Kummeudesta

Kultani vei tänään kummipoikansa kelkkailemaan . 7 kilometriä pitkälle "kelkkaradalle"
Poikaa oli pelottanut eikä hän meinannut uskaltaa hissin( sellainen tuolihissi joka leijuu korkealla vuoren rinnettä ylös ) kyytiin alkuun ollenkaan.Myös kelkan kyydissä pelotti hiukkasen kuulema. Kolmannella kerralla alaspäin lapsi oli jo mennyt omalla pulkallaan aivan itse alas asti ja lujaa :oD. Taitaa saapua ylpeä 7 v kotiin nyt illalla kun kummisetänsä juuri vie häntä oman perheen syliin. Varmasti jää ikuisesti mieleen lapselle tämä päivä.
Itse olen kolmelle lapselle kummi. Pakostakin lahjakummina veljeni tyttärelle suomessa. Kunhan neitokainen kasvaa niin jospa sitten saapuisi kummia tervehtimään. Tapaamme kerran vuodessa parin tunnin ajan.
Täällä päässä minulla on suomalaisen äidin ja sveitsiläisen isän nyt jo 19 v poika ( nuori mies ) kummilapsena. Kun poika oli pieni hän vietti paljon aikaa meillä . Ihan alkuun meillä ei ollutkaan omia lapsia ja nautin täysin siemauksin kummeudesta.Olin "nuori" kummi, äitiään 10 vuotta nuorempi. Kun omat lapset perä perää syntyivät jäi kummipojalle luonnollisesti aikaa vähemmän. Koululaiseksi vartuttuaan ei poika enää viihtynyt niin usein luonamme vaan kaverit tulivat tärkeimmiksi. Niinhän se kuuluukin olla. Katsoin kummeuden "loppuvan" rippijuhlaan . 18 v syntymäpäivillä olimme myös läsnä.
Nyt sitten uusin lapsukaiseni on vasta 4kk vanha ihanuus. Samoin suomalaisen äidin täällä asuva pikkurinsessainen. Koitan olla hänellekin kummi joka on läsnä.Lomailu kummila, suomen mummilan jonkun asteinen korvike. Aion puhua lapselle suomea kuten äitinsäkin tekee ja näin osallistua sanavaraston kasvattamiseen.Tahdon lahjoittaa hänelle muistoja. Olen "vanha" kummi,äitiään 10 vuotta vanhempi.
Aikoinamme omille lapsillemme kummia etsiessämme pyysimme heiltä yhtä. Se oli aikaa. Aikaa lapselle jonka muuten arjessa pitää jakaa aikuisten huomio ja aika kahden sisaruksen kanssa. "Pelkkä" lahjakummeus tuntui niin tyhjältä ja jopa tarpeettomalta.
Nooh. Kolme lasta, kuusi kummia. Laidasta laitaan.
Täällä kummeina on useimmiten sukulaisia ja heitä on kaksi. Mies ja nais puolinen. Götti ja Gotte. Lapset kastetaan 3kk-jopa vasta vuoden iässä ja se tapahtuu aina kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä. Lapsi ikäänkuin otetaan seurakunnan jäseneksi yhdessä. Näin siis reformoidussa kirkossa. Katolilaiseen pääsin vasta nyt joulun jälkeen kummitytön ristiäisissä tutustumaan. Siellä ristiäiset olivat vasta jumalanpalveluksen jälkeen ja läsnä vain kummit perheineen ja vanhemmat sekä lähimmät sukulaiset.Mukavalta tuntui kun pappi soitti kirkon kelloja sen merkiksi että lapsi on saanut nimen.
Ai niin.. tämä kuuluisi erilaisuuksiin. Nimi annetaan julki sillä hetkellä kun tiedetään onko tulokas poika vai tyttö. Synnyttämään mentäessä mukana on lappu johon on merkitty molemmat vaihtoehdot. Sukulaisille ja ystäville lähetetään oitis syntymäilmoitus jossa komeilee lapsen nimi, syntymäaika ja tärkeimmät mitat. Millaistahan olisi ollut saada katsella vauvaa ja miettiä vasta valmiille paketille nimeä :o)
Olen kyllä ollut hyvin tyytyväinen valitsemiimme , ei sen puoleen.