Onhan se perinnöllistä ja saan syyttää äitiäni????
Tänäänkin olisi vaikka mitä puuhaa niin ei vaan ala syntymään jälkeä. Keittiön sain raivattua. Olen yksin kotona ja silloin lipsun kaikista komeimmin. Toipilas meni silmälääkäriin, kuopus, vaikka onkin keskiviikko eli vapaa iltapäivä joutui kouluun menemään, jotain rästitöitä ennen ensi viikolla alkavaa kaksiviikkoista talvilomaa. Esikko ja mies töissään. Koira lojuu jaloissani.Kissat kellivät koreissaan ( IKEA ja molemmilla nyt omat ;o) ) Aurinko meni pilven taakse. Pyykkivuori on korkea...alakerran voisi taas kerran siistiä . Varastossa olisi puuhaa. Puutarhassakin voisi jo kitkeä... ÄÄÄCH.
En vain saa itseäni niskasta. Koitan silloin tällöin palkita itseni tietyn homman hoidettuani. Toisen kerran kuvittelen miltä isännästä tuntuu tulla kotiin jossa vastassa on ensimmäisenä pölynimuri jota on , jos hyvin käy, JUURI käytetty tai jota aiotaan JUURI käyttää.
Joskus taas saan puuskan ja silloin....pois alta!!
Puuskaa odotellessa.....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hahaa...kuulostaa tutulta tuo pölynimuri juttu ;D ;D ;D
Mulla käy vaan hajamielisemmäksi mun touhut mitä vanhemmaksi tulen. Ja siirtelen ja siirtelen hommien aloittamista. Tänään siivosin tosin ja siitä tuli sellanen olo että vau mä siivosin, kattokaa nyt miten siistiä - muille ihmisille siivoaminen on varmaan ihan itsestäänselvyys ilman mitään sankarittaren fiiliksiä jälkeenpäin ;D
Voi mulla on viime aikoina liian usein tollanen fiilis! On niin paljon helpompaa töiden jälkeen lepäillä, istua koneen edessä, siirrellä silitettävien vaatteiden kasaa, työntää kamat vaan kaapin nurkkiin ...
kun ei viitsi eikä jaksa!
Tanaan oli juuri sellainen "saamattomuus"- paiva:)
Lähetä kommentti