torstai 30. huhtikuuta 2009

Vappu

Muistelen että lapsena vappu oli jotain suurta. Kirkonkylällä oli markkinat ja oli olevinaan niin kevät jo. ( usein satoi jopa lunta ;o) )
Täällä keski-euroopassa vappu on työnpäivä. Siinä se. Kun lapset olivat pieniä laitoin ilmapalloja ja vappuhuiskia sekä serpentiiniä. Tein tippaleipiä ja munkkejakin. Sima kuuluu yhä perinteisiin.
Haluaisin olla suomessa. Tahtoisin kokea sen kevät heräämisen mikä saa ihmiset hymyilemään ja lapset nauramaan. Olisi ihana palata lapsuuteen ja olla huoleton. Jos edes ne vappuhuiskat kaivaisin esiin joita aarteena ole säilönyt.

ILOISTA VAPPUA


Tämän hetkinen elämäntilanteeni liittyen esikoisen tilanteeseen ei anna minulle tilaa keskittyä tähän blogiin . Älkää silti jättäkö. :o)

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Haaste Marjutilta

Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen


Minä olen lyhyenläntä ja pulskanlainen, vaalea, aikalailla helposti suomalaiseksi tai ainakin skandinaaviksi tunnistettavissa

Minut tunnistaa myös useimmiten seurassani olevasta Tassu koirasta

Olen kylän ainoa perhepäivähoitaja sekä ainoa suomalainen ja sitä kautta tunnettu

En juuri koskaan meikkaa enkä käy kampaajalla koskaan ( kaveri leikkaa pari kertaa vuodessa )

Luulen että ihmisten mielestä olen hauska ja huumorintajuinen

Puhun aika hyvin Sveitsin saksaa mutta ääntäminen paljastaa edelleen lähtökohdan

Puhun myös mielelläni ja paljon sekä lähes kenen kanssa vain

Olen utelias enkä pelkää näyttää sitä

Joskus olen varmasti liiankin utelias

Ei kyllä 20 ominaisuutta lähde ei millään


Haastan mukaan kaikki halukkaat....


torstai 23. huhtikuuta 2009

Magnolia





Melkein meni ohi suun

Mutta KERKISIN

Eilinen iltapäivä vietettiin likan kanssa kaupungilla ja siellähän se tuttu puu asuu.
Kuvasaalis oli runsas.

Blogin kirjoitus into laantui kuten yleensä kaikki uusi ja jännää laantuu. Saanen taas jonkun asteen pistoksen nyt kun tiedän että blogiani luetaan vaikkei kommenttia aina tulekaan.
Ilmeisen tärkeää tuokin seikka.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Kevät oi kevät





Se on taas kerran täällä. Narsissit kukkivat. Linnut rakentavat pesiä . Aurinko helottaa siniseltä taivaalta.
Grillauskausikin aloitettiin jo toissa lauantaina.

Esikoisen tulevaisuus ja sen suunnitteleminen vaikuttaa tällä hetkellä koko perheeseen. Nuoren miehen epävarmuus ja epätietoisuus jäytää omalla tavallaan itse kutakin. Seuraavana ohjelmassa kuitenkin suomen loma pikkuveljen kera. Pojat ukin tykö kevättöihin . :o) Siitä tulee antoisa reissu.
Toki minua sekin jännittää ..varsinkin kun ajavat ensin 5 h lentokentälle. Halpojen lentojen perässä ja seikkailu mielessä.

Vaikea kerätä ajatuksia. Halusin kuitenkin jotain kirjoittaa ettei lukijoiden mielenkiinto vallan herpaannu.

Kevät kuvia myöhemmin.

Ihanaa pääsiäistä itse kullekin .

Lisäsin tämän aamuisia kuvia

Herukanlehtisimaa saa pian alkaa tekemään.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Matkakertomus:

Niin sitten läksivät e ja hänen miehensä M reissuun. He nousivat koneeseen joka vei heidät iltapäivä lennolla Las Palmas nimiseen paratiisiin vain 4 lentotunnin päähän. Perillä paistoi AURINKO ,koneen laskeutuessa matkustajamme näkivät vuorien siintävän saaren keskellä ja aaltojen lyövän tasaiselle rannikolle. Matka hotellille kestikin sitten normaalia kauemmin sillä turistiemme suureksi yllätykseksi saarella juhlittiin yhä KARNEVAALIA. Carnaval de Maspalomas oli levittäytynyt koko matkan varrelle niin että bussi ,jossa jo malttamattomat matkaajamme istuivat, pääsi usein vain valumalla eteenpäin. Maskeerattuja ihmisiä, väärin parkkeerattuja autoja, hikeä ja naurua, tyhjiä juomapulloja. Suloinen sekasotku siis. Suoraan hotellin eteen ei bussi päässyt. Loppumatkan väsyneet kulkijat joutuivat kävelemään matkalaukkujaan takanaan vetäen. Suoraan hotellin edustalta kulki parhaillaan suurenmoinen carnaval kulkue!! Laukut huoneeseen, ostamaan juomia jääkaappiin ja eikun menoksi. Väsymys oli kuin poispuhallettu. Hyvää musiikkia, räikeitä värejä ja hurmaamia ihmisiä kulki alueen leveintä ja suorinta tietä pitkin. Turistien silmät suurenivat suurenemistaan. He syöksyivät mukaan riemun pitoon ja kuten lukija saattaa kuvitellakin ilta vaihtui yöksi . Seuraavana aamuna katu näytti Järkyttävältä. Roskia , lähinnä juurikin niitä tyhjiä pulloja ja lasinsiruja oli tosin jo yöllä siivottu pois mutta kesti pari päivää kunnes katu oli paraati kunnossa taas. Uupuneet yllätysjuhlijamme olivat tällä välin kerinneet tutustumaan huoneeseensa. Asuntoonsa piti sanomani. Siihen kuului makuuhuone, olohuone, nk teekeittiö ja iso parveke sekä tietenkin kylpyhuone. Tilaa OLI. Aamiais pöydässä tilannetutkielma osoitti että Hotellin muut vieraat eivät tainneet olla edellisenä yönä kadulla. Heidän keski-ikänsä hipoi reippaasti kuutta kymmentä. Ei se mitään, lyhyen ensimmäisen yön kuluessa jo oli tullut huomattua että hotellissa vallitsi varsinkin RAUHA. Myöskin miespariskuntia vaikutti lomalaisten mielestä olevan joukossa nk. normaalia enemmän. Korvia höröttäen saivat tarinan päähenkilöt kuulla että sinä iltana olisi HAUTAJAISET. Sinne kuuluisi jokaisen kunnon turistin rientää paikalle seuraamaan Carnavalin 2009 kuolemaa. Sardiinin hahmossa.
Sinne sitten illalla . Aamulla varhain oli naispuolinen matkanosanottajamme herännyt kuten aina lomalla hyvin aikaisin eikä uni enää tullut. Liian paljon mielenkiintoista odotti oven takana. Mies pedistä ja menoksi. Meri! se oli nähtävä ensimmäisenä ja kenties ehtisimme rannalle juuri sopivasti auringon nousua ihailemaan. Vastasaapuneiden epävarmuudella reitti etsittiin summa mutikassa. Ihan ensin , rakennusten ( lue hotellien ) ohi päästyä eteen avautui MAISEMA . Hiekkaa niin kauas kuin silmät siintää. Dyynejä, ihan aitoja hiekkadyynejä. Toki olivat aamukävelijämme tienneet niiden olemassa olosta mutta vaikutus oli silti suuri. Urheasti läksivät he kulkemaan läpi hiekkavuorten. Aamutuimaan hiekka oli paljaiden jalkojen alla viileää ellei kylmää. Aurinko teki nousuaan ja meri.. sitä ei näkynyt ,mutta se kuului , lupaavasti kuohui jossain edessä päin. Vihdoin viimeisen kummun kavuttuaan he näkivät sen . Tätä varten sinne oli tultu. Auringon nousu meren yllä, taianomainen valo ja tunnelma. Koko maailmassa vain he kaksi ( no hyvä on, kyllä tienreunoilla matkan varrella lojui muutama väsynyt juhlija, nukkuipa erä muuriin nojaten seisaallaankin ;o) ) Takaisin hotellille , aamiainen mielessä, kuljettiin meren rantaa pitkin aaltojen hyväillessä varpaita ja ensimmäisten hölkkääjien saapuessa seuraksi. Kylläpä aamiainen maistuikin punaposkisille aamuvirkuille. Päivä sujuikin rannalla ja jäätelöä syöden. Illallinen hotellilla oli hyvä ja monipuolinen ja sen voimin hautajaisetkin sujuivat mutkitta. Samalla tuli tutuksi lähistön isoin ostoskeskus Yumbo sillä sinne hyvinkin Sardiini vietiin poltettavaksi. Lavalla koko surullisen , viikon yhtä pätkää juhlineen , kansan silmien edessä. Testamentin lukemisen jälkeen Karnevaalin symboli kohtasi kohtalonsa. Kaiken kruunaava ilotulitus oli suurenmoinen .
Seuraavana aamuna oli aika suunnitella mahdollisia retkiä - M:n teki mieli vuokrata moottoripyörä , elsille olisi auto sopinut paremmin. Matkanjärjestäjä ehdotti erinäisiä retkiä joista loppujen lopuksi varattiin yksi. Buggyauto retki vuorille. Auton sekä moottoripyöränkin vuokraaminen ei hintalistan tutkimisen jälkeen enää houkuttanutkaan niin kovin.
Hotellin sijainti suosi kahden eri rannan "käyttämistä" ja molempiin oli järjestetty ilmainen kuljetus pari kertaa aamusta. Maspalomas majakoineen ja dyyneineen viehätti matkaajia enemmän kuin edellisenä päivänä tutuksi tullut Play del Ingles. Sieltä urheat urheilulliset seikkailijat kulkivatkin takaisin "kotiin" jalan. Hiekka joka edellisenä aamuna oli tuntunut lähinnä viileältä, poltti jalkojen alla ja taas tuntui ettei seuraavan hiekkakasan takana ole muuta kuin lisää sitä samaa , hiekkaa. Perille kuitenkin pääsivät ja väsy sai ottamaan nokoset ennen illallista. Sinä iltana osoite oli suomalaisten "oma" uusin paikka :Mummola. Ulkosuomalaisena se ajatuksena viehätti elsiä , voida puhua suomea , lukea suomalaisia akka lehtiä, juoda siideriä tai lonkeroa. Pettymys koko paikka. Toki siellä oli mummolamaisesti sisustettu ja juomatkin olivat oikeat. Turistin näkökulmasta paikka oli kuitenkin aika selkeästi saarella asuville suomalaisille osoitettu. Uusin seiska tuntui olevan kuumaa tavaraa ja laina läppärit kävivät kuumina kun palveluun kuului myös WLAN. Yksi lonkero riitti ja hullut kävelijät päättivät kulkea mutkan kautta takaisin petiä kohti. Tuloksena pelkillä Crocs kengillä varustettu M löysi aamulla varpaastaan komean vesikellon .
Mitä pienistä.Kun se ei ollut elsin jalassa!
Buggyretki
http://www.buchatskyy.com/index.php?opt ... &Itemid=47
Aamu oli koittanut ja vauhdin huumaa odottavat turistimme haettiin hotellin edestä , aurinko paistoi. Retkellä mukana oli ruotsalais mies poikansa kanssa eikä elsi malttanut olla kokeilematta ruotsin kielen taitoaan. Kyllä! mies ymmärsi kaiken minkä kuullakseen sai ja olettikin näin ollen että kielinero suometar kyllä ymmärtää hänenkin mongerrustaan. Päätä nyökytellen siitäkin selvittiin. Huomaamatta kieli kuitenkin vaihtui englanniksi ;o9 Umeosta kotoisin olivat. Toisen seurueen jäsenet olivatkin ranskalaisia ja yksi espanjalainen mies. Päivä oli alkanut matkan järjestäjälle hiukka huonosti ja kohtalo päätti jatkaa samaan tyyliin. Ensimmäinen konerikko koettiin jo 3 minuuttia lähdöstä !!Mekaanikko korjasi kyseisen pelin ja ei kun matkaan. Ihana oli tuulen tukkaa tuivertaessa ,moottori pyllyn alla täristen , kulkea ensin vilkkaampaa tietä ja sitten mutkaista vuoristo tietä 7 Buggyn jonossa. Merirosvoliput liehuen. Kuskina toiminut sveitsiläinen suorastaan hihkui onnessaan. Seuraava pysäkki= seuraava konevika. Se sama vempele taas. Kaikki, jopa ranskalaiset, ottivat asian huumorilla. ( hyvä on retken järjestäjä, saksalainen Bodo , Ei tainnut jaksaa tehdä niin ) Vika korjattiin ,osin sveitsin edustajan avuin ja neuvoin , ja matka jatkui läpi vuorten ja rotkojen, ohi patojärven ja appelsiini viljelmien. Lähestyimme retken kohokohtaa. Pysähtymistä näköalapaikalla ja pian seuraavaa pientä välipalaa paikallisessa kuppilassa. Vaan kuinka kävi... Seuraava potilas :oD pakollisella tauolla juttua riitti kahden skandinaavin kesken , toiset osanottajat saattoivat hiukkasen jo hermostuakin...
Näköalapaikalla sitten ... alkoi SADE. Järjestäjän kasvot olivat näkemisen arvoiset kun hän etsi autonsa takakontista sadekamppeita kaikille 13 hengelle. Turistien mielestä kaikki oli vain jännää. Sadekamppeissa sitten ajettiin loppumatka kaikkien vaikeuksien takia lohtulahjana eri paikkaan kuin retket yleensä vievät. Nimittäin Oasiin keskellä karua vuoristoa. Siellä oli appelsiini puita , mandariini puita , erinäisiä hedelmäpuita ja eksoottisia kasveja, tietty palmuja joka lähtöön, sekä eläimiä aitauksissaan: Aasi, strutseja, kalkkunoita, kanoja , riikinkukko , papukaijoja. Mikäs siinä oli paussia pitäessä. Toisena yllätyksenä retkeläisille tarjottiin sikäläisiä perunoita. Kiinnostuneet lukijat googlaavat Papas Arrugadas. Juomaa ja voileipää sekä kuppi kahvia , takaisin sadekamppeisiin ja matkaan. Sade jatkui ja matkanteko oli lähinnä mielenkiintoista. Vuorilta näkyi kuinka alhaalla dyyneillä aurinko yhä paistoi!! Päivä oli siis antoisa ja unohtumaton.Buggyretken iltana suuntana oli netin kautta jo tutkittu KUULUISA Tiffany. Oi ja voi. Sinne kaljakellariin( jolle elsi salaa antoi nimen homeluola, ei lomalaisten ole tarkoitus lähettää yhtäkään kaveria eikä puolituttua. Sieltä pääsi kyllä samasta ovesta ulos kuin sisäänkin ja onni toi reissaajien eteen suomalaispariskunnan joka toi terveisiä lähistöllä sijaitsevalta Apilaniityltä. No sinne sitten mieluummin. Ja johan alkoi tanssijalkaa vipattaa. Humppa ja tango soi ja pariskunta joka ei juuri pääse kehumaan tanssitaidollaan viihtyi mukavasti kuten MONI muukin . Karaoke laulannan alkaessa tyyny ja peitto hotelli huoneessa alkoi houkutella.
Loman seuraava päivä otettiin rennosti sen jälkeen kun rakkojalasta huolimatta talsittua tuli päästä päähän Inglesin kävelykatu joka kulkee 60 rappusta meren pinnasta. Matkan varrella etsi varsinkin matkan miespuolinen osanottajamme lainelaudan vuokraajaa. Vaan ei. Ei missään. Ainoa liike joka viittasi kyseiseen urheiluun oli kiinni. Totuuden nimissä on sanottava ettei ainakaan lähiympäristössä aallot esiintyneetkään mitenkään kutsuvasti. Harmi sinänsä. Loppupäivä sujui sopuisasti rannalla. Aurinkoa piti varoa.Matkalla Maspalomasista Inglesiin sitten näkivät tottumattomat silmät ihmeellistä. Alastomia ihmisiä! Miehiä lähinnä, pitkin rantaa ja rantapusikoita. OHO. Netti oli kyllä maininnut asiasta mutta jopa suomalaisen , alastomuuteen tottuneen turistimme silmissä näky oli suorastaan huvittava. Eksyiväthän reissaajamme keskelle vilkkainta miesten kerhoakin.
Jokaiselle päivälle jotain
Nytkö jo valkeni viimeinen päivä? Ja ostokset tekemättä!! Pilvinen aamu sai jo hiukan väsyneet sankarimme lähtemään lähi kylään El Tableroon ostamaan lähinnä Venezuelassa kasvaneen M:n mieliksi sikäläistä Maissijauhoa jonka elsi tiesi kyllä löytyvän jostain kaupasta. Ja onni mukana. Sieltä sitä sai .El Tablerossa ei ole juuri turismia ja olikin hauska sattuma kun kahvi hyllyllä alkuasukas alkoi auttamaan ostoksien tekemisessä. Espanja kieltä alkeellisesti osaava pohjoismaalaisemme ihmettelikin kovin miten paljon ymmärsi herttaisen naisen tarinoinnista. Taisi tulla kalaresepti samalla matkamuistoksi mukaan. Kotimatkalla sitten viimeinen yritys saada tuulahdus suomea muistoihin. Kuparipannu. Saman kadun varrella kuin mummola. Siellä se oli. Mukavia ihmisiä, rento tunnelma,hyvän ruoan tuoksu. Harmi vain että hotellin ruokapadat jo houkuttelivat ja olivat liian makoisia väliin jätettäviksi. Toistamiseen jos saarelle eksyisivät henkilöt niin varmasti piipahtaisivat kyseisessä paikassa.Niin sitten loma läheni loppuaan. Lento oli vasta iltapäivällä joten älykkäinä turisteina päähenkilöt pakkasivat laukkunsa ( kentällä hiljainen epäilys laukun painosta osoittautui aiheelliseksi )
ja laittoivat ne laukkuhuoneeseen lukkojen taakse. Rantaelämää vielä kerran. Vesi oli juuri sinä lauantai aamuna suorastaan viileää ja taivaalla alkoi kerääntymään tummia pilviä.HAH!! sillä kukapa haluaa kotiin auringon helottaessa pilvettömältä taivaalta lempeän tuulen hyväillessä paljaita käsivarsia. Suihkun kautta hotellin aulaan aikaa tappamaan siis. Kotiin olikin jo mukava suunnata ja varsinkin elsin ajatukset riensivät edeltä ihmettelemään miten nuoriso oli pärjännyt. Lentokentälle kulkiessa bussi pysähtyi kuten tavallista noin 10 hotelli pihassa ja nyt on tottuneet kulkijat päättivät mahdollisen seuraavan kerran ottavansa linjabussin vaikka matkanjärjestäjän organisoima kuljetus olikin ilmainen ( lue , kuului hintaan ) Saarella linja auto vie ja tuo huokeaan hintaan ja mutkattomasti niin turistin kuin alkuasukkaankin.
Perillä vastassa oli esikoinen ylpeänä kuskina. Kotona odotti ihan innokkaimmin KOIRA ja seuraavaksi innokkaammin Kuopus ( 15 v ) Huusholli oli kunnossa ja kukaan ei näyttänyt nälkiintyneeltä. Ainoastaan yksi seikka oli karmiva....se KYLMYYS. Sillä aikaa oli jopa luntakin satanut, tosi se oli sulanut jo pois. Talo oli lievästi sanottuna viileä sillä kuten M olikin "pelännyt" polttoöljy tankki oli sillä välin tyhjennyt ja kodinhoitajan ( esikoisen ) tehtäviin oli saatu lisämaustetta puulämmityksellä. Taitolaji ;o)
Matka oli siis kaikin puolin onnistunut ja pikantti lisämaininta viittaa makuuhuoneeseen.