tiistai 20. joulukuuta 2011

LUNTA


Nyt sitä tulee. Ja tulee. Ja tulee.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Sauna

Joskus harvoin minustakin siellä on ihanaa. Yksin. Kynttilän valossa. Saunahattu päässä.Löylyä sopivasti. Minun valitsemani tuoksu...Aikaa.Ulkona mieluiten oikein ruma keli. Kuten tänään :o)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

laulan babbadadudaa...

http://www.youtube.com/watch?v=sS6Ta6SrTHs&ob=av2e

Kun lapseni syntyivät pidin heitä sylissäni , suojelin koko kehollani enkä halunnut päästää irti enää koskaan. Heidän varttuessaan opin että minun tehtäväni onkin juuri se.Irtipäästäminen.Pikkuhiljaa ja pieninä annoksia lapset pääsivät kokeilemaan siipiensä kantoa. Nyt kun jo viimeinenkin poikanen seisoo pesän reunalla räpyttelemässä, ihmettelen.Itseäni. Etten olekaan puolikuollut huolesta tai menetä yöuniani, en kulje hysteerisenä neuvoja sylkien pentuni perässä. Olo on ihan levollinen. Tuntuu että tehtävä suoritettu ja uusi elämä häämöttää. Tietenkin kaikki kolme nuorta aikuista asuvat yhä kotona= helppo minun puhua lämpimikseni . Lähinnä ajattelin sitä kuinka he vuoronperään ovat viikonlopun jossain tai viikonkin ja minä kykenen jatkamaan elämää - Uuden vuoden saamme vastaanottaa aivan kaksin tai korkeintaan kaveriperheessä. Lintuni lentävät.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Joulu on lasten juhla.

Meillä ei enää ole lapsia.
Lähes aikuinen ja jo aikuisen ikään ehtinytkin jälkikasvu kuitenkin tuntuu odottavan Joulua . Minusta taas tuntuu että suurimmat jouluponnisteluni ovat ohi. Joulunviettomme on vuosien mittaan muuttunut rauhallisemmaksi ja aikuisemmaksi. Pakko myöntää jo nyt iloitsevani ajasta jolloin meillä on lapsenlapsia ja pääsen toivottavasti osaksi heidän jouluriemuaan.
Omien lastemme ollessa pieniä muutimme lahjashown säännöt. Jokainen saa vuorotellen lahjan ja avaa sen kaikkien katsoessa ja ihastellessa . Paperit suoraan valmiina odottavaan pussiin ja kuusen alta lahja seuraavalle onnelliselle. Lahjojen määrä ei myöskään varmaan koskaan ole vastannut suomalaisen lapsen saamisia. Silmät pyöreinä olen lukenut ja kuullut lapsen saattavan saada 10 ja ylikin pakettia. Olemme koittaneet pitää joulun ylimpänä sanomana rauhoittumista ja ennen kaikkea aikaa perheen kanssa. Nuoret miehemme ovat löytäneet uskon ja heille joulu on nykyään myös Jesuksen syntymäjuhla. Kuinka ja missä he sitä kunnioittavat on heidän oma asiansa. Meidän kodissamme ei olla luettu jouluevankeliumia eikä käyty joulukirkossa. Emme ole kieltäneet tarinaa lapsesta seimessä muttemme myöskään yrittäneet "myydä" sitä lapsillemme.Olemme koittaneet antaa heille vapauden ajatella itse ja tehdä omia päätelmiä. Luulenpa että onnistuimme aika hyvin :o).

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

kulkuset soi ja

tulkoon joulu ...me emme sitä kaapissa vietä. Ja näin onkin jouluvalmistelut meitin perheessä hupsis vaan tehty. Pikkasen pintasiloittelua ja hämärää,peittävää kynttilänvaloa. Siinä se. Vainen toki myös koristeita siellä ja täällä silmää ilahduttamassa ja vuoden ajasta muistuttamassa. Joskus sitten ihan yllättäen kaapin oven avatessani SE iskee. Ja siivoan sekä eliminoin intoa puhkuen . Valmista jälkeä ei kauaa ehdi ihailemaan: mukamas nyt niin tilavat kaapit täyttyvät alta aikayksikön uudella poisheitettävällä- MISTÄ sitä tulee???

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäinen suomi

Minunkinko suomeni? Onko yli puolet elämästään muillamailla viettänyt enää suomalainen? Hän joka ei ole kokenut aikusen arkea pohjolan piemeinä kuukausina, ei ole jonottanut arvauskeskuksessa kuumeisen lapsen kanssa, ei etsinyt autoaan lumivallin alta tai viettänyt työpaikan saunailtaa...Kaipaanko suomeen kaivatessani itse asiassa sitä samaa kuin varmaan kaikki muutkin. Lapsuuttani.
Aikuisen suomeni on ihana kesämaa. Siihen kuuluu suven parhaita anteja eikä parina viime vuonna edes ukkospilvet ole kesätaivastani pimentäneet. Jollain asteella minulla on huono omatunto.En "saa" olla ylpeä isänmaastani enkä varsinkaan harmitella sen epäkohtia. Minä olen vieras. Niin täällä "kotimaassani" kuin siellä kesämaassani. Olen saanut iskostettua omiin , täällä kasvaneisiin lapsiini, kenties enemmän äidinmaan ylpeyttä kuin koskaan itse olen osannut tuntea.

torstai 1. joulukuuta 2011

JOULUKUU

Ja joulukalenterien ensimmäiset luukut aukeavat. Löysin laatikoita ja kaappeja penkoessani 4 erilaista kirjaa joissa jokapäivälle jouluaiheinen tarina. Onneksi on hoitolapsia joille kirjoja lukea. :o) Lisäksi sain isännältä täkäläisen veikkauksen oman kalenterin ja sillä voitankin ohimennen Miljoona Frangia. 8o) Ulkona on lämmin ja aurinkoinen syyspäivä. Tuleeko joulufiilis vaikkei lumesta ole edes vuorilla hajuakaan..