maanantai 12. joulukuuta 2011

Joulu on lasten juhla.

Meillä ei enää ole lapsia.
Lähes aikuinen ja jo aikuisen ikään ehtinytkin jälkikasvu kuitenkin tuntuu odottavan Joulua . Minusta taas tuntuu että suurimmat jouluponnisteluni ovat ohi. Joulunviettomme on vuosien mittaan muuttunut rauhallisemmaksi ja aikuisemmaksi. Pakko myöntää jo nyt iloitsevani ajasta jolloin meillä on lapsenlapsia ja pääsen toivottavasti osaksi heidän jouluriemuaan.
Omien lastemme ollessa pieniä muutimme lahjashown säännöt. Jokainen saa vuorotellen lahjan ja avaa sen kaikkien katsoessa ja ihastellessa . Paperit suoraan valmiina odottavaan pussiin ja kuusen alta lahja seuraavalle onnelliselle. Lahjojen määrä ei myöskään varmaan koskaan ole vastannut suomalaisen lapsen saamisia. Silmät pyöreinä olen lukenut ja kuullut lapsen saattavan saada 10 ja ylikin pakettia. Olemme koittaneet pitää joulun ylimpänä sanomana rauhoittumista ja ennen kaikkea aikaa perheen kanssa. Nuoret miehemme ovat löytäneet uskon ja heille joulu on nykyään myös Jesuksen syntymäjuhla. Kuinka ja missä he sitä kunnioittavat on heidän oma asiansa. Meidän kodissamme ei olla luettu jouluevankeliumia eikä käyty joulukirkossa. Emme ole kieltäneet tarinaa lapsesta seimessä muttemme myöskään yrittäneet "myydä" sitä lapsillemme.Olemme koittaneet antaa heille vapauden ajatella itse ja tehdä omia päätelmiä. Luulenpa että onnistuimme aika hyvin :o).

2 kommenttia:

Hellevi kirjoitti...

Olen kai aikuinen, mutta odotan ehdottomasti joulua.. mutta myönnettävähän se on, että kyllä ne lapset tekevät joulun.. jotakin puuttuu joulustani jos ei lapsia pyöri liutaa jaloissa.. sellaisia oli nimittäin lapsuuteni joulut :) famulassa serkkujen kanssa :)

elsi kirjoitti...

:o)