Kasvatuksesta ( sisältää itsetyytyväisyyttä )

Me olemme mieheni pitkäjännitteisyyden ja minun itsenikin suosiman johdonmukaisuuden ansiosta onnistuneet kasvatustyössä ihan kunnialla tähän asti.
Joku aika sitten 16 v joutui kotiarestiin enkä voi kuin ihmetellä kuinka moni ihmetteli puolestaan juuri sitä että poika jäi kotiin eikä vain mennyt menojaan.
Eikös se kuulu ollakin niin? Meidän mielestä kuuluu.
Olemme olleet rehellisiä lapsille alun alkain. Jo rokotusreissut pienen lapsen kanssa sujuivat mainiosti kun olin rehellisesti kertonut kotona ikään soveltaen että piikki sattuu kyllä mutta sen saaminen on välttämättömyys ja että luotan siihen että lapsi kestää sen ja jos itkettää niin itketään.
Ainoa valhe mikä tuli syötettyä jälkikasvulle oli joulupukki ja pääsiäispupu. Siitä olen saanut kulla kuopuksen suusta sitten ;o)
Kohokohtia matkan varrelle mahtuu niinkuin matalapainettakin. Tietenkin kirjoitan mieluummin hauskoja muistoja ja tuleekin mieleen eräs kasvatustekniikan saavutus :oD
Tyttölapsemme, saattoi olla noin 4 v siiä iäsä oma huone tuli siivota kerran viikossa itse, alkuun apua sai aikuiselta mutta pikkuhiljaa koko homma siirtyi lapselle. Eräänä lauantaina, siivouspäivä tässä huushollissa, neidin huone ei millään alkanut muuttamaan muotoaan. Puolisoni kävi pariin otteeseen kertomassa mitä tapahtuu jos ei ala toimintaa näkymään : Kaikki lelut viedään isoissa säkeissä vinttiin.
Kun H-hetki koitti istui lapsi tyytyväisen oloisena keskellä sitä kaikkea. Isänsä keräsi lelut pusseihin ja Hei vaan! Likka eikun hymyili. Sanoi sitten hyvin iloisena : Nyt minun ei tarvitse enää ikinä siivota lauantaina !!!
Että silleen. :oD Lelut valuivat pikkuhiljaa takaisin huoneeseen .
Edelleen tyttö on kaikista sotkuisin ( no joo,,, pikkasen äidin perua vain )
Myöskin olemme pitäneet kiinni ikärajoista elokuvia koskien. Ai sitä ihanuutta kun täytti 6 v ja sai katsoa ekan filmin joka oli vasta alk. 6. Ja niin edelleen. Vasta kolmosen kohdalla lipsuin, Sormusten Herran sai katsoa minun kanssasi 12 vuotiaana.
Se oli juhlaa se.
Niin moni asia voi arjessakin olla juhlaa.
On varmaan erikoismaininnan arvoinen että olemme mieheni kanssa aina vetäneet samaa köyttä samaan suuntaan. Ja yhdessä. Se on hienoa se.