttänyt katteetonta shekkiä
68. lentänyt helikopterilla
69. säästänyt lapsuuden lempilelun
70. käynyt Lincoln Memorialilla
71. syönyt kaviaaria
72. tehnyt tilkkuja
73. ollut Times Squarella
74. käynyt Evergladesissa
75. saanut potkut töistä
76. nähnyt vahdinvaihdon Lontoossa
77. katkaissut luuni
78. ollut kiihdyttävän moottoripyörän kyydissä
79. nähnyt Grand Canyonin
80. julkaissut kirjan
81. käynyt Vatikaanissa
82. ostanut uuden auton
83. kävellyt Jerusalemissa
84. ollut sanomalehtikuvassa
85. lukenut koko Raamatun
86. käynyt Valkoisessa talossa
87. tappanut ja laittanut eläimen ruuaksi
88. ollut vesirokossa
89. pelastanut jonkun hengen
90. ollut Juryssa
91. tavannut kuuluisuuden
92. liittynyt kirjakerhoon
93. menettänyt rakkaan ihmisen
94. saanut lapsen
95. ollut Alamossa
96. uinut Suuressa suolajärvessä
97. ollut mukana oikeusjutussa
98. omistanut kännykän
99. saanut mehiläisenpiston

Tee sinäkin oma lista;)

Blogipysti

2009-02-10T14:51:00.003+01:00

Sain moisen mutta enpä vaan osaa laittaa sivupalkkiin.
Heh..
KIITOS Natjale

Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin

Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.

Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.

Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Elikkä täten ojennan samanlaisen palkintopokaalin seuraaville nettielämäni sulostuttajille

Ebrufinille Anatoliaan

Annelle tänne Sveitsiin

Marjut saa myös pokaalin

Samoin
Finkinja ja
Laura

JOKU opettakaa mut linkittämään :oP

TUULEE

2009-02-10T14:31:00.003+01:00

Tosin tämä tuulikuva on viime syksyltä mutta vähintään noinikkäästi nyt kyllä tuulee. Oli aamulla suorastaan jännittävää koiran kanssa koittaa taistella tuulta vastaan.
Isännän ja pojan nikkaroima pyöräkatos on entinen... Se lojuu nyt maassa ja katto ainakin on täysin kaputt. Puut ovat meidän kohdalla pystyssä. Esikko tuli kotiin liian vaarallisesta metsästä ( metsurikisälli kun on ) .
Luonto on uskomattoman arvaamaton ja meitä suurempi voima. Juuri eilen näin kuvia pyörremyrskyistä.. AIVAN uskomatonta millaista tuhoa moinen saa ajoiksi.Toivon että hiihtohissien omistajat ovat oppineet parista viimevuosina tapahtuneesta onnettomuudesta ja pitävät hissinsä tänään suljettuina. !!

Uusi haaste

2009-02-10T14:17:00.005+01:00

Tällä kertaa Marjutilta. :o)

Kerro jostain hurjasta kokemuksestasi.Jokaisella meillä on varmaan ollut jonkinlainen hurja mieleenjäävä kokemus.Joskus ne palautuvat mieleen; ne voivat olla joko hauskoja hurjuuksia tai sitten vakavia sellaisia, mutta niissä on jotain,mikä on jäänyt mieleen enemmän kuin joku toinen kokemus."

No minäpä kerron

Olimme juuri saaneet toisen lapsemme ja läksimme hankkimamme kaksosten kärryn kanssa sunnuntai kävelylle. Kärryissä esikoinen 18 kk ja vastasyntynyt. Sveitsissä kun asumme niin moni tie on jyrkkä ja mäkiä on vaikea vältellä . Isäntä tökki kärriä ja minä puuskutin vieressä. Kun pääsimme metsätiellä mäen päälle halusi 1 1/2 vuotiaamme kävelemään. Minä otin poikaa kädestä kiinni ja läksimme hiukan vielä ylämäkeen, sillä aikaa nuori isä parkkeerasi lasten ajopelin. Ylämäkeen ...muistan kuinka sanoin minua ja esikoista seuranneelle miehelleni että kaipa muistit laittaa jarrut päälle? Vakuutan että sillä hetkellä SE tapahtui!! Näin kuinka vauvamme alkoi vierimään mäkeä alas kaksostenrattaissa yhä hurjempaa vauhtia. Polveni peittivät ja kuulin jonkun huutavan suoraa huutoa ( se olin minä )
mies sai jalat alleen alta aikayksikön mutta selvääkin selvempää ettei saanut karkuria kiinni. Luojako vai kuka lie suojeli lastamme ja pysäytti hurjan kyydin puun kylkeen. Sen verran lempästi ettei lapsi edes lentänyt kyydistä vaan nukkui tyytyväisenä kun isänsä saapui paikalle huolesta kalpeana ja syyllisyyden tunne niskassaan. Kesti aikansa toipua järkytyksestä. Yhä vielä tunnen heikkouden valtaavan kehoni kun muistelen sitä hetkeä. Siitä vauvasta kehkeytyi aikamoinen rämäpää muuten. Liekö asialla mitään yhteyttä....

Hiukkasen huilannut olen

2009-02-09T18:28:00.002+01:00

Sänkyni pohjalla lojunut. Sahaava kuume. Kuiva yskä .Nenä tukossa. Elämä voittaa kuitenkin. Tytär,hiihtolomalaisemme, samassa taudissa. Olemme katsoneet elokuvia ja vuoronperään hakeneet juomaa ja muonaa sängyn lähettyville. Leppoisaa sairastelua siis. Hoitolapsetkin ovat kaikki lomillaan joten voisin olla huomennakin pipinä .
Koiruus katselee kummastus silmissään meitä nenäliinojen suurkuluttajia. Anoppi vei sen kävelylle ja illalla töistä palannut nuorukaisemme.
Aika usein nyt vilustunut tänä talvena. Pitää lisätä hedelmien syömistä visiin.

vastaus ensimmäiseen haasteeseeni

2009-02-07T14:00:00.003+01:00

Finkinja tämmöisen tehtävän minulle laittoi ;o)

Hyvä uutinen:

Viime perjantaina lauma villiintyneitä vuohinuorukaisia kokoontui Goatlandian torille. Heidän aikomuksenaan oli estää juuri edellisenä päivänä eroneen kilittären nk. vapaille markkinoille pääseminen. Kuten tiedämme jokaista kilipukkia kohden on kaupungissamme vain 0,2 kilitärtä. Tilanne rauhoittui vasta Goatboyn saapuessa paikalle.

1. Kirjoita kuvasta hyvä uutinen ja julkaise se.
Jollei huvita, niin haasta toki joku sijaiseksi.
2. Valitse jokin omista kuvistasi uudeksi haastekuvaksi.
3. Julkaise kuvasi ja haasta muita.
4. Tämä on leikkiä.

Lohikäärme kuvalla haastan

Annen ja Marjutin

enkä osaa linkittää heidän sivujaan. Sorge.

Varjotaidetta

2009-02-05T10:40:00.003+01:00

Kuvia kuvia kuvia

2009-02-05T10:31:00.003+01:00

Tämän aamun saalis

Saamattomuudesta

2009-02-04T15:39:00.003+01:00

Onhan se perinnöllistä ja saan syyttää äitiäni????
Tänäänkin olisi vaikka mitä puuhaa niin ei vaan ala syntymään jälkeä. Keittiön sain raivattua. Olen yksin kotona ja silloin lipsun kaikista komeimmin. Toipilas meni silmälääkäriin, kuopus, vaikka onkin keskiviikko eli vapaa iltapäivä joutui kouluun menemään, jotain rästitöitä ennen ensi viikolla alkavaa kaksiviikkoista talvilomaa. Esikko ja mies töissään. Koira lojuu jaloissani.Kissat kellivät koreissaan ( IKEA ja molemmilla nyt omat ;o) ) Aurinko meni pilven taakse. Pyykkivuori on korkea...alakerran voisi taas kerran siistiä . Varastossa olisi puuhaa. Puutarhassakin voisi jo kitkeä... ÄÄÄCH.
En vain saa itseäni niskasta. Koitan silloin tällöin palkita itseni tietyn homman hoidettuani. Toisen kerran kuvittelen miltä isännästä tuntuu tulla kotiin jossa vastassa on ensimmäisenä pölynimuri jota on , jos hyvin käy, JUURI käytetty tai jota aiotaan JUURI käyttää.
Joskus taas saan puuskan ja silloin....pois alta!!
Puuskaa odotellessa.....

Takapihalla on kevät

2009-02-04T14:48:00.004+01:00

Terveydeksi

2009-02-03T14:14:00.003+01:00

Minä olen terve. Toki kuulemma verenpaineeni on liian korkea ja napsin pillerin per päivä sen alentamiseksi. Toki olen ylipainoinen mutten tunnu kärsivän siitä ,ainakaan tarpeeksi.
Lapsemme ovat terveitä. Tosin juuri nyt keskimmäisellä on oikeen kunnon flunssa.Mieheni on refluksia lukuunottamatta terve hänkin.
Miten onnellinen ja kiitollinen olen tästäkin lahjasta.
Viimeistään tyttären syntymään liittynyt dramatiikka toi lähelle ettei aina käy hyvin.
Tänään paistaa aurinko.
Kuva napsittu Interlakenissa viime kesänä-

Maassa maan tavalla....

2009-02-02T12:49:00.003+01:00

Meinaan jotta sitäkin kummastelen kuinka eri asioista voidaan olla eri maissa ja kulttuureissa niin eri mieltä . Ja jokainen kuvittelee olevansa sen ainoa oikean mielipiteen kantaja, selvä se ;o). Sellainen juttu nyt esimerkiksi kuin vilustuminen ja ulkoilu.
Täällä ollaan sitä mieltä että nuhaisen lapsen voi vallan mainosti viedä ulos jokapäiväiselle happihyppelylle. Kunhan pukee sopivasti ja katsoo ettei lapsi riehu liiaksi ja hikoile . Turvonneet nenän limakalvotkin vain tykkäävät viileästä ilmasta. Pieni kuumeenpoikanenkaan ei ole esteenä ulkoilulle.
Suomessa taas ( näin olen ymmärtänyt ) ulos ei suinkaan mennä , ei lapsen kanssa eikä itse jos ollaan vilustuneita. Ollaan sisällä kuivassa usein MINUN mielestäni ylilämmitetyssä asunnossa ja kärsitään. Kaikin tavoin.
Toisaalta suomalainen tapa nukuttaa vauvaa ulkona on täällä yhä suuri ihmetyksen aihe.
Toinen kummastelupäiväni aihe on luulo joka ei ole tiedon väärrtti.
Luullaanhan täällä keski-euroopassa liiankin usein että suomessa kaikki rynnivät yhdessä saunaan joka tilaisuuden tullen ja tietenkin alasti miehet ja naiset sekaisin. Mielikuvituksen päästyä vauhtiin voitte arvata mitä seuraavaksi luullaan ;o)
Suomessa taas luullaan että kaikki sveitsiläiset asuvat vuoren kupeella ellei vallan sen päällä syövät suklaata ja juustoa suurissa määrin ja harrastavat jodlausta. Raha kasvaa puissa , selvä se.
Itse joudun luulojen uhriksi aina kun täällä on erityisen kylmää tai lumista." No niin rouva R. te voitte nyt varmaan todella hyvin ja olonne on hyvin kotoinen eikös niin?" Mutisen siihen useimmiten jotain tyyliin : " No, oikeastaan muutin tänne juuri näitä asioita karkuun " tms.Mikä ei toki ole totta ;o) Täkäläiset myöskin uskovat vakaasti etten palele -10 asteen pakkasessa . Olenhan syntynyt suomessa.
On aika hurjaa kuinka vähän osa kakkos kotimaani asukkaista tietävät suomesta .
Sauna, alkoholismi , metsät ja järvet. Ja NOKIA.Mika Häkkinen.Kimi Räikkönen. Sibelius. Martti Ahtisaari.plus jopa Paavo Nurmi saattaa tulla nk. Matti Meikäläisen mieleen.
Ruokailuun liittyviä tapoja jotka olen "unohtanut" suomesta ovat esimerkiksi leivän tarjoaminen ruokailun yhteydessä. Maito tai piimä ruokajuomana. Iltapala voileipineen . Kiitos sanan sanomisen ruokailun jälkeen.
Omaksunut olen ainakin hilloin laittamisen leivän päälle. Brunssien eli ruhtinaallisten, noin tunnin kestävien sunnuntaiaamiaisten harrastamisen. Viinin juomisen ruokajuomana (ja pulloa EI tarvitse tyhjentää ;o) ) Juuston leikkaamisen ( höyläämisen sijaan ) ja monia muita jotka 21:den sveitsin vuoden jälkeen ovat sulatuneet minuun niin etten tiedä niiden olemassa olosta enää. Ainakaan ei tule nyt mieleen. Vieraat kiittävät täällä ruokailun alkaessa , ensimmäisen kerran viini lasia nostaessaan kutsusta ja ruoasta. Plus vielä kotiin lähtiessään. Poskipusut ovat must ja niitä on 3 . Halaaminen ujostuttaa täkäläistä mutta minulle se edelleen on spontaanisti iloisen jälleennäkemisen merkki. Poskipusut.... na ja.. en ole niihin tottunut . Tuttavapiirini tietää sen ja jättää minut rauhaan ;o). Naiset keskenäänkin pussailevat poskensa märiksi JOKA kerran tavatessaan.Öyh.

Kevättä rinnassa

2009-02-02T08:43:00.005+01:00

On se kumma kun tänä vuonna olin oitis joulun jälkeen sitä mieltä että kevättä kohti kohisten. Aloin suunnittelemaan kesälomaa ja soitinkin jo isälle elokuisista tapahtumista.Hyvä etten vienyt lumilapiota vinttiin sillä viime yönä maa peittyi valkoiseen vaippaan. O.k sen alle ei jäänyt yhtäkään narsissia eikä tulppaania . On kai myönnettävä että nyt on vasta Helmikuu.
Olen miettinyt mistä kuukausille tulee nimet. Helmikuun miellän helmeileviin tippohin räystäillä kun talvi alkaa hellittää otettaan. Lapsuuteni talvet olivat kylmiä ja niihin kuului paljon lunta. Jäälle päästiin marraskuun lopulla. Silloin helmikuu varmastikin ihan oikeasti taittoi talven selän.
Netin kätköistä tälläinen :

http://www.talouselama.fi/pelin_henki/article167138.ece

MIELENKIINTOISTA....

p.s kuva ei ikävä kyllä ole aktuelli . Viime maaliskuinen kuitenkin.

Koiruus

2009-01-30T11:10:00.010+01:00

Näin komia kaveri haettiin marraskuussa 2003 erään lehti ilmoituksen perusteella meille kotiin.
Keskimmäinen lapsemme , ikuinen koirafani, oli toivonut omaa koiraa pienen ikänsä ajan. Koirakuumeen lievittämiseksi annoimme pojan laittaa postin seinälle ilmoituksen jossa nuori mies etsi koiraa jota hän saisi hoitaa edes kerran viikossa.Ilmoitus oli liikuttava. Siinä lapsi lupasi ottaa koiran parhaaksi ystäväkseen ja olla sille ikuisesti uskollinen . Kukaan ei vastannut ilmoitukseen ja se oli pettymys, selvä se. Nykyään koiran omistajana tiedän etten itsekään olisi vastannut. Liian suuri on vastuu 11- vuotiaalle vieraasta koirasta ja sen mahdollisista tempauksista. Onni kääntyi kuitenkin ja silmääni osui ilmoitus jossa etsittiin labratorille päivähoitopaikkaa. !!! Sehän sopi. Dascha niminen ihanuus saapui luoksemme viettämään vanhuuden päivistään 3 per viikko ilonamme. Reilun vuoden ajan poikamme oli onnellinen läheskoiranomistaja. Saipa vielä palkkaakin koiran hoitamisesta. Mainio systeemi siis.
Kun Daschasta jätti aika olimme jo niin tottuneita koiralliseen elämään että ...kuten arvata piti , ajatus omasta hauvasta alkoi itää. Kun isäntäkin oli lämmennyt ajatukselle toimin, kuten tapanani on ripakasti, ( silloin kun joku asia innostaa tarpeeksi ;o) ) Jo pian löysin lehdestä ilmoituksen joka oli kirjoitettu juuri meille: Annetaan : 10 viikon ikäisiä sekarotuisia pentuja ( emä euraasialaisen ja labratorin sekoitus, isä appenzelleri, tottuneet lapsiin ja kissoihin. Hurraa !!, meillähän oli silloin jo kaksi kissaa plus 3 omaan lasta ja erinäisiä hoitolapsia , nuorin heistä reilun vuoden ikäinen. Eräänä lauantaina nappasimme koirahullun lapsemme kyytiin ja ajoimme maatilalle jossa koirat olisivat haettavissa. Pojalle emme kertoneet minne menemme. Mutisimme jotain sukulaisista joita menisimme tapaamaan. Toiset kaksi lasta olivat partiossa sillä aikaaa. Kun saavuimme pihaan meitä vastaan rynni lauma maailman suloisimpia koiralapsia. Eräs niistä otti oitis pojan hatun ja säntäsi sen kanssa karkuun silmissä loisti ilkikuri ja elämänilo , poikamme oli haltioissaan . Katsoimme toisiamme , me aikuiset ja sanoimme yhteisymmärryksen vallitessa: Tuo tai ei mikään. Sattuma soi että olimme noin varttituntia aikaisemmin paikalla kuin seuraavat JUURI siitä pennusta kiinnostuneet hakijat. !! pennun väritys ja sukupuoli olisi heillekin sopinut ja niin se perhe ajoi kotiin ilman uutta ystävää. Kun keskimmäiselle selvisi että hän saisi ottaa yhden niistä ihanuuksista kotiin mukaan ei onnella ollut rajaa. Niin meitä oli kuusi. Koira on selkeästi perheen jäsen ja kaikki, hoitolapsia myöten rakastavat sitä pyynteettömästi. Elämä ilman Tassua?Ei sitä varmaan ole. Olin jo kirjoittanut kotona sopimuksen jonka poika sai allekirjoittaa maatilan keittiön pöydän ääressä. Siinä oli koiralle jo nimikin valmiina ja lista asioita joita vastuullisen koiran omistajan tulee tietää. Selkeästi koiran "pomo" ja laumanjohtaja on kuitenkin mieheni, minä olen kakkonen ja koirafanimme tulee hyvänä kolmosena. Yhä nyt kun nuori mies on jo kisällinä eikä aikaa oikeastaan ole käy hän kerran päivässä koiran kanssa lenkin jos vain ehtii. Aamuvuoro on minun . Viikonloppuisin ja silloin kun nuorukainen ei ehdi hoitaa isänsä koiran ulkoiluttamisen.
Tassu on käynyt kanssamme suomessa, italiassa, kroatiassa ja läpi noihin maihin pääsemiseen kuljettavien kautta toki. Matkailuautossa sujuu koirankin reissu. Mielellään se nyt EI matkusta . Mutta päiväkin ilman perhettä olisi sille lähes liikaa. Anoppini , se painonsa arvoinen kultaa oleva nainen, on pariin otteeseen ottanut karvaisen kaverimme luokseen lomalle sillä aikaa kun me muut olemme lentäneet muille maille.
Tassun suhde kissoihimme on seuraavan lainen: Fläckli neiti , kodista kotiin tönitty eläinkodin kasvattimme kestää koiran hellyyden osoitukset kärsivällisenä , tässä korostaisin sanan alkuosaa ;o)
Peppi , ensimmäinen kotieläimemme koskaan ja näin ollen POMO tietää asemansa eikä ole päästänyt Tassua koskaan unohtamaan juuri sitä.
Toki ihanimmallakin hauvalla on pahoja tapoja. Meidän silmäterämme on hiukan liian tottunut olemaan juuri sitä ja osoittaa helposti mieltään jos huomio kiintyy vaikkapa jompaan kumpaan kissaan. Samoin kun ovikello soi on elintärkeää että HÄN on ensimmäisenä ovella riemuiten vastaanottamassa vieraita. Jos joku josku eksyy luoksemme ilman että Tassu huomaa sen saa henkilö närkästyneen haukkukonsertin kuullakseen. Toinen ikävämpi juttu on että karvaturkilla on pari VIHAmiestä. Noin 4 alueella asuvaa koiraa joiden kanssa EI tulla toimeen. Piste. Vaan kun nämä jutut tietää niin helppo on siltikin tykätä tuosta sankarista vähintään yhtä paljon kuin hullu puurosta. ( myönnän, myönnän että koira tuli sopivaan tikkiin vauvaksi meille kun lapset olivat jo "isoja" ) alkuaikoina koiran kanssa tarvitsee aimon annoksen kärsivällisyyttä,hermoja ja AIKAA. Sveitsissä uusin laki koiria koskien kuuluu että jokaisen henkilön joka hankkii ensimmäisen kerran haukun omakseen tulee käydä ikäänkuin koiranajokoulu. ENNEN kuin koira saapuu. Se on hienoa . Joitain rotuja ei hyväksytä ja koiran jätöksille on tarpeeksi erityisiä roskiksia joihin pussiin kerätys tuotteet heitetään murisematta ( useimmat ainakin tekevät niin )
Ennenkuin kukaan epäilee että rakastaisin koiraamme enemmän kuin lapsiamme lopetan tähän. ;o)

Onnesta

2009-01-29T13:11:00.003+01:00

Miten arvokasta elämä tuntuukaan olevan kun toissa iltana mieheni joutui MELKEIN onnettomuuteen liikenteessä.
Joka päivä varmaan me itse kukin säästymme onnettomuudelta, usein nippa nappa.Emmekä läheskään aina sitä edes huomaa.
Miksi sitä ihminen tarvitsee suorastaan läimäisyn naamalle ennen kuin muistaa olla kiitollinen. Kiitollinen terveydestä, katosta pään päällä, rakkaista ihmisistä ympärillä. Undank ist der Welt Lohn. Epäkiitollisuus on maailman palkka. Ah niin todelta tuntuu tuokin sananparsi.
No juu. Ajatuksia ajatusten perään.
Kateus ... siinä vasta kurja kaveri. Ystäväni istui aamulla kahvilla luonani ja kadehti keskimmäiseni kisällin palkkaa mustin mielin. Hei! eri ammatti eri firma meidän pojilla . So what. Ajattelin kun hän oli lähtenyt että nyt voin hengittää . Koko ilmapiiri myrkyttyi kateudesta. En itsekään ole vapaa siitä mutta koitan parhaani mukaan päästä eroon tuosta luonteenpiirteestä. Leben ist lernen . Elämä on oppimista. Oh ja.. so ist es.

Hei sinä joka blogiani luet

2009-01-27T18:01:00.002+01:00

Tykkään kirjoittaa .
Vielä enemmän tykkään lukea KOMMENTTEJA
Katsos ,nyt olen laittanut laskijan sivuilleni ja tiedän että täällä on ELÄMÄÄ.
KIITOS puumerkistäsi silloin tällöin.
Muutama uskollinen kommentoija täällä jo onkin . Erityiskiitos heille. :o)

2009-01-27T15:38:00.001+01:00

Kouluun lapset

2009-01-27T13:34:00.007+01:00

Lasten ura yhteiskunnan kasvatteina alkaa sinä vuonna kun he täyttävät 5 vuotta. Itse asiassa myös ne lapset jotka täyttävät viisi seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä saavat myös vapaa lipun kodin ulkopuolelle. Ainakin meidän kylällä ja Kantonissa mitä en vanno, sillä systeemi on lähes per kunta erilainen. Uskomatonta mutta totta. Useimmat lapset käyvät kolme vuotiaina vuoden ajan kerran viikossa leikkikerhossa.Siellä he jo tutustuvat tuleviin luokkakavereihinsa yms.
Nämä 4- vuotiaat lähtevät eräänä elokuun päivänä ,suurinpiirtein ylemmän kuvan netistä löytämäni tyttösen näköisinä, kaksi vuotta kestävälle Kindergarten taipaleelle. Kutsuisin sitä lähinnä esikouluksi. Sinne mennään aamu kahdeksasta noin puoli kahteentoista . Silloin kaikki lapset , myös koululaiset menevät kotiin tai pph.n tykö tai yhä yleisemmin kunnan järjestämään maksulliseen ruokailuun. Ensimmäisenä "Chindsgi" vuotena takaisin eskariin mennään vain yhtenä iltapäivänä. Silloin 13:30 - 16:00 tai vastaavaa. Eskarissa opitaan käden taitoja , yhdessä olemista, toisten huomioon ottamista, opettajan teitittelyä ja kättelyä, lauluja,perinteitä,jne. Toisen eskarivuoden aikana iltapäivät Chindsgissä lisääntyvät.Keskiviikko iltapäivä pysyy kuitenkin koko kouluajan aikana vapaana.
Kun meidän esikko meni eskariin oli vielä lauantai aamuisin koulua mutta se loppui sitten sinä vuonna. Joissakin kantoneissa tai ainakin kunnissa eskaria käydään vain yksi vuosi. Eskari on tähän asti ollut vapaaehtoinen. Kuljetaan suuria muutoksia kohti tässä asiassa. Minun lapseni ovat kahden vuoden päästä kaikki kolme jo peruskoulun käyneitä joten kerron sitten miten nyt 4kk kummityttöni koulusysteemi toimii sitten ;o)
Kouluun mennään sinä vuonna kun täytetään 7 v tai seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä . Tiedän että joissan paikoissa kouluun mennään vuosikerran mukaan kuten suomessa.
Peruskoulua on 9 vuotta joista ensimmäiset 6 ala-asteella , oikeastaan ensimmäiset kolme luokkaa , neljäs viiva kuudes luokka on keski-astetta.Ylä-aste iässä lapset jaetaan meidän Kantonissa eri paikkoihin. Lukioon, oppikouluun tai kansakouluun tai jopa "vain"yläkouluun. Lapsesta riippuen. Opettajan sana on aika painava mutta me esimerkiksi päätimme kahden lapsemme kohdalla ettei ope tuntenut lastamme tarpeeksi hyvin ja laitoimme heidät oppikouluuun. Hyvällä menestyksellä ;o)
Oppikoulun jälkeen osa nuorista menee lyhytaika lukioon joka kestää 4 vuotta. Ala-asteelta suoraan lukioon eli pitkäaikalukio kestää 6 vuotta. Osa menee kymppiluokalle , suurin osa oppisopimuksen kautta ammattiin. Meidän nuoret miehemme ovat molemmat tällä hetkellä kisälleinä. Nuorempi hankkii samalla ammattilukiossa paperit joilla pääsee korkea kouluihin jne.Hänen kisälliaikansa on 4 vuotta , esikoisen 3 v. Aivan eri aloilla ovat. Tässä on toki se etu että nuorukaiset tienaavat jo nyt sen verran mukavasti että hankkivat itse vaatteet ja tietokoneet sun muut mikä heitä kiinnostaa. Kotiin vaadimme 10 % palkasta. Suurin osa perheistä ei näin tee. Me haluamme että lapsemme oppivat ettei eläminen ole ilmaista.
Lomia koulusta on vähän väliä. Yhteensä noin 13 viikkoa. Kuten lukijani arvaa; eri kantoineissa ja jopa kunnissa eri lomat. Meillä on 5 viikkoa kesälomaa. 2 viikkoa keväällä, talvella ja syksyllä plus joululomat ja muutamia muita vapaa päiviä. Kisälli vuosina loma on pidettävä koulun lomien aikaan. Ammatti koulua käydään 1-2 päivää viikossa. Lomaa on enää 4-6 viikkoa per vuosi.
Kouluruokailu on aivan lasten kengissä täällä mutta jopa meidän pikkukylässämme moinen on järjestetty 3 päivää viikossa ja maksullisena . JOS äiti haluaa töihin on siinä aika järjestely.Iltapäivä koulusta lapset saapuvat, iästä riippuen 15:30-17:30.
Koulureput näyttävät ala-asteella alemman kuvan tapaisilta. Ylä-asteelle mennään jo ylemmän kuvan kaltaisten reppujen kanssa.
En osaa jakaa kuvia tekstin sekaan. . .

Jotta suurin piirtein näin se menee. Lukijani Marjut asuu eri kantonissa ja heillä on hiukan eri systeemi . Jos viitsit Marjut valoittaa siitä ? Kiitos.

Kummeudesta

2009-01-25T18:49:00.006+01:00

Kultani vei tänään kummipoikansa kelkkailemaan . 7 kilometriä pitkälle "kelkkaradalle"
Poikaa oli pelottanut eikä hän meinannut uskaltaa hissin( sellainen tuolihissi joka leijuu korkealla vuoren rinnettä ylös ) kyytiin alkuun ollenkaan.Myös kelkan kyydissä pelotti hiukkasen kuulema. Kolmannella kerralla alaspäin lapsi oli jo mennyt omalla pulkallaan aivan itse alas asti ja lujaa :oD. Taitaa saapua ylpeä 7 v kotiin nyt illalla kun kummisetänsä juuri vie häntä oman perheen syliin. Varmasti jää ikuisesti mieleen lapselle tämä päivä.
Itse olen kolmelle lapselle kummi. Pakostakin lahjakummina veljeni tyttärelle suomessa. Kunhan neitokainen kasvaa niin jospa sitten saapuisi kummia tervehtimään. Tapaamme kerran vuodessa parin tunnin ajan.
Täällä päässä minulla on suomalaisen äidin ja sveitsiläisen isän nyt jo 19 v poika ( nuori mies ) kummilapsena. Kun poika oli pieni hän vietti paljon aikaa meillä . Ihan alkuun meillä ei ollutkaan omia lapsia ja nautin täysin siemauksin kummeudesta.Olin "nuori" kummi, äitiään 10 vuotta nuorempi. Kun omat lapset perä perää syntyivät jäi kummipojalle luonnollisesti aikaa vähemmän. Koululaiseksi vartuttuaan ei poika enää viihtynyt niin usein luonamme vaan kaverit tulivat tärkeimmiksi. Niinhän se kuuluukin olla. Katsoin kummeuden "loppuvan" rippijuhlaan . 18 v syntymäpäivillä olimme myös läsnä.
Nyt sitten uusin lapsukaiseni on vasta 4kk vanha ihanuus. Samoin suomalaisen äidin täällä asuva pikkurinsessainen. Koitan olla hänellekin kummi joka on läsnä.Lomailu kummila, suomen mummilan jonkun asteinen korvike. Aion puhua lapselle suomea kuten äitinsäkin tekee ja näin osallistua sanavaraston kasvattamiseen.Tahdon lahjoittaa hänelle muistoja. Olen "vanha" kummi,äitiään 10 vuotta vanhempi.
Aikoinamme omille lapsillemme kummia etsiessämme pyysimme heiltä yhtä. Se oli aikaa. Aikaa lapselle jonka muuten arjessa pitää jakaa aikuisten huomio ja aika kahden sisaruksen kanssa. "Pelkkä" lahjakummeus tuntui niin tyhjältä ja jopa tarpeettomalta.
Nooh. Kolme lasta, kuusi kummia. Laidasta laitaan.
Täällä kummeina on useimmiten sukulaisia ja heitä on kaksi. Mies ja nais puolinen. Götti ja Gotte. Lapset kastetaan 3kk-jopa vasta vuoden iässä ja se tapahtuu aina kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä. Lapsi ikäänkuin otetaan seurakunnan jäseneksi yhdessä. Näin siis reformoidussa kirkossa. Katolilaiseen pääsin vasta nyt joulun jälkeen kummitytön ristiäisissä tutustumaan. Siellä ristiäiset olivat vasta jumalanpalveluksen jälkeen ja läsnä vain kummit perheineen ja vanhemmat sekä lähimmät sukulaiset.Mukavalta tuntui kun pappi soitti kirkon kelloja sen merkiksi että lapsi on saanut nimen.
Ai niin.. tämä kuuluisi erilaisuuksiin. Nimi annetaan julki sillä hetkellä kun tiedetään onko tulokas poika vai tyttö. Synnyttämään mentäessä mukana on lappu johon on merkitty molemmat vaihtoehdot. Sukulaisille ja ystäville lähetetään oitis syntymäilmoitus jossa komeilee lapsen nimi, syntymäaika ja tärkeimmät mitat. Millaistahan olisi ollut saada katsella vauvaa ja miettiä vasta valmiille paketille nimeä :o)
Olen kyllä ollut hyvin tyytyväinen valitsemiimme , ei sen puoleen.

Eriskummallisuuksia

2009-01-24T11:09:00.004+01:00

Kun saavuin tänne kakkoskotimaahani niin huomasin jotta: Täällä ei tunneta KUIVAUSKAAPPIA. Miten ihmeessä voi tulla toimeen ilman , mietin. Olen tullut...mutta tiskipöytää koristaa metallinen teline johon ladon sitten kippoja ja kapustoja kuivumaan. Lähes aina tiskiallas on ikkunan alla tässä maassa, senkin olen huomannut ;o)
Sauna on yhä useammalla kotonaan vaikkei suomeen ole yhteyksiäkään.Useimmiten kuitenkin sähkösauna. Yleisissä saunoissa en ole käynyt paitsi uimahallin yhteydessä. Sauna alue on erikseen ja siellä ollaan kuin ollaankin alasti sekä siihen kuuluu omat altaat. Jääkylmät sellaiset. Ainakin niissä uimaloissa joissa meikä on esiintynyt. Naisille oma sauna ja miesten on "pakko" mennä sekasaunoihin sitten.
Semmoinen juttu kuin rapaeteinen tai kodinhuoltohuone ovat myös harvinaisia muttei ihan olemattomia.
Lapsia ei missään nimessä nukuteta ulkona mutta kävelyllä kyllä käydään vauva vaunuissa. Niin ... missä se ero sitten lie? ;o)
Vauvoille ja pikkulapsille on keksitty tämmöinen kidutuspussi:
http://www.zewiundbebe-jou.ch/index.php?nav=schlafen&sub1=4&lng_ID=1
Siinä se lapsi sitten ON sängyssä ja pysyy.
Meille ei moista vempelettä hankittu koskaan mutta oletan että lapsi joka on tottunut sellaiseen myöskin kaipaa sitä sitten.. ??
Kansalaisella on lähes velvollisuus tämän tuosta äänestää maan tai kantonin asioista ja äänestyslappuja satelee meidänkin perheeseen nykyään kolmin kappalein kun esikko on täysi ikäinen. Äänestyslippujen kera saapuu vihkonen tai toinenkin joissa ajankohtainen asia selvitetään . Joskus NEIN on JA.
Armeijan kamppeet aseineen ovat jokaisella asevelvollisella kotona kaapissa tai kellarissa. ( vielä ) Armeijaa käydään noin 30 v asti ja siihen kuuluu jokavuotiset 3 vk kestävät kertausharkat sekä pakollinen ampumaharjoitus kerran vuodessa. Kun pääsee siviiliin niin siinä se sitten olikin. Silloin kun lapset olivat pieniä en ilahtunut ollenkaan kun isi poistui 3 vk per vuosi. Joskus alkuaikoina katosinkin suomeen sillä aikaa.
Jouluna ei joulupukki tuo lahjoja vaan jeesuslapsi( Christkind ) lentää avoimesta ikkunasta sisään JUURI kun lapset ovat isin kanssa ulkona..usein hän tuo jopa valmiiksi koristellut joulukuusenkin tullessaan. ( aika vahva tyyppi )
Alkoholin kanssa ei läträtä vaan se on nautinto aine ja kuuluu lähes jokapäiväiseen elämään viinin muodossa. Sikahumala on suomalainen sana.
Nuoriso kylläkin on päässyt alkopopsien makuun. Ne ovat kuin limonadia ja silti niistä saa humala tilan. Yhä nuoremmat myös täällä täydellisyyden keskellä ovat sen keksineet. 16 v saa virallisesti ostaa mietoja juomia ja tupakkaa.
Onhan näitä erilaisuuksia lisääkin ,nämä nyt tulivat mieleen.

Suomen vieraita

2009-01-22T09:31:00.000+01:00

Kun olin viettänyt ensimmäiset vuoteni täällä alppimaan tasangolla ja saanu kaikki lapseni leikki ikäiseksi aloin kaivata sukulaisia. Suomen sukulaisia. Kyselin kylään itsekutakin . Kukaan ei juuri koskaan ole päässyt tulemaan. PAITSI isoveli , joskus vaimoineen joskus yksin. Se on todella ihanaa ja arvostan suuresti heidän matkustelu intoaan. Isä on käynyt täällä kolme kertaa. Sinä vuonna kun olin au-pairina. Ajatella miten mahtavaa SE oli :o) Sitten esikoisen ristiäisissä joissa vanhempani lauloivat kirkossa kanssani virren mä taimi olen sun tarhassas.... Nyyh... 18kk myöhemmin isä saapui hoitamaan esikkoa sillä aikaa kun minä hain kakkosen sairaalasta ;o) Ihana isä. Siihen kuitenkin tyssäsi reissaaminen. Suurin osin sydämen huonokuntoisuuden takia. Lentäminen arveluttaa ja reissussa kyllä rähjääntyy muutenkin. Äitini on käynyt pariin otteeseen. Kerran tai kaksi jopa jouluna. Silloin ristiäisissä ensimmäisen kerran . Sen jälkeen vanhempani erosivat ja matkustelukin jäi jokaisen omaan päätösvaltaan ja rahatilanteesta riippuvaiseksi. Vaikken tule toimeen äidin kanssa kahta päivää kauempaa olen silti arvostanut hänen vaivan näköään. Tällä hetkellä ei näytä siltä että äiti enää pääsee tulemaan.
Pikkuveli ja isoveli tekivät pari kesää sitten tempauksen joka yhä saa leveän hymyn huulilleni. Luultavimmin isoveljen ansiosta he lensivät luoksemme lähes yllätyksenä. Se oli mahtavaa ja vierailusta jäi mukavat muistot. Kiitos Matti ja Pekka.
Isäni elämänkumppani on käynyt myös meillä. Jopa molemmat. Ensimmäiset 15 v eron jälkeen aktuelli kumppani sekä aktuelli viimeisten vuosien kumppani. Vuoronperään ;o)
Serkuista ,joita minulla riittää, tasan kaksi perheineen ovat löytäneet tien tänne. Isän sisko on myös saapunut iloksemme miehineen muutama vuosi sitten ohikulkumatkallaan. :o)
Kutsu voimassa edelleen ihan kaikille sukulaisille ja tuttaville.
Itse asiassa olen nettimaailmassa tutustunut ihmisiin joista osaan minulla on hyvin lämmin suhde ja suhtautuminen ja olenpa saanutkin heidät jo luokseni ja tulen saamaan uudestaankin :o). Hei sinne suomeen ja englantiin. :o)
Jotta hissuksiin eikä suinkaan liikaa ole suomesta minua käyty katsomassa.
Erityismaininnan saa isoveli joka onkin tämän päivityksen isä . Jo parin viikon päästä saamme hänet tänne luoksemme muutamaksi päiväksi. Ensimmäistä kertaa talvella !! Viedään mies varmasti mäkeen. :oD

Elämää keski-euroopassa

2009-01-21T17:12:00.000+01:00

Onhan niitä. Etuja nimittäin. Tässä elämässä keskellä eurooppaa.
Juuri tänään suuntamme saksaan ostoksille. Koska asumme pohjois-sveitsissä ei matka sinne kauaa kestä. Itse asiassa hammaslääkärimme on rajan takana ja hänen kiusattavakseen pääsemme alle puolen tunnin. Anoppi onkin menossa siihen kuuluisaan tuoliin istumaan , sillä aikaa teinityttö ja minä suoritamme ostosmaratonin viereisessä halpiskaupassa. Siirrymme sitten suunnitelmien mukaan Konstanz nimiseen kaupunkiin shoppailemaan oikein kolmen naisen voimin. K on todella kaunis ja tutustumisen arvoinen kaupunki eikä sinnekään paljoa kauempaa kuin sen puolituntia matka kestä. Onneksi minulla on anoppi. Itse en aja autoa ja junamatkailuun kerkisin jo nuorena interreilaajana kyllästyä tyystin.
Toinen etu lie se seikka että kaikki naapuri maat. ( muistin virkistys: Itävalta, Saksa, Ranska ja Italia ) ovat nekin muutamassa tunnissa saavutettu. Pikaloma Italiaan ei ole mahdottomuus ja olemme sitä harrastaneetkin.Samaisen anopin ansiosta perheessä nimittäin kulkee asunto-auto vanhus joka edelleen jaksaa meitä kuljettaa pitkin eurooppaa. Ensi kesänä kenties taas suomeen saakka. Esikoisen ajokortti häämöttää , jos hyvin käy siihen printataan päivämäärä 12.02.2009.
Nyt kuitenkin pika pikaa ulos karvaisen ystävän kera.

Auttakaas pikkasen

2009-01-19T19:10:00.000+01:00

Missä kulkee raja?
Mikä on liian henkilökohtaista kerrottavaa tälläisessä blogissa?
Olenko kenties kokemattomuuttani jo ylittänyt sen rajan?
Millä tavalla joku voisi hankaloittaa elämääni täältä saamiensa tietojen avulla?

15 v sitten

2009-01-19T18:14:00.000+01:00

Edellisenä yönä olin maannut hereillä saatuani juuri kuulla että mieheni ja pian syntyvän kolmannen lapsemme isä olisi seuraavalla viikolla työkomennuksella , pois kotoa. Siinä lojuessani tunsin jalkojen välissä jotain lämmintä. Lapsivesi!! Ai tältäkö se tuntuu, spontaani synnytys , ajattelin vielä sillä vajaa 2 v ja 3 v poikani olivat molemmat syntyneet käynnistyksellä ja kalvot oli puhkaistu sairaalan toimesta. Hissuksiin herättelin mieheni ja anopille joka oli jo valmiusasemissa ollutkin pari päivää soitettiin jotta tulla poikien tykö. Lapsivettä valui tai oikeastaan sitä tuuli aaltoina. Istahdin vielä tyynesti pöydän ääreen ja söin voimia antavan Kiiwi hedelmän sekä juteltiin rauhallisesti tulevasta . Aidosti iloitsin synnytyksestä. Puolen tunnin ajomatka valitsemaani sairaalaan jossa vauva sai olla äidin kanssa 24/24 sujui sekin rauhallisesti, Pyyhe jaljojeni välissä kastui yhä. Kun pääsimme perille ei ollut kiire vieläkään. Mahaa pikkasen nipisteli. Tutkimuspöydälle päästyäni jo lapsiveden väri sai hoitsut kutsumaan paikalle lääkärin. En minä ollut tiennyt ettei se saa olla lähes punaista...enhän ollut nähnyt koko vettä aikaisemmin. Tutkimukset vaikuttivat epävarmaksi muuttuneen synnyttämään tulleen mielessä lähinnä hutkimikseksi ja kun sitten kysyttiin olenko allerginen millekkään nukutuslääkkeelle ja mitä olen syönyt lähiaikoina alkoi aavistus nousta . Viimein joku otti aikaa kertoa minullekin missä mennään.
Istukka oli irtoamaisillaan ja nyt tehtäisiin keisarin leikkaus enää piti päättää millainen nukutus. Kerroin syöneeni kiivi hedelmän ja hoitohenkilökunta päätyi versioon jossa selkäytimeen ruiskutetaan aine joka puuduttaa koko alavaratalon, minä olisin täysin hereillä . Myöhemmin sain tietää että he olivat kuulleet minun sanovan juoneeni VIINIÄ. Se kuulema muutti suunnitelmat täysnarkoosista joka olisi ollut nopeampi toimenpide. Leikkaussalissa oli KYLMÄ ja kotoaan aamu-unilta herätetty kirurgi ei vaikuttanut lempeältä hänkään. Miehelleni annetiin vihreä kaapu ylle ja hän sai olla vieressäni koko ajana. Kuten saman kokeneet tietävät kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Taistelin kyynelten kanssa lähinnä menetetyn synnytyskokemuksen takia. Kun vauva oli maailmassa mieheni sanoi minulle : Jetzt ist ER draussen. Poika siis. TAAS... toisen kerran katsottuaan korjaus: Ei kun se onkin TYTTÖ. Voi sitä ONNEN tunnetta. Olin niin toivonut, tietenkin ennen kaikkea tervettä lasta, mutta tytär... se oli salainen toiveeni ollut jo nuoresta tytöstä asti. Vauva joka oli a i v a n tahnan peitossa ( en nyt muista sen nimeä ) tuotiin pikanäytille minulle onnesta sekaiselle ja isä pääsi kylvettämään TERVETTÄ kolmostaan.
Itse näin että lapsi todella ON tyttö vasta kahden päivän päästä.
Jouduin jäämään osastolle enkä päässyt sinne äiti/lapsi taloon minne olin haaveillut meneväni. Tuolloin vauvat vielä vietiin yöksi vauvalaan että äidit saavat nukkua. PÖH takuulla olisin nukkunut paremmin pieni tuhisijani vierelläni. Toipuminen kesti kauemmin kuin alatiesynnytyksessä ja minulle jäi tunne etten ollut synnyttänyt laisinkaan. Vauva oli "revitty" sisuksistani vain....
Tyttären syntymän onni kuitenkin pehmensi muistot pian enkä varmaan koskaan ole enää ollut AIVAn niin onnellinen kuin silloin kun sain tietää että minulla on TYTÄR. :o)

Jälkikäteen minulle kerrottiin että sekä minä että tyttö olimme olleet vaarassa. Lapsi olisi pian jäänyt liian vähälle hapelle ja minä olisin saattanut vuotaa tyhjiin....

Kipeenä

2009-01-16T18:40:00.000+01:00

Vaan ei auta.
Pää on vaihdettu yön aikana tukkoiseen palloon jossa tuhruaa punertavat silmät ja valuu putouksen tavoin kiiltävä nokka.
Hampaita särkee ja poskenpäät kuumottaa.
Koiralle kiitos raitisilma annos on saatu.Ikäväkseni koira ei osaa siistiä keittiötä eikä ruokkia hoitolapsia.
Joskus tekisi mieli jäädä vain sängynpohjalle makaamaan.Nälkä kai sieltäkin ajaisi . MIKSI mulla on AINA nälkä??? Sairaanakin. Plaaaah!

Kasvatuksesta ( sisältää itsetyytyväisyyttä )

2009-01-15T23:30:00.000+01:00

Me olemme mieheni pitkäjännitteisyyden ja minun itsenikin suosiman johdonmukaisuuden ansiosta onnistuneet kasvatustyössä ihan kunnialla tähän asti.
Joku aika sitten 16 v joutui kotiarestiin enkä voi kuin ihmetellä kuinka moni ihmetteli puolestaan juuri sitä että poika jäi kotiin eikä vain mennyt menojaan.
Eikös se kuulu ollakin niin? Meidän mielestä kuuluu.
Olemme olleet rehellisiä lapsille alun alkain. Jo rokotusreissut pienen lapsen kanssa sujuivat mainiosti kun olin rehellisesti kertonut kotona ikään soveltaen että piikki sattuu kyllä mutta sen saaminen on välttämättömyys ja että luotan siihen että lapsi kestää sen ja jos itkettää niin itketään.
Ainoa valhe mikä tuli syötettyä jälkikasvulle oli joulupukki ja pääsiäispupu. Siitä olen saanut kulla kuopuksen suusta sitten ;o)
Kohokohtia matkan varrelle mahtuu niinkuin matalapainettakin. Tietenkin kirjoitan mieluummin hauskoja muistoja ja tuleekin mieleen eräs kasvatustekniikan saavutus :oD
Tyttölapsemme, saattoi olla noin 4 v siiä iäsä oma huone tuli siivota kerran viikossa itse, alkuun apua sai aikuiselta mutta pikkuhiljaa koko homma siirtyi lapselle. Eräänä lauantaina, siivouspäivä tässä huushollissa, neidin huone ei millään alkanut muuttamaan muotoaan. Puolisoni kävi pariin otteeseen kertomassa mitä tapahtuu jos ei ala toimintaa näkymään : Kaikki lelut viedään isoissa säkeissä vinttiin.
Kun H-hetki koitti istui lapsi tyytyväisen oloisena keskellä sitä kaikkea. Isänsä keräsi lelut pusseihin ja Hei vaan! Likka eikun hymyili. Sanoi sitten hyvin iloisena : Nyt minun ei tarvitse enää ikinä siivota lauantaina !!!
Että silleen. :oD Lelut valuivat pikkuhiljaa takaisin huoneeseen .
Edelleen tyttö on kaikista sotkuisin ( no joo,,, pikkasen äidin perua vain )
Myöskin olemme pitäneet kiinni ikärajoista elokuvia koskien. Ai sitä ihanuutta kun täytti 6 v ja sai katsoa ekan filmin joka oli vasta alk. 6. Ja niin edelleen. Vasta kolmosen kohdalla lipsuin, Sormusten Herran sai katsoa minun kanssasi 12 vuotiaana.
Se oli juhlaa se.
Niin moni asia voi arjessakin olla juhlaa.
On varmaan erikoismaininnan arvoinen että olemme mieheni kanssa aina vetäneet samaa köyttä samaan suuntaan. Ja yhdessä. Se on hienoa se.

IKEA : Idioten Kaufen Einfach Alles

2009-01-14T22:40:00.000+01:00

Nuorena äitinä löysin Ikeasta sitä sun tätä enkä kassalta selvinnyt alle satasen millään. Nyt olin anopin seurana varttitunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa konsuumitemppelissä. Hei! en löytänyt juuri mitään ja pyykkikori jonka halusin korvata on t a k u u l l a pienempi kuin edeltäjänsä mutta hinta toki sama.
Katselin tuotteita aivan eri silmin. Laatu tuntuu iän kanssa ja tietenkin lompakon kasvun mukana tärkeämmältä kuin hinta.Mietin myös tarkemmin tarvitsenko tuotetta todella vai olenko ostamassa sitä kun se on kiva ja IN. Kissalle ostin kivan kukanmuotoisen pedin. Turha sekin , toden sanoakseni. ;o)
Anoppi osti maanantaina 15 v täyttävälle tyttärelleni toimistotuolin .

Joimme maailman halvimmat kahvit. Kahvi ja donitsi noin 1 Euro. !!

Helpottavaa tämä vanheneminen.

Otsikon käännös :
Idiootit ostavat yksinkertaisesti kaiken

Suomennos olisi varmaan tyyliin:
Ihan Kaikki Eikun Autoon

Kuurapäivä

2009-01-13T22:20:00.000+01:00

Kaupoista

2009-01-12T23:15:00.000+01:00

Aion olla urhea ja kirjoitella vain vaikka olenkin jo lopettanut tänne liiallisen kurkkimisen kommenttien toivossa.;o) se olikin rasittavaa.
Sveitsissä on kaksi nk. pääkauppaketjua. Migros ja Coop-
Migros ketjun perustaja aikoinaan päätti ettei hänen kaupoissaan myydä alkoholia eikä tupakkaa. Yhä tänä päivänä näin on marjat. M. on myös halvempi ja tuotteet usein omaa merkkiä. Vasta joku aika sitten alkoi tulemaan esimerkiksi Pepsi cola hyllyille. Suppea valkoima merkkituoteita kuitenkin .Kodinkoneet ja huonekalutkin omaa sarjaa. Coop taas myy varsinkin merkkituotteita ja kylläkin omia myös. Joku vuosi sitten jompikumpi keksi aloittaa oikein tosissaan "halpatuotteiden"markkinoinnin aivan omalla merkillä- Aikalailla huokeampia ovatkin M kaupassa M-Budget nimellä kulkevat tuotteet ja C kaupassa Prix-Garantie nimiset. Pakkaus on aina sama ja joskus pitää katsoa kaksi kertaa ettei anna kissalle muroja ja lapselle kissanruokaa.Coop taas on toditettavasti pakannut tuplasti tai jopa kolminkertaisesti kalliimpia keksejä siis samoja keksejä kumpaakin pakkaukseen. Toinen komia ja alkuperäinen toinen se "halpis". Tsot tsot.! M -Budget tuotteet ovat suorastaa IN . Nuoriso järjestää jopa kemuja sillä motolla, en kyllä meinaa uskoa ettei niissä juoda alkoholia ;o) ja sitä nyt EI saa Migrosta.
Muutenhan joka ruokakaupasta löytyy valikoima kaikenlaatuista ja prosenttista alomahoolia sekä tupakkatuotteita.
Erään huomion olen tehnyt joku aika sitten. Siinä missä täällä hyllyt notkuvat eläinten ruoista ne suomessa notkuvat karkista. Ihan totta.! En kyllä ole tarkistanut suomessa eläintenruokahyllyjä pitkään aikaan mutta ne karkkihyllyt!!!!! Oi ja voi mikä valinnan vara ja mikä määrä!!
No juu. Poikkean vielä oikeisiin halpisketjuihin ja ne ovat alkaneet nousemaan kuin sienet satteessa. Saksalaiset ketjut ALDI ja LIDL tekevät tuloaan kohinalla. M ja C ostivat kaikki sveitsiläiset halpahallit jo etukäteen. Elintarvikkeiden hinnat ovat putoamaan päin ja siitä kiitän juurikin saksaa. Danke sehr. :o) Itse tykkään käydä erilaisissa kaupoissa mutta "pääkauppani" on M sieltä saan kuponkeja sitten ja ne ovat silkkaa rahaa oliko se nyt niin että 1 Frangi= yksi piste ... sama minulle. Tällä kertaa sain yli 100 Frangin kupongit ;O)
Tietenkin C harrastaa samantapaista asiakkaiden tilastointia ja heillä on Katalogi josta asiakas saa tilata pisteillään tavaraa jota ei tarvitse tai vaikka lentomaileja.
"Kunnon" sveitsiläinen ei pistä nenäänsä saksalaisen ketjun kauppaan ja JOS niin siellä ollaan hiljaa. Ihana kulkea Aldin rivejä siinä puheensorinassa (josta en ymmärrä juuri sanaakaan). Entisen Jugoslavian maiden kansalaisia, Turkkilaisia, Italialaisia jne. Aivan ihana kansainvälinen tunnelma siis.
Sitten on vielä maatalousyrittäjien ylläpitämä kauppaketju VOLG ( kallis mutta kullan arvoinen minullekin autoa ajamattomalle ) joka löytyy useimmista pikkukylistä kuten meiltä . Joitain muitakin pieniä yksityispohjaisia kauppaketjuja on .

Arkea

2009-01-12T22:30:00.000+01:00

Maanantai alkoi ,kuten lähes aina ,koiraa anopin kanssa lenkittäen ja pilates jumpassa käyden. Maanantai on minun päiväni. Minun ja tyttäreni. Ei hoitolapsia , vain me kaksi ruokapöydässä. Jutellaan tai tehdään syntiä ( eli luetaan ruokapöydässä ;o) )Veljekset ovat kukin tahoillaan oppisopimus työpaikoillaan koko päivän.
Iltapäivällä neiti on taas koulussa ja minä kuuntelen hiljaisuutta.
Saatan puuhata pikkasen jotain talouteen liittyvääkin .
Tiistaina käyn aamulla koiraa ulkoiluttamassa parhaan ystäväni kera ja reippailun jälkeen hörpimme kaffit meillä tai heillä ja parannamme maailmaa. Ystäväni on amerikkalainen ja meillä synkkaa. Ehkä senkin takia että olemme ne kylän ulkomaalaiset . Onhan meitä kyllä muitakin . Jopa suomalainen nainen asuu tässä ihan lähellä. Hän on hyvin erakoitunut,enkä ole tavannut rouvaa vuosikausiin.
Tiistaina on myös iltapäivän ajan seuranani kaksi hoitolasta : 6 ja 7 vuotiaat siskokset . Toiset lapset tulevat iltapäivä koulun jälkeen vielä toistamiseen luokseni. Ruokapöydän ääressä istuu tiistaisin 8 lasta. Nuori neitomme on silloin mumminsa luona syömässä. Minulla on illalla espanjan tunti.
Keskiviikkona meillä on vain 3 ruokalasta ja he menevät pian syötyään oman emonsa siipien alle.Silti on pakko olla paikalla 11.30-13.00 . Ei siis suurempia loikkauksia keskiviikkoisinkaan.
Torstaina ruokailuun saapuu taas 8 lasta .Iltapäivä koulun jälkeen 4 heistä tulee vielä tunniksi tai kahdeksi hoitoon .Torstaisin käyn Gospelkuoron harkoissa illalla.
Perjantaina nautin, sillä silloin luonani ovat "vain" ne lapset joita olen hoitanut osin jo 12 vuotta . Kaksi heistä "sain" kun he olivat vasta 3kk ikäsiä. Vasta toissavuonna he lakkasivat käymästä ilonani kaksi kertaa viikossa. Nykyään äitinsä on kotona ja perjantai on hänen luxuspäivänsä . Nämä sisarukset, nyt 10 ja 7 v, sekä kaksi muuta jotka tulivat 1v ja 3v iässä meille ja ovat nyt 12 ja pian 15 v ovat minulle lähes "omia". :o) ovat olleet hoivissani joka viikko 2päivää alusta alkaen. Nyt toki koulu vie suurimman osan heidän ajastaan.
Kello 18 :00 viimeistään on päivä purkissa ja nk. perhe-elämä voi alkaa.
Isäntä käy kaksi kertaa viikossa Kung-Fu harkoissa. Esikko urheiluseurassa. Keskimmäinen ei harrasta tällä hetkellä sillä koulu vie lähes kaiken vapaa-ajan. Kuopus soittaa Saxophonia ja tunti on kerran viikossa sekin. Kuopus myös harrastaa babysittingiä. Ja on hurja lukemaan.
Tasaista menoa siis. Suurimmat poikkeukset arkeen tekevät koulun lomat joita on ripoteltu pitkin vuotta 13 viikkoa yhteensä. Kesälomaa ikäväkseni vain 5 vk pätkä. Muissa Kantoneissa eri jako.

Eläimellistä

2009-01-10T19:20:00.000+01:00

Meillä on kaksi kissaa
Ensimmäisen halusin heti kun lapset olisivat tarpeeksi isoja eivätkä rääkkäisi kisuliinia liikaa.Pääsin läheiselle maatilalle valitsemaan juuri syntyneistä sen omani. Valitsin mustavalkoisen ihanuuden. Kuopuksen ollessa 3 v meille muutti siis Peppi joka sai nimensä yhden valkoisen koipensa takia, näyttää ihan pitkältä sukalta ja se on sitten pitkätossu muunnelma vaikka Peppi onkin poikakissa. Oi sitä iloa kun kisu oltiin haettu kotiin. Haimme sen salaa. Asetimme pennun olohuoneeseen ja annoimme lasten huomata se itse. Kuopus,tuolloin siis 3 v , näki sen ensin. Hän sanoi kirkkaalla , hiukkasen moittivalla äänellä : Chatz! Inecho! Kissa!tullut sisälle!! ( isänsä oli pariin otteeseen naapurin kissan pihalle opastanut kun oli sisälle tullut.) :o) Oi niitä loistavia naamoja jotka sain ikuistettua valokuviin jokainen lapsi vuorollaan uusi "vauva" sylissään.
Kissa numero kaksi sitten saapui muutama vuosi sitten. Hyljeksitty ressukka jota kukaan ei halunnut. Mutkien kautta mutta lopulta aivan oikeaan paikkaan pääsi Fläckli nimen jo aikoja sitten saanut neitikissa. Hyvänen aika mikä ero. Nainen on nainen aina vaan. Neitikissa kulkee häntäpysyssä ja vannon että se keikuttaa pyllyään. ( leikattu kylläkin mutta so what ;o) ) naaras jaksaa naukua juuri niin kauan ruoan perään kunnes sitä myös saa , oli ruoka-aika eli ei. Se viettää lepohetkiä tasan siellä missä sitä ei hyvällä katsota ja mistä se aina vain poistetaan enegisesti. Fläckli antaa koiramme nuolla itseään, tervehtiä riemuiten joka päivä uudestaan. Seisoo paikallaan ja "kärsii". Peppi herra joka on siis selkeästi talon isäntä ei päästä koiraa lähelleen. Kun koiranpentu tuli taloon oli meillä vasta Peppi eikä se ole vielä antanut meille anteeksi näiden viiden koiravuoden aikana. Peppi on rauha itse ja kävelee talon läpi puuman tavoin , arvokkaasti ja täysin tietoisena miehyydestään ( munat eli ei ;o) )
Peppi valloittaa itselleen tuolin jossa ihminen istuu eniten. Valtaistuin sijaitsee lähellä tapahtumia mutta kahden lämpöpatterin välissä sillä on oma "piilopaikkansa" jonne ihmisten kädet eivät yllä mutta jossa kissan tiedetään olevan akustisten vihjeiden perusteella.
Kehräys kuulunee naapuriin.
Koirasta toisella kertaa.

Perjantai

2009-01-09T20:15:00.000+01:00

Tänä aamuna tuli mieleeni ettei perjantai tarkoita viikonlopun alkamista läheskään kaikille kanssaihmisille. Ryhdyin miettimään esim. kaupan myyjiä jotka yhä useammin menettävät varmasti kontaktin ystäviinsä koska he ovat töissä silloin kun muilla on vapaata eli aikaa. Se on ikävää. Perhe-elämä kärsinee. Lapsilla kuitenkin on se viikonloppu vielä olemassa. Sunnuntai tuskin tuntuu sunnuntailta jos sen viettää kaupan kassalla tai vaikka sairaalan käytävillä tai vanhainkodissa tai...
Aion hymyillä hyvin ystävällisesti kaupan kassatädille huomenna ,jos menen ostoksille. Pyrin välttelemään viikonloppuja kauppakeskuksissa tai yleensä ihmisten ilmoilla.
Jos joku kysyisi mikä minussa on suomalaisinta niin erakon geenejä kyllä löytyy. Myöskin rakastan hiljaisuutta.
Nyt kun tämä nuoriso alkaa viettää omia viikonloppujaan omalla tavallaan ,tulee äiti-ihmiselle haikea olo. Perhe on minulle niin iso asia. Ja juuri sen takia annan nuorten miesten kokeilla siipiään enää ilmakuoppien kohdalla ohjaillen. Luin joskus tämän lauseen ja se on mielestäni aivan totta :

Lass deine Kinder gehen wenn Du sie nicht verlieren willst.

Anna lastesi mennä ellet halua menettää heitä.

Talvi

2009-01-08T17:30:00.000+01:00

Toilailua

2009-01-07T20:25:00.000+01:00

thih...
Eilen esikko näytti minulle tämän hetkisen tyttöystävä ehdokkaan lähettämän tekstarin ja siinä lopussa luki ida. Oli nähnyt ennenkin moisen allekirjoituksen ja ihailin että aika moni tyttö nykyään on nimeltään Ida.
Poikaa kyllä nauratti. Se on kuulema lyhennös lauseelle Ich Dich Auch. Eli minäkin sinusta. Luultavimmin sitä edeltää jonkunasteen hdmg eli Hab Dich Mega Gern.
ÄITI.....

Ja toilalu jatkuu. Tällä kertaa mokasin keskimmäisen kanssa. Sanoin eilen että muista sitten huomenna mennä suoraan töistä silmälääkäriin.... no juu...poika meni ja .... se on VIIKON päästä se aika.
Pikkasen tykkäs huonoa nuorukaiseni joka INHOAA kaupunkeja paitsi Helsinkiä ;o)

Toilaus numero kolme
Kissa tuijottaa minua. Minä sanon sille: haluatko hypnotisoida minut:
Wötsch mi no hypnotisiere?
Tyttö soffalla:
Miten niin tänään?
Warum dänn hüt?
Johon minä :
?????????
Likka oli kuullut :
Wötsch mi hüt no frisiere?
Eli haluatko tehdä minulle tänään kampauksen
:oD

Pähkinänkuori

2009-01-07T19:36:00.000+01:00

Vuonna 1984 lukion toisella luokalla ollessani tutustuin perheeseen jonka äiti oli tullut suomeen synnyttämään toisen lapsensa. Vauva oli 16 v :n mielestä iiihana ja vajaa 2v isosiskonsa myös. Lukio jäi ja läksin perheen mukaan au-pairiksi Pool nimiseen kaupunkiin etelä englantiin. Olin 16 v ja kamalan yksin. Vaihdoin välillä perhettä , myöskin siinä suomalainen äiti, he asuivat hiukan etelämmässä Bournemouthin kaupungin laidalla. "Emoni"koitti kovasti sosialisoida minua ja lähetti työkaverin tyttären kanssa diskoon esim. Höh, ei ne britti tytöt tikittäneet samaan tahtiin kuin minä ;o) Kerran menin yksin ja siltä reissulta jäi kylkeen nuori mies joka lopun englannin aikani kuljetti minua autollaan ympäriinsä.
Englannista palasin 6 kk jälkeen kielitaitoisena mutta muuten en tiennyt mitä missä ja milloin.Lukio ei enää sytyttänyt , laitoin ilmoituksen lehteen, etsin kodin/lasten hoitajan paikan Helsingistä joka oli minulle maalaistytölle jo ulkomaata sekin. Siinä välillä hoitelin lapsia koti kylässäni ja teeskentelin haluavani talouskouluun. ( höpsistä ) Helsingissä sitten tapasin entisen koulukaverini . Viikonloput olivat minun , oli kyllä hienoa kun ei ollut vanhempia jotka olisivat kotiin käskeneet- Kylläkin täytin sitten aika pian sen kuuluisat 18 v ja olin nk. aikuinen .... Sen vuoden jälkeen meinasin että haluan oppia uuden kielen ja se olisi sitten saksa. Meillä oli perhetuttu joka asui jo täällä sveitsissä , se helpotti alkutaivalta. ..Tämä murre on kyllä aikalailla oma kielensä.Murteista myöhemmin lisää. Toki opin kirjasaksaakin ja puhuin au-pair vuoden jälkeen mielestäni molempia sujuvasti. Au-pairiksi siis taas. Oli vuosi 1986 . Noin 4kk päästä sveitsiin saapumisestani tapasin erään suomalais naisen joka tutustutti minut erääseen toiseen yksinäiseen nuoreen naiseen. Meillä oli tosi hauskaa viikonloppuisin ja olen edelleen tämän naisen kanssa yhteydessä.
Mieheni tapasin joulukuun alussa 1986 kun olin mennyt tapaamaan kielikoulu kaveriani , brasilialaista Luzianaa. Hän oli alivuokralaisena talossa jossa siis asui myös tuleva mieheni :o). Hain hänet siis suoraan kotoaan ;o) Mutkien kautta ja jo vuoden päästä ensitapaamisesta olimme naimisissa. :o) Oli vuosi 1987. Aloittelimme yhteistä taivaltamme ja muutimme omaan asuntoon heti kun mieheni raha tilanne parani eli silloin kun hän valmistui ammattiinsa. Siitä se sitten alkoi :o) Vuonna 1989 vietimme puoli vuotta australiassa kiersimme maat ja mannut ja oli kyllä hieno reissu. Australiassa ollessamme meinasin että nyt on aika aloittaa vauva harjoittelut. Olin 23v ja kypsä äidiksi . Mistäs minä arvasin että tulen heti raskaaksi ;o) Esikoinen on siis made in Australia . Olin jo kolmannella kuulla raskaana kun palasimme sveitsiin. Asuimme alkuun päästäksemme tuttava perheissä ja minä tein kotihommia vuokraksi huoneesta jossa saimme asustaa. Ennenkuin esikoisemme syntyi oli meillä oma vuokra- asunto ja miehelläni uusi työpaikka. Se oli tarinamme alku se. Lapsia saimme reilussa kolmessa vuodessa 3 kpl. Muutimme tähän anoppini perimään ja myöhemmin miehelleni luovuttamaansa taloon kun keskimmäinen oli vajaa 1v. Eli pian 16 v sitten. Meillä on ollut hienoa ja huonoa mutta kaikki kaikessa nämä vuodet ovat olleet onnellisia. Matkustelemme paljon. Vietämme mielellämme perhe elämää . Mieheni on paras ystäväni ja siinä piilee se vaaara että unohdan hänen olevan myös rakastajani. Puhumalla kuitenkin selvitetään mutkat matkassa . Australian reissu joka siis kesti 6kk hitsasi meidät avioparina yhteen entistä tiukemmin. Sitä ennen vaikeudet jotka yhdessä selvitimme nuoren liittomme alkutaipaleella.
Laulun sanoin: en päivääkään vaihtaisi pois.
Olen ollut lähes kaikki nämä vuodet kotona. Ennen omien lasten syntymää jo toimin perhepäivähoitajana , kun kuopus oli 3 v aloitin saman homman uudestaan , sillä eli tällä kertaa yksityisenä- Samat lapset ovat viihtyneet luonamme 12 vuotta "vanhimmat" ja kaksi hoitolapsista tuli hoitoon jo 3kk iässä ja he ovat nyt 10 ja 7 v. Nykyään hoitolapsia on eniten ruoka- aikaan koskapa täällä sveitsissä kouluruokailu on ihan lastenkengissä yhä. Vain muutama tulee koulun jälkeen vielä meille iltapäivällä. 4 päivää viikossa kokkaan kolmelle viiva kahdeksalle lapselle 6-15 ikähaitarilla.En voi kuvitella meneväni töihin kodin ulkopuolelle. Pidän lapsista ja näyttää ihan siltä että lapsetkin minusta :o) Vietän etuoikeutettua ja mukavaa elämää ja olen siitä kiitollinen.Nuoret, lähes aikuisemme, ovat päässeet itsekukin elämässä hyvään alkuun ja olen heidän tulevaisuuttaan ajatellen positiivisellä mielellä. Mitä muuta ihminen voi haluta?

Pakkasaamua

2009-01-07T17:15:00.000+01:00

Täällä meillä alamailla kylmyys ja jopa jatkuva sellainen on harvinaista. Kuvitelkaa... järvet ovat osin jo jäätyneet ja niillä saa k ä v e l l ä. Kun koitan vaisusti kertoa että suomessa autot ajavat jäällä suurenevat epäuskoisen kuulijan silmät.
Lähistöllä sijaitseva isohko Pfäffikersee niminen järvikin uhkaa pian( lupaavat ensi perjantaille JOS kylmyys jatkuu ) olla kävelykunnossa ja SITTEN... seuraa kansainvaellus!!
http://www.sengers.ch/izueri/pfaeffikersee/pfaeffikersee.asp Viimeeksi tämä ihme tapahtui 4v v sitten ja sitä ennen ei vuosikausiin. Sinne järjestetään tilausajoja ja koulut rynnivät kokonaisuudessaan antamaan lapsille moinen kokemus. Jääkentällä vilisee ja minua harmittaa kun ei ole potkukelkkaa täällä SE se vasta olisi sensaatio.
Ja näin hyvät lukijat käy jos ei kuuntele tärkeitä setiä jotka t i e t ä v ä t milloin jää on valmis.
http://funlok.com/index.php/funny-pics/why-you-should-not-drive-over-a-frozen-lake.html

Muistoja

2009-01-07T08:03:00.001+01:00

Päivä 2

2009-01-07T07:48:00.000+01:00

Huomenta .
Sillä aikaa kun toisilla tahoilla mietitään onko blogin pitämisessä järkeä vai ei, meikäläinen vasta aloittelee uraa...
Mietin sitten samaa itsekin. Pian 6 vuotta netissä ja lähes päivittäin . Aina vaan liian mukavuudenhaluinen perustaakseni oman blogin...On aika. Jo senkin takia että luen lähes päivittäin muutaman ihanan suomalaisnaisen blogia kutsumatta vastavierailulle. TERVETULOA ystävät. Veljet suomessa saavat blogin osoitten ja pyydän jo nyt etteivät kommenteissaan mainitse nimiä. Kiitos Pekka ja Matti. ( VITSI !! ) Isä toki pääsee myös kurkkimaan ja elämänkumppaninsa T.
Tykkään kertoilla elämäni pieniä anektodeja ja tulee olemaan vaikeaa pysyä edes hiukan anonyyminä...
Ikävä kyllä minun annettiin avata tämän niminen blogi vaikka juuri äsken selvisi että saman niminen on jo olemassa. Pyydän anteeksi Elämää tämäkin blogin pitäjältä ja kutsun käymään. Oli senverran pikatapahtuma tämän syntymä etten juuri kerinnyt nimeä miettimään. Nyt jos saisin vaihtaa... tietääkö kukaan onko keinoja? Paitsi tietenkin uuden blogin aloittaminen ja tekstien sinne siirtäminen. Toisaalta nimi sopii ihan hyvin.
Jännää tutkia nettipäiväkirjan mahdollisuuksia. En lupaa intoni kestävän kovinkaan kauan . Yritys on hyvä.
P.S
MAINOSTANUT olen ;o)

Minun sveitsini

2009-01-06T19:59:00.002+01:00

Drei Könige

2009-01-06T19:15:00.000+01:00

Tänään loppiaisena täällä alppimaassa syödään pullaa. Oikein makoisaa siskonpullaa syödäänkin. Ja yhdessä pullapalasessa per "kakku" piileksii kuningas itse !!! Muovia tosin ja alkuperäisversiossa papu pahainen . Kenelle sattuu kunkku hampaanväliin saa kutreilleen kruunun ja on koko perheen valtija tämän päivän ajan. Perhekohtaisesti toki. Meillä kuningas, der König, le roi jne saa päättää mitä ruokaa emo huomenna tekee. JOS se nyt KOSKAAN osuisi minulle niin tilaisin reippaasti pizzaa tai muuta bring it home sapuskaa.Kolme kuningasta saapuivat Jeesus lasta katsomaan oletettavasti 06.01. ja toivathan juuri he lahjoja lapselle. Miksi lie keksittiin alkaa jakelemaan lahjoja jo 24.12 ? Muutamissa maissa joulu onkin tänään .
Tuossa moinen kuningaskakku komeilee

Minun suomeni

2009-01-06T18:27:00.000+01:00

Terve vaan

2009-01-06T18:12:00.000+01:00

Katsotaan saanko ajoiksi jotain lukemisen arvoista teille rakkaat olemattoman blogini seuraajat.
Olen 42v kotiäiti ja perhepäivähoitaja Sveitsissä . Naimisissa alkuasukkaan kanssa. Meillä on kotona kolme nuorta. 18 v ja 16,5 v nuoret miehet ja 15 v nuori neiti. Koira ja kaksi kissaa sekä kaksi gerbiiliä. Asumme omakotitalossa pienehkössä kyläpahaisessa lähellä aikas isoa kaupunkia Zürichin kantonissa.