Koiruus

Näin komia kaveri haettiin marraskuussa 2003 erään lehti ilmoituksen perusteella meille kotiin.
Keskimmäinen lapsemme , ikuinen koirafani, oli toivonut omaa koiraa pienen ikänsä ajan. Koirakuumeen lievittämiseksi annoimme pojan laittaa postin seinälle ilmoituksen jossa nuori mies etsi koiraa jota hän saisi hoitaa edes kerran viikossa.Ilmoitus oli liikuttava. Siinä lapsi lupasi ottaa koiran parhaaksi ystäväkseen ja olla sille ikuisesti uskollinen . Kukaan ei vastannut ilmoitukseen ja se oli pettymys, selvä se. Nykyään koiran omistajana tiedän etten itsekään olisi vastannut. Liian suuri on vastuu 11- vuotiaalle vieraasta koirasta ja sen mahdollisista tempauksista. Onni kääntyi kuitenkin ja silmääni osui ilmoitus jossa etsittiin labratorille päivähoitopaikkaa. !!! Sehän sopi. Dascha niminen ihanuus saapui luoksemme viettämään vanhuuden päivistään 3 per viikko ilonamme. Reilun vuoden ajan poikamme oli onnellinen läheskoiranomistaja. Saipa vielä palkkaakin koiran hoitamisesta. Mainio systeemi siis.
Kun Daschasta jätti aika olimme jo niin tottuneita koiralliseen elämään että ...kuten arvata piti , ajatus omasta hauvasta alkoi itää. Kun isäntäkin oli lämmennyt ajatukselle toimin, kuten tapanani on ripakasti, ( silloin kun joku asia innostaa tarpeeksi ;o) ) Jo pian löysin lehdestä ilmoituksen joka oli kirjoitettu juuri meille: Annetaan : 10 viikon ikäisiä sekarotuisia pentuja ( emä euraasialaisen ja labratorin sekoitus, isä appenzelleri, tottuneet lapsiin ja kissoihin. Hurraa !!, meillähän oli silloin jo kaksi kissaa plus 3 omaan lasta ja erinäisiä hoitolapsia , nuorin heistä reilun vuoden ikäinen. Eräänä lauantaina nappasimme koirahullun lapsemme kyytiin ja ajoimme maatilalle jossa koirat olisivat haettavissa. Pojalle emme kertoneet minne menemme. Mutisimme jotain sukulaisista joita menisimme tapaamaan. Toiset kaksi lasta olivat partiossa sillä aikaaa. Kun saavuimme pihaan meitä vastaan rynni lauma maailman suloisimpia koiralapsia. Eräs niistä otti oitis pojan hatun ja säntäsi sen kanssa karkuun silmissä loisti ilkikuri ja elämänilo , poikamme oli haltioissaan . Katsoimme toisiamme , me aikuiset ja sanoimme yhteisymmärryksen vallitessa: Tuo tai ei mikään. Sattuma soi että olimme noin varttituntia aikaisemmin paikalla kuin seuraavat JUURI siitä pennusta kiinnostuneet hakijat. !! pennun väritys ja sukupuoli olisi heillekin sopinut ja niin se perhe ajoi kotiin ilman uutta ystävää. Kun keskimmäiselle selvisi että hän saisi ottaa yhden niistä ihanuuksista kotiin mukaan ei onnella ollut rajaa. Niin meitä oli kuusi. Koira on selkeästi perheen jäsen ja kaikki, hoitolapsia myöten rakastavat sitä pyynteettömästi. Elämä ilman Tassua?Ei sitä varmaan ole. Olin jo kirjoittanut kotona sopimuksen jonka poika sai allekirjoittaa maatilan keittiön pöydän ääressä. Siinä oli koiralle jo nimikin valmiina ja lista asioita joita vastuullisen koiran omistajan tulee tietää. Selkeästi koiran "pomo" ja laumanjohtaja on kuitenkin mieheni, minä olen kakkonen ja koirafanimme tulee hyvänä kolmosena. Yhä nyt kun nuori mies on jo kisällinä eikä aikaa oikeastaan ole käy hän kerran päivässä koiran kanssa lenkin jos vain ehtii. Aamuvuoro on minun . Viikonloppuisin ja silloin kun nuorukainen ei ehdi hoitaa isänsä koiran ulkoiluttamisen.
Tassu on käynyt kanssamme suomessa, italiassa, kroatiassa ja läpi noihin maihin pääsemiseen kuljettavien kautta toki. Matkailuautossa sujuu koirankin reissu. Mielellään se nyt EI matkusta . Mutta päiväkin ilman perhettä olisi sille lähes liikaa. Anoppini , se painonsa arvoinen kultaa oleva nainen, on pariin otteeseen ottanut karvaisen kaverimme luokseen lomalle sillä aikaa kun me muut olemme lentäneet muille maille.
Tassun suhde kissoihimme on seuraavan lainen: Fläckli neiti , kodista kotiin tönitty eläinkodin kasvattimme kestää koiran hellyyden osoitukset kärsivällisenä , tässä korostaisin sanan alkuosaa ;o)
Peppi , ensimmäinen kotieläimemme koskaan ja näin ollen POMO tietää asemansa eikä ole päästänyt Tassua koskaan unohtamaan juuri sitä.
Toki ihanimmallakin hauvalla on pahoja tapoja. Meidän silmäterämme on hiukan liian tottunut olemaan juuri sitä ja osoittaa helposti mieltään jos huomio kiintyy vaikkapa jompaan kumpaan kissaan. Samoin kun ovikello soi on elintärkeää että HÄN on ensimmäisenä ovella riemuiten vastaanottamassa vieraita. Jos joku josku eksyy luoksemme ilman että Tassu huomaa sen saa henkilö närkästyneen haukkukonsertin kuullakseen. Toinen ikävämpi juttu on että karvaturkilla on pari VIHAmiestä. Noin 4 alueella asuvaa koiraa joiden kanssa EI tulla toimeen. Piste. Vaan kun nämä jutut tietää niin helppo on siltikin tykätä tuosta sankarista vähintään yhtä paljon kuin hullu puurosta. ( myönnän, myönnän että koira tuli sopivaan tikkiin vauvaksi meille kun lapset olivat jo "isoja" ) alkuaikoina koiran kanssa tarvitsee aimon annoksen kärsivällisyyttä,hermoja ja AIKAA. Sveitsissä uusin laki koiria koskien kuuluu että jokaisen henkilön joka hankkii ensimmäisen kerran haukun omakseen tulee käydä ikäänkuin koiranajokoulu. ENNEN kuin koira saapuu. Se on hienoa . Joitain rotuja ei hyväksytä ja koiran jätöksille on tarpeeksi erityisiä roskiksia joihin pussiin kerätys tuotteet heitetään murisematta ( useimmat ainakin tekevät niin )
Ennenkuin kukaan epäilee että rakastaisin koiraamme enemmän kuin lapsiamme lopetan tähän. ;o)