perjantai 30. tammikuuta 2009

Koiruus





Näin komia kaveri haettiin marraskuussa 2003 erään lehti ilmoituksen perusteella meille kotiin.
Keskimmäinen lapsemme , ikuinen koirafani, oli toivonut omaa koiraa pienen ikänsä ajan. Koirakuumeen lievittämiseksi annoimme pojan laittaa postin seinälle ilmoituksen jossa nuori mies etsi koiraa jota hän saisi hoitaa edes kerran viikossa.Ilmoitus oli liikuttava. Siinä lapsi lupasi ottaa koiran parhaaksi ystäväkseen ja olla sille ikuisesti uskollinen . Kukaan ei vastannut ilmoitukseen ja se oli pettymys, selvä se. Nykyään koiran omistajana tiedän etten itsekään olisi vastannut. Liian suuri on vastuu 11- vuotiaalle vieraasta koirasta ja sen mahdollisista tempauksista. Onni kääntyi kuitenkin ja silmääni osui ilmoitus jossa etsittiin labratorille päivähoitopaikkaa. !!! Sehän sopi. Dascha niminen ihanuus saapui luoksemme viettämään vanhuuden päivistään 3 per viikko ilonamme. Reilun vuoden ajan poikamme oli onnellinen läheskoiranomistaja. Saipa vielä palkkaakin koiran hoitamisesta. Mainio systeemi siis.
Kun Daschasta jätti aika olimme jo niin tottuneita koiralliseen elämään että ...kuten arvata piti , ajatus omasta hauvasta alkoi itää. Kun isäntäkin oli lämmennyt ajatukselle toimin, kuten tapanani on ripakasti, ( silloin kun joku asia innostaa tarpeeksi ;o) ) Jo pian löysin lehdestä ilmoituksen joka oli kirjoitettu juuri meille: Annetaan : 10 viikon ikäisiä sekarotuisia pentuja ( emä euraasialaisen ja labratorin sekoitus, isä appenzelleri, tottuneet lapsiin ja kissoihin. Hurraa !!, meillähän oli silloin jo kaksi kissaa plus 3 omaan lasta ja erinäisiä hoitolapsia , nuorin heistä reilun vuoden ikäinen. Eräänä lauantaina nappasimme koirahullun lapsemme kyytiin ja ajoimme maatilalle jossa koirat olisivat haettavissa. Pojalle emme kertoneet minne menemme. Mutisimme jotain sukulaisista joita menisimme tapaamaan. Toiset kaksi lasta olivat partiossa sillä aikaaa. Kun saavuimme pihaan meitä vastaan rynni lauma maailman suloisimpia koiralapsia. Eräs niistä otti oitis pojan hatun ja säntäsi sen kanssa karkuun silmissä loisti ilkikuri ja elämänilo , poikamme oli haltioissaan . Katsoimme toisiamme , me aikuiset ja sanoimme yhteisymmärryksen vallitessa: Tuo tai ei mikään. Sattuma soi että olimme noin varttituntia aikaisemmin paikalla kuin seuraavat JUURI siitä pennusta kiinnostuneet hakijat. !! pennun väritys ja sukupuoli olisi heillekin sopinut ja niin se perhe ajoi kotiin ilman uutta ystävää. Kun keskimmäiselle selvisi että hän saisi ottaa yhden niistä ihanuuksista kotiin mukaan ei onnella ollut rajaa. Niin meitä oli kuusi. Koira on selkeästi perheen jäsen ja kaikki, hoitolapsia myöten rakastavat sitä pyynteettömästi. Elämä ilman Tassua?Ei sitä varmaan ole. Olin jo kirjoittanut kotona sopimuksen jonka poika sai allekirjoittaa maatilan keittiön pöydän ääressä. Siinä oli koiralle jo nimikin valmiina ja lista asioita joita vastuullisen koiran omistajan tulee tietää. Selkeästi koiran "pomo" ja laumanjohtaja on kuitenkin mieheni, minä olen kakkonen ja koirafanimme tulee hyvänä kolmosena. Yhä nyt kun nuori mies on jo kisällinä eikä aikaa oikeastaan ole käy hän kerran päivässä koiran kanssa lenkin jos vain ehtii. Aamuvuoro on minun . Viikonloppuisin ja silloin kun nuorukainen ei ehdi hoitaa isänsä koiran ulkoiluttamisen.
Tassu on käynyt kanssamme suomessa, italiassa, kroatiassa ja läpi noihin maihin pääsemiseen kuljettavien kautta toki. Matkailuautossa sujuu koirankin reissu. Mielellään se nyt EI matkusta . Mutta päiväkin ilman perhettä olisi sille lähes liikaa. Anoppini , se painonsa arvoinen kultaa oleva nainen, on pariin otteeseen ottanut karvaisen kaverimme luokseen lomalle sillä aikaa kun me muut olemme lentäneet muille maille.
Tassun suhde kissoihimme on seuraavan lainen: Fläckli neiti , kodista kotiin tönitty eläinkodin kasvattimme kestää koiran hellyyden osoitukset kärsivällisenä , tässä korostaisin sanan alkuosaa ;o)
Peppi , ensimmäinen kotieläimemme koskaan ja näin ollen POMO tietää asemansa eikä ole päästänyt Tassua koskaan unohtamaan juuri sitä.
Toki ihanimmallakin hauvalla on pahoja tapoja. Meidän silmäterämme on hiukan liian tottunut olemaan juuri sitä ja osoittaa helposti mieltään jos huomio kiintyy vaikkapa jompaan kumpaan kissaan. Samoin kun ovikello soi on elintärkeää että HÄN on ensimmäisenä ovella riemuiten vastaanottamassa vieraita. Jos joku josku eksyy luoksemme ilman että Tassu huomaa sen saa henkilö närkästyneen haukkukonsertin kuullakseen. Toinen ikävämpi juttu on että karvaturkilla on pari VIHAmiestä. Noin 4 alueella asuvaa koiraa joiden kanssa EI tulla toimeen. Piste. Vaan kun nämä jutut tietää niin helppo on siltikin tykätä tuosta sankarista vähintään yhtä paljon kuin hullu puurosta. ( myönnän, myönnän että koira tuli sopivaan tikkiin vauvaksi meille kun lapset olivat jo "isoja" ) alkuaikoina koiran kanssa tarvitsee aimon annoksen kärsivällisyyttä,hermoja ja AIKAA. Sveitsissä uusin laki koiria koskien kuuluu että jokaisen henkilön joka hankkii ensimmäisen kerran haukun omakseen tulee käydä ikäänkuin koiranajokoulu. ENNEN kuin koira saapuu. Se on hienoa . Joitain rotuja ei hyväksytä ja koiran jätöksille on tarpeeksi erityisiä roskiksia joihin pussiin kerätys tuotteet heitetään murisematta ( useimmat ainakin tekevät niin )
Ennenkuin kukaan epäilee että rakastaisin koiraamme enemmän kuin lapsiamme lopetan tähän. ;o)

torstai 29. tammikuuta 2009

Onnesta

Miten arvokasta elämä tuntuukaan olevan kun toissa iltana mieheni joutui MELKEIN onnettomuuteen liikenteessä.
Joka päivä varmaan me itse kukin säästymme onnettomuudelta, usein nippa nappa.Emmekä läheskään aina sitä edes huomaa.
Miksi sitä ihminen tarvitsee suorastaan läimäisyn naamalle ennen kuin muistaa olla kiitollinen. Kiitollinen terveydestä, katosta pään päällä, rakkaista ihmisistä ympärillä. Undank ist der Welt Lohn. Epäkiitollisuus on maailman palkka. Ah niin todelta tuntuu tuokin sananparsi.
No juu. Ajatuksia ajatusten perään.
Kateus ... siinä vasta kurja kaveri. Ystäväni istui aamulla kahvilla luonani ja kadehti keskimmäiseni kisällin palkkaa mustin mielin. Hei! eri ammatti eri firma meidän pojilla . So what. Ajattelin kun hän oli lähtenyt että nyt voin hengittää . Koko ilmapiiri myrkyttyi kateudesta. En itsekään ole vapaa siitä mutta koitan parhaani mukaan päästä eroon tuosta luonteenpiirteestä. Leben ist lernen . Elämä on oppimista. Oh ja.. so ist es.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Hei sinä joka blogiani luet

Tykkään kirjoittaa .
Vielä enemmän tykkään lukea KOMMENTTEJA
Katsos ,nyt olen laittanut laskijan sivuilleni ja tiedän että täällä on ELÄMÄÄ.
KIITOS puumerkistäsi silloin tällöin.
Muutama uskollinen kommentoija täällä jo onkin . Erityiskiitos heille. :o)

Kouluun lapset






Lasten ura yhteiskunnan kasvatteina alkaa sinä vuonna kun he täyttävät 5 vuotta. Itse asiassa myös ne lapset jotka täyttävät viisi seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä saavat myös vapaa lipun kodin ulkopuolelle. Ainakin meidän kylällä ja Kantonissa mitä en vanno, sillä systeemi on lähes per kunta erilainen. Uskomatonta mutta totta. Useimmat lapset käyvät kolme vuotiaina vuoden ajan kerran viikossa leikkikerhossa.Siellä he jo tutustuvat tuleviin luokkakavereihinsa yms.
Nämä 4- vuotiaat lähtevät eräänä elokuun päivänä ,suurinpiirtein ylemmän kuvan netistä löytämäni tyttösen näköisinä, kaksi vuotta kestävälle Kindergarten taipaleelle. Kutsuisin sitä lähinnä esikouluksi. Sinne mennään aamu kahdeksasta noin puoli kahteentoista . Silloin kaikki lapset , myös koululaiset menevät kotiin tai pph.n tykö tai yhä yleisemmin kunnan järjestämään maksulliseen ruokailuun. Ensimmäisenä "Chindsgi" vuotena takaisin eskariin mennään vain yhtenä iltapäivänä. Silloin 13:30 - 16:00 tai vastaavaa. Eskarissa opitaan käden taitoja , yhdessä olemista, toisten huomioon ottamista, opettajan teitittelyä ja kättelyä, lauluja,perinteitä,jne. Toisen eskarivuoden aikana iltapäivät Chindsgissä lisääntyvät.Keskiviikko iltapäivä pysyy kuitenkin koko kouluajan aikana vapaana.
Kun meidän esikko meni eskariin oli vielä lauantai aamuisin koulua mutta se loppui sitten sinä vuonna. Joissakin kantoneissa tai ainakin kunnissa eskaria käydään vain yksi vuosi. Eskari on tähän asti ollut vapaaehtoinen. Kuljetaan suuria muutoksia kohti tässä asiassa. Minun lapseni ovat kahden vuoden päästä kaikki kolme jo peruskoulun käyneitä joten kerron sitten miten nyt 4kk kummityttöni koulusysteemi toimii sitten ;o)
Kouluun mennään sinä vuonna kun täytetään 7 v tai seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä . Tiedän että joissan paikoissa kouluun mennään vuosikerran mukaan kuten suomessa.
Peruskoulua on 9 vuotta joista ensimmäiset 6 ala-asteella , oikeastaan ensimmäiset kolme luokkaa , neljäs viiva kuudes luokka on keski-astetta.Ylä-aste iässä lapset jaetaan meidän Kantonissa eri paikkoihin. Lukioon, oppikouluun tai kansakouluun tai jopa "vain"yläkouluun. Lapsesta riippuen. Opettajan sana on aika painava mutta me esimerkiksi päätimme kahden lapsemme kohdalla ettei ope tuntenut lastamme tarpeeksi hyvin ja laitoimme heidät oppikouluuun. Hyvällä menestyksellä ;o)
Oppikoulun jälkeen osa nuorista menee lyhytaika lukioon joka kestää 4 vuotta. Ala-asteelta suoraan lukioon eli pitkäaikalukio kestää 6 vuotta. Osa menee kymppiluokalle , suurin osa oppisopimuksen kautta ammattiin. Meidän nuoret miehemme ovat molemmat tällä hetkellä kisälleinä. Nuorempi hankkii samalla ammattilukiossa paperit joilla pääsee korkea kouluihin jne.Hänen kisälliaikansa on 4 vuotta , esikoisen 3 v. Aivan eri aloilla ovat. Tässä on toki se etu että nuorukaiset tienaavat jo nyt sen verran mukavasti että hankkivat itse vaatteet ja tietokoneet sun muut mikä heitä kiinnostaa. Kotiin vaadimme 10 % palkasta. Suurin osa perheistä ei näin tee. Me haluamme että lapsemme oppivat ettei eläminen ole ilmaista.
Lomia koulusta on vähän väliä. Yhteensä noin 13 viikkoa. Kuten lukijani arvaa; eri kantoineissa ja jopa kunnissa eri lomat. Meillä on 5 viikkoa kesälomaa. 2 viikkoa keväällä, talvella ja syksyllä plus joululomat ja muutamia muita vapaa päiviä. Kisälli vuosina loma on pidettävä koulun lomien aikaan. Ammatti koulua käydään 1-2 päivää viikossa. Lomaa on enää 4-6 viikkoa per vuosi.
Kouluruokailu on aivan lasten kengissä täällä mutta jopa meidän pikkukylässämme moinen on järjestetty 3 päivää viikossa ja maksullisena . JOS äiti haluaa töihin on siinä aika järjestely.Iltapäivä koulusta lapset saapuvat, iästä riippuen 15:30-17:30.
Koulureput näyttävät ala-asteella alemman kuvan tapaisilta. Ylä-asteelle mennään jo ylemmän kuvan kaltaisten reppujen kanssa.
En osaa jakaa kuvia tekstin sekaan. . .

Jotta suurin piirtein näin se menee. Lukijani Marjut asuu eri kantonissa ja heillä on hiukan eri systeemi . Jos viitsit Marjut valoittaa siitä ? Kiitos.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Kummeudesta


Kultani vei tänään kummipoikansa kelkkailemaan . 7 kilometriä pitkälle "kelkkaradalle"
Poikaa oli pelottanut eikä hän meinannut uskaltaa hissin( sellainen tuolihissi joka leijuu korkealla vuoren rinnettä ylös ) kyytiin alkuun ollenkaan.Myös kelkan kyydissä pelotti hiukkasen kuulema. Kolmannella kerralla alaspäin lapsi oli jo mennyt omalla pulkallaan aivan itse alas asti ja lujaa :oD. Taitaa saapua ylpeä 7 v kotiin nyt illalla kun kummisetänsä juuri vie häntä oman perheen syliin. Varmasti jää ikuisesti mieleen lapselle tämä päivä.
Itse olen kolmelle lapselle kummi. Pakostakin lahjakummina veljeni tyttärelle suomessa. Kunhan neitokainen kasvaa niin jospa sitten saapuisi kummia tervehtimään. Tapaamme kerran vuodessa parin tunnin ajan.
Täällä päässä minulla on suomalaisen äidin ja sveitsiläisen isän nyt jo 19 v poika ( nuori mies ) kummilapsena. Kun poika oli pieni hän vietti paljon aikaa meillä . Ihan alkuun meillä ei ollutkaan omia lapsia ja nautin täysin siemauksin kummeudesta.Olin "nuori" kummi, äitiään 10 vuotta nuorempi. Kun omat lapset perä perää syntyivät jäi kummipojalle luonnollisesti aikaa vähemmän. Koululaiseksi vartuttuaan ei poika enää viihtynyt niin usein luonamme vaan kaverit tulivat tärkeimmiksi. Niinhän se kuuluukin olla. Katsoin kummeuden "loppuvan" rippijuhlaan . 18 v syntymäpäivillä olimme myös läsnä.
Nyt sitten uusin lapsukaiseni on vasta 4kk vanha ihanuus. Samoin suomalaisen äidin täällä asuva pikkurinsessainen. Koitan olla hänellekin kummi joka on läsnä.Lomailu kummila, suomen mummilan jonkun asteinen korvike. Aion puhua lapselle suomea kuten äitinsäkin tekee ja näin osallistua sanavaraston kasvattamiseen.Tahdon lahjoittaa hänelle muistoja. Olen "vanha" kummi,äitiään 10 vuotta vanhempi.
Aikoinamme omille lapsillemme kummia etsiessämme pyysimme heiltä yhtä. Se oli aikaa. Aikaa lapselle jonka muuten arjessa pitää jakaa aikuisten huomio ja aika kahden sisaruksen kanssa. "Pelkkä" lahjakummeus tuntui niin tyhjältä ja jopa tarpeettomalta.
Nooh. Kolme lasta, kuusi kummia. Laidasta laitaan.
Täällä kummeina on useimmiten sukulaisia ja heitä on kaksi. Mies ja nais puolinen. Götti ja Gotte. Lapset kastetaan 3kk-jopa vasta vuoden iässä ja se tapahtuu aina kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä. Lapsi ikäänkuin otetaan seurakunnan jäseneksi yhdessä. Näin siis reformoidussa kirkossa. Katolilaiseen pääsin vasta nyt joulun jälkeen kummitytön ristiäisissä tutustumaan. Siellä ristiäiset olivat vasta jumalanpalveluksen jälkeen ja läsnä vain kummit perheineen ja vanhemmat sekä lähimmät sukulaiset.Mukavalta tuntui kun pappi soitti kirkon kelloja sen merkiksi että lapsi on saanut nimen.
Ai niin.. tämä kuuluisi erilaisuuksiin. Nimi annetaan julki sillä hetkellä kun tiedetään onko tulokas poika vai tyttö. Synnyttämään mentäessä mukana on lappu johon on merkitty molemmat vaihtoehdot. Sukulaisille ja ystäville lähetetään oitis syntymäilmoitus jossa komeilee lapsen nimi, syntymäaika ja tärkeimmät mitat. Millaistahan olisi ollut saada katsella vauvaa ja miettiä vasta valmiille paketille nimeä :o)
Olen kyllä ollut hyvin tyytyväinen valitsemiimme , ei sen puoleen.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Eriskummallisuuksia


Kun saavuin tänne kakkoskotimaahani niin huomasin jotta: Täällä ei tunneta KUIVAUSKAAPPIA. Miten ihmeessä voi tulla toimeen ilman , mietin. Olen tullut...mutta tiskipöytää koristaa metallinen teline johon ladon sitten kippoja ja kapustoja kuivumaan. Lähes aina tiskiallas on ikkunan alla tässä maassa, senkin olen huomannut ;o)
Sauna on yhä useammalla kotonaan vaikkei suomeen ole yhteyksiäkään.Useimmiten kuitenkin sähkösauna. Yleisissä saunoissa en ole käynyt paitsi uimahallin yhteydessä. Sauna alue on erikseen ja siellä ollaan kuin ollaankin alasti sekä siihen kuuluu omat altaat. Jääkylmät sellaiset. Ainakin niissä uimaloissa joissa meikä on esiintynyt. Naisille oma sauna ja miesten on "pakko" mennä sekasaunoihin sitten.
Semmoinen juttu kuin rapaeteinen tai kodinhuoltohuone ovat myös harvinaisia muttei ihan olemattomia.
Lapsia ei missään nimessä nukuteta ulkona mutta kävelyllä kyllä käydään vauva vaunuissa. Niin ... missä se ero sitten lie? ;o)
Vauvoille ja pikkulapsille on keksitty tämmöinen kidutuspussi:
http://www.zewiundbebe-jou.ch/index.php?nav=schlafen&sub1=4&lng_ID=1
Siinä se lapsi sitten ON sängyssä ja pysyy.
Meille ei moista vempelettä hankittu koskaan mutta oletan että lapsi joka on tottunut sellaiseen myöskin kaipaa sitä sitten.. ??
Kansalaisella on lähes velvollisuus tämän tuosta äänestää maan tai kantonin asioista ja äänestyslappuja satelee meidänkin perheeseen nykyään kolmin kappalein kun esikko on täysi ikäinen. Äänestyslippujen kera saapuu vihkonen tai toinenkin joissa ajankohtainen asia selvitetään . Joskus NEIN on JA.
Armeijan kamppeet aseineen ovat jokaisella asevelvollisella kotona kaapissa tai kellarissa. ( vielä ) Armeijaa käydään noin 30 v asti ja siihen kuuluu jokavuotiset 3 vk kestävät kertausharkat sekä pakollinen ampumaharjoitus kerran vuodessa. Kun pääsee siviiliin niin siinä se sitten olikin. Silloin kun lapset olivat pieniä en ilahtunut ollenkaan kun isi poistui 3 vk per vuosi. Joskus alkuaikoina katosinkin suomeen sillä aikaa.
Jouluna ei joulupukki tuo lahjoja vaan jeesuslapsi( Christkind ) lentää avoimesta ikkunasta sisään JUURI kun lapset ovat isin kanssa ulkona..usein hän tuo jopa valmiiksi koristellut joulukuusenkin tullessaan. ( aika vahva tyyppi )
Alkoholin kanssa ei läträtä vaan se on nautinto aine ja kuuluu lähes jokapäiväiseen elämään viinin muodossa. Sikahumala on suomalainen sana.
Nuoriso kylläkin on päässyt alkopopsien makuun. Ne ovat kuin limonadia ja silti niistä saa humala tilan. Yhä nuoremmat myös täällä täydellisyyden keskellä ovat sen keksineet. 16 v saa virallisesti ostaa mietoja juomia ja tupakkaa.
Onhan näitä erilaisuuksia lisääkin ,nämä nyt tulivat mieleen.

torstai 22. tammikuuta 2009

Suomen vieraita

Kun olin viettänyt ensimmäiset vuoteni täällä alppimaan tasangolla ja saanu kaikki lapseni leikki ikäiseksi aloin kaivata sukulaisia. Suomen sukulaisia. Kyselin kylään itsekutakin . Kukaan ei juuri koskaan ole päässyt tulemaan. PAITSI isoveli , joskus vaimoineen joskus yksin. Se on todella ihanaa ja arvostan suuresti heidän matkustelu intoaan. Isä on käynyt täällä kolme kertaa. Sinä vuonna kun olin au-pairina. Ajatella miten mahtavaa SE oli :o) Sitten esikoisen ristiäisissä joissa vanhempani lauloivat kirkossa kanssani virren mä taimi olen sun tarhassas.... Nyyh... 18kk myöhemmin isä saapui hoitamaan esikkoa sillä aikaa kun minä hain kakkosen sairaalasta ;o) Ihana isä. Siihen kuitenkin tyssäsi reissaaminen. Suurin osin sydämen huonokuntoisuuden takia. Lentäminen arveluttaa ja reissussa kyllä rähjääntyy muutenkin. Äitini on käynyt pariin otteeseen. Kerran tai kaksi jopa jouluna. Silloin ristiäisissä ensimmäisen kerran . Sen jälkeen vanhempani erosivat ja matkustelukin jäi jokaisen omaan päätösvaltaan ja rahatilanteesta riippuvaiseksi. Vaikken tule toimeen äidin kanssa kahta päivää kauempaa olen silti arvostanut hänen vaivan näköään. Tällä hetkellä ei näytä siltä että äiti enää pääsee tulemaan.
Pikkuveli ja isoveli tekivät pari kesää sitten tempauksen joka yhä saa leveän hymyn huulilleni. Luultavimmin isoveljen ansiosta he lensivät luoksemme lähes yllätyksenä. Se oli mahtavaa ja vierailusta jäi mukavat muistot. Kiitos Matti ja Pekka.
Isäni elämänkumppani on käynyt myös meillä. Jopa molemmat. Ensimmäiset 15 v eron jälkeen aktuelli kumppani sekä aktuelli viimeisten vuosien kumppani. Vuoronperään ;o)
Serkuista ,joita minulla riittää, tasan kaksi perheineen ovat löytäneet tien tänne. Isän sisko on myös saapunut iloksemme miehineen muutama vuosi sitten ohikulkumatkallaan. :o)
Kutsu voimassa edelleen ihan kaikille sukulaisille ja tuttaville.
Itse asiassa olen nettimaailmassa tutustunut ihmisiin joista osaan minulla on hyvin lämmin suhde ja suhtautuminen ja olenpa saanutkin heidät jo luokseni ja tulen saamaan uudestaankin :o). Hei sinne suomeen ja englantiin. :o)
Jotta hissuksiin eikä suinkaan liikaa ole suomesta minua käyty katsomassa.
Erityismaininnan saa isoveli joka onkin tämän päivityksen isä . Jo parin viikon päästä saamme hänet tänne luoksemme muutamaksi päiväksi. Ensimmäistä kertaa talvella !! Viedään mies varmasti mäkeen. :oD

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Elämää keski-euroopassa

Onhan niitä. Etuja nimittäin. Tässä elämässä keskellä eurooppaa.
Juuri tänään suuntamme saksaan ostoksille. Koska asumme pohjois-sveitsissä ei matka sinne kauaa kestä. Itse asiassa hammaslääkärimme on rajan takana ja hänen kiusattavakseen pääsemme alle puolen tunnin. Anoppi onkin menossa siihen kuuluisaan tuoliin istumaan , sillä aikaa teinityttö ja minä suoritamme ostosmaratonin viereisessä halpiskaupassa. Siirrymme sitten suunnitelmien mukaan Konstanz nimiseen kaupunkiin shoppailemaan oikein kolmen naisen voimin. K on todella kaunis ja tutustumisen arvoinen kaupunki eikä sinnekään paljoa kauempaa kuin sen puolituntia matka kestä. Onneksi minulla on anoppi. Itse en aja autoa ja junamatkailuun kerkisin jo nuorena interreilaajana kyllästyä tyystin.
Toinen etu lie se seikka että kaikki naapuri maat. ( muistin virkistys: Itävalta, Saksa, Ranska ja Italia ) ovat nekin muutamassa tunnissa saavutettu. Pikaloma Italiaan ei ole mahdottomuus ja olemme sitä harrastaneetkin.Samaisen anopin ansiosta perheessä nimittäin kulkee asunto-auto vanhus joka edelleen jaksaa meitä kuljettaa pitkin eurooppaa. Ensi kesänä kenties taas suomeen saakka. Esikoisen ajokortti häämöttää , jos hyvin käy siihen printataan päivämäärä 12.02.2009.
Nyt kuitenkin pika pikaa ulos karvaisen ystävän kera.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Auttakaas pikkasen

Missä kulkee raja?
Mikä on liian henkilökohtaista kerrottavaa tälläisessä blogissa?
Olenko kenties kokemattomuuttani jo ylittänyt sen rajan?
Millä tavalla joku voisi hankaloittaa elämääni täältä saamiensa tietojen avulla?

15 v sitten

Edellisenä yönä olin maannut hereillä saatuani juuri kuulla että mieheni ja pian syntyvän kolmannen lapsemme isä olisi seuraavalla viikolla työkomennuksella , pois kotoa. Siinä lojuessani tunsin jalkojen välissä jotain lämmintä. Lapsivesi!! Ai tältäkö se tuntuu, spontaani synnytys , ajattelin vielä sillä vajaa 2 v ja 3 v poikani olivat molemmat syntyneet käynnistyksellä ja kalvot oli puhkaistu sairaalan toimesta. Hissuksiin herättelin mieheni ja anopille joka oli jo valmiusasemissa ollutkin pari päivää soitettiin jotta tulla poikien tykö. Lapsivettä valui tai oikeastaan sitä tuuli aaltoina. Istahdin vielä tyynesti pöydän ääreen ja söin voimia antavan Kiiwi hedelmän sekä juteltiin rauhallisesti tulevasta . Aidosti iloitsin synnytyksestä. Puolen tunnin ajomatka valitsemaani sairaalaan jossa vauva sai olla äidin kanssa 24/24 sujui sekin rauhallisesti, Pyyhe jaljojeni välissä kastui yhä. Kun pääsimme perille ei ollut kiire vieläkään. Mahaa pikkasen nipisteli. Tutkimuspöydälle päästyäni jo lapsiveden väri sai hoitsut kutsumaan paikalle lääkärin. En minä ollut tiennyt ettei se saa olla lähes punaista...enhän ollut nähnyt koko vettä aikaisemmin. Tutkimukset vaikuttivat epävarmaksi muuttuneen synnyttämään tulleen mielessä lähinnä hutkimikseksi ja kun sitten kysyttiin olenko allerginen millekkään nukutuslääkkeelle ja mitä olen syönyt lähiaikoina alkoi aavistus nousta . Viimein joku otti aikaa kertoa minullekin missä mennään.
Istukka oli irtoamaisillaan ja nyt tehtäisiin keisarin leikkaus enää piti päättää millainen nukutus. Kerroin syöneeni kiivi hedelmän ja hoitohenkilökunta päätyi versioon jossa selkäytimeen ruiskutetaan aine joka puuduttaa koko alavaratalon, minä olisin täysin hereillä . Myöhemmin sain tietää että he olivat kuulleet minun sanovan juoneeni VIINIÄ. Se kuulema muutti suunnitelmat täysnarkoosista joka olisi ollut nopeampi toimenpide. Leikkaussalissa oli KYLMÄ ja kotoaan aamu-unilta herätetty kirurgi ei vaikuttanut lempeältä hänkään. Miehelleni annetiin vihreä kaapu ylle ja hän sai olla vieressäni koko ajana. Kuten saman kokeneet tietävät kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Taistelin kyynelten kanssa lähinnä menetetyn synnytyskokemuksen takia. Kun vauva oli maailmassa mieheni sanoi minulle : Jetzt ist ER draussen. Poika siis. TAAS... toisen kerran katsottuaan korjaus: Ei kun se onkin TYTTÖ. Voi sitä ONNEN tunnetta. Olin niin toivonut, tietenkin ennen kaikkea tervettä lasta, mutta tytär... se oli salainen toiveeni ollut jo nuoresta tytöstä asti. Vauva joka oli a i v a n tahnan peitossa ( en nyt muista sen nimeä ) tuotiin pikanäytille minulle onnesta sekaiselle ja isä pääsi kylvettämään TERVETTÄ kolmostaan.
Itse näin että lapsi todella ON tyttö vasta kahden päivän päästä.
Jouduin jäämään osastolle enkä päässyt sinne äiti/lapsi taloon minne olin haaveillut meneväni. Tuolloin vauvat vielä vietiin yöksi vauvalaan että äidit saavat nukkua. PÖH takuulla olisin nukkunut paremmin pieni tuhisijani vierelläni. Toipuminen kesti kauemmin kuin alatiesynnytyksessä ja minulle jäi tunne etten ollut synnyttänyt laisinkaan. Vauva oli "revitty" sisuksistani vain....
Tyttären syntymän onni kuitenkin pehmensi muistot pian enkä varmaan koskaan ole enää ollut AIVAn niin onnellinen kuin silloin kun sain tietää että minulla on TYTÄR. :o)

Jälkikäteen minulle kerrottiin että sekä minä että tyttö olimme olleet vaarassa. Lapsi olisi pian jäänyt liian vähälle hapelle ja minä olisin saattanut vuotaa tyhjiin....

perjantai 16. tammikuuta 2009

Kipeenä

Vaan ei auta.
Pää on vaihdettu yön aikana tukkoiseen palloon jossa tuhruaa punertavat silmät ja valuu putouksen tavoin kiiltävä nokka.
Hampaita särkee ja poskenpäät kuumottaa.
Koiralle kiitos raitisilma annos on saatu.Ikäväkseni koira ei osaa siistiä keittiötä eikä ruokkia hoitolapsia.
Joskus tekisi mieli jäädä vain sängynpohjalle makaamaan.Nälkä kai sieltäkin ajaisi . MIKSI mulla on AINA nälkä??? Sairaanakin. Plaaaah!

torstai 15. tammikuuta 2009

Kasvatuksesta ( sisältää itsetyytyväisyyttä )

Me olemme mieheni pitkäjännitteisyyden ja minun itsenikin suosiman johdonmukaisuuden ansiosta onnistuneet kasvatustyössä ihan kunnialla tähän asti.
Joku aika sitten 16 v joutui kotiarestiin enkä voi kuin ihmetellä kuinka moni ihmetteli puolestaan juuri sitä että poika jäi kotiin eikä vain mennyt menojaan.
Eikös se kuulu ollakin niin? Meidän mielestä kuuluu.
Olemme olleet rehellisiä lapsille alun alkain. Jo rokotusreissut pienen lapsen kanssa sujuivat mainiosti kun olin rehellisesti kertonut kotona ikään soveltaen että piikki sattuu kyllä mutta sen saaminen on välttämättömyys ja että luotan siihen että lapsi kestää sen ja jos itkettää niin itketään.
Ainoa valhe mikä tuli syötettyä jälkikasvulle oli joulupukki ja pääsiäispupu. Siitä olen saanut kulla kuopuksen suusta sitten ;o)
Kohokohtia matkan varrelle mahtuu niinkuin matalapainettakin. Tietenkin kirjoitan mieluummin hauskoja muistoja ja tuleekin mieleen eräs kasvatustekniikan saavutus :oD
Tyttölapsemme, saattoi olla noin 4 v siiä iäsä oma huone tuli siivota kerran viikossa itse, alkuun apua sai aikuiselta mutta pikkuhiljaa koko homma siirtyi lapselle. Eräänä lauantaina, siivouspäivä tässä huushollissa, neidin huone ei millään alkanut muuttamaan muotoaan. Puolisoni kävi pariin otteeseen kertomassa mitä tapahtuu jos ei ala toimintaa näkymään : Kaikki lelut viedään isoissa säkeissä vinttiin.
Kun H-hetki koitti istui lapsi tyytyväisen oloisena keskellä sitä kaikkea. Isänsä keräsi lelut pusseihin ja Hei vaan! Likka eikun hymyili. Sanoi sitten hyvin iloisena : Nyt minun ei tarvitse enää ikinä siivota lauantaina !!!
Että silleen. :oD Lelut valuivat pikkuhiljaa takaisin huoneeseen .
Edelleen tyttö on kaikista sotkuisin ( no joo,,, pikkasen äidin perua vain )
Myöskin olemme pitäneet kiinni ikärajoista elokuvia koskien. Ai sitä ihanuutta kun täytti 6 v ja sai katsoa ekan filmin joka oli vasta alk. 6. Ja niin edelleen. Vasta kolmosen kohdalla lipsuin, Sormusten Herran sai katsoa minun kanssasi 12 vuotiaana.
Se oli juhlaa se.
Niin moni asia voi arjessakin olla juhlaa.
On varmaan erikoismaininnan arvoinen että olemme mieheni kanssa aina vetäneet samaa köyttä samaan suuntaan. Ja yhdessä. Se on hienoa se.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

IKEA : Idioten Kaufen Einfach Alles


Nuorena äitinä löysin Ikeasta sitä sun tätä enkä kassalta selvinnyt alle satasen millään. Nyt olin anopin seurana varttitunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa konsuumitemppelissä. Hei! en löytänyt juuri mitään ja pyykkikori jonka halusin korvata on t a k u u l l a pienempi kuin edeltäjänsä mutta hinta toki sama.
Katselin tuotteita aivan eri silmin. Laatu tuntuu iän kanssa ja tietenkin lompakon kasvun mukana tärkeämmältä kuin hinta.Mietin myös tarkemmin tarvitsenko tuotetta todella vai olenko ostamassa sitä kun se on kiva ja IN. Kissalle ostin kivan kukanmuotoisen pedin. Turha sekin , toden sanoakseni. ;o)
Anoppi osti maanantaina 15 v täyttävälle tyttärelleni toimistotuolin .

Joimme maailman halvimmat kahvit. Kahvi ja donitsi noin 1 Euro. !!

Helpottavaa tämä vanheneminen.



Otsikon käännös :
Idiootit ostavat yksinkertaisesti kaiken


Suomennos olisi varmaan tyyliin:
Ihan Kaikki Eikun Autoon

tiistai 13. tammikuuta 2009

maanantai 12. tammikuuta 2009

Kaupoista

Aion olla urhea ja kirjoitella vain vaikka olenkin jo lopettanut tänne liiallisen kurkkimisen kommenttien toivossa.;o) se olikin rasittavaa.
Sveitsissä on kaksi nk. pääkauppaketjua. Migros ja Coop-
Migros ketjun perustaja aikoinaan päätti ettei hänen kaupoissaan myydä alkoholia eikä tupakkaa. Yhä tänä päivänä näin on marjat. M. on myös halvempi ja tuotteet usein omaa merkkiä. Vasta joku aika sitten alkoi tulemaan esimerkiksi Pepsi cola hyllyille. Suppea valkoima merkkituoteita kuitenkin .Kodinkoneet ja huonekalutkin omaa sarjaa. Coop taas myy varsinkin merkkituotteita ja kylläkin omia myös. Joku vuosi sitten jompikumpi keksi aloittaa oikein tosissaan "halpatuotteiden"markkinoinnin aivan omalla merkillä- Aikalailla huokeampia ovatkin M kaupassa M-Budget nimellä kulkevat tuotteet ja C kaupassa Prix-Garantie nimiset. Pakkaus on aina sama ja joskus pitää katsoa kaksi kertaa ettei anna kissalle muroja ja lapselle kissanruokaa.Coop taas on toditettavasti pakannut tuplasti tai jopa kolminkertaisesti kalliimpia keksejä siis samoja keksejä kumpaakin pakkaukseen. Toinen komia ja alkuperäinen toinen se "halpis". Tsot tsot.! M -Budget tuotteet ovat suorastaa IN . Nuoriso järjestää jopa kemuja sillä motolla, en kyllä meinaa uskoa ettei niissä juoda alkoholia ;o) ja sitä nyt EI saa Migrosta.
Muutenhan joka ruokakaupasta löytyy valikoima kaikenlaatuista ja prosenttista alomahoolia sekä tupakkatuotteita.
Erään huomion olen tehnyt joku aika sitten. Siinä missä täällä hyllyt notkuvat eläinten ruoista ne suomessa notkuvat karkista. Ihan totta.! En kyllä ole tarkistanut suomessa eläintenruokahyllyjä pitkään aikaan mutta ne karkkihyllyt!!!!! Oi ja voi mikä valinnan vara ja mikä määrä!!
No juu. Poikkean vielä oikeisiin halpisketjuihin ja ne ovat alkaneet nousemaan kuin sienet satteessa. Saksalaiset ketjut ALDI ja LIDL tekevät tuloaan kohinalla. M ja C ostivat kaikki sveitsiläiset halpahallit jo etukäteen. Elintarvikkeiden hinnat ovat putoamaan päin ja siitä kiitän juurikin saksaa. Danke sehr. :o) Itse tykkään käydä erilaisissa kaupoissa mutta "pääkauppani" on M sieltä saan kuponkeja sitten ja ne ovat silkkaa rahaa oliko se nyt niin että 1 Frangi= yksi piste ... sama minulle. Tällä kertaa sain yli 100 Frangin kupongit ;O)
Tietenkin C harrastaa samantapaista asiakkaiden tilastointia ja heillä on Katalogi josta asiakas saa tilata pisteillään tavaraa jota ei tarvitse tai vaikka lentomaileja.
"Kunnon" sveitsiläinen ei pistä nenäänsä saksalaisen ketjun kauppaan ja JOS niin siellä ollaan hiljaa. Ihana kulkea Aldin rivejä siinä puheensorinassa (josta en ymmärrä juuri sanaakaan). Entisen Jugoslavian maiden kansalaisia, Turkkilaisia, Italialaisia jne. Aivan ihana kansainvälinen tunnelma siis.
Sitten on vielä maatalousyrittäjien ylläpitämä kauppaketju VOLG ( kallis mutta kullan arvoinen minullekin autoa ajamattomalle ) joka löytyy useimmista pikkukylistä kuten meiltä . Joitain muitakin pieniä yksityispohjaisia kauppaketjuja on .

Arkea

Maanantai alkoi ,kuten lähes aina ,koiraa anopin kanssa lenkittäen ja pilates jumpassa käyden. Maanantai on minun päiväni. Minun ja tyttäreni. Ei hoitolapsia , vain me kaksi ruokapöydässä. Jutellaan tai tehdään syntiä ( eli luetaan ruokapöydässä ;o) )Veljekset ovat kukin tahoillaan oppisopimus työpaikoillaan koko päivän.
Iltapäivällä neiti on taas koulussa ja minä kuuntelen hiljaisuutta.
Saatan puuhata pikkasen jotain talouteen liittyvääkin .
Tiistaina käyn aamulla koiraa ulkoiluttamassa parhaan ystäväni kera ja reippailun jälkeen hörpimme kaffit meillä tai heillä ja parannamme maailmaa. Ystäväni on amerikkalainen ja meillä synkkaa. Ehkä senkin takia että olemme ne kylän ulkomaalaiset . Onhan meitä kyllä muitakin . Jopa suomalainen nainen asuu tässä ihan lähellä. Hän on hyvin erakoitunut,enkä ole tavannut rouvaa vuosikausiin.
Tiistaina on myös iltapäivän ajan seuranani kaksi hoitolasta : 6 ja 7 vuotiaat siskokset . Toiset lapset tulevat iltapäivä koulun jälkeen vielä toistamiseen luokseni. Ruokapöydän ääressä istuu tiistaisin 8 lasta. Nuori neitomme on silloin mumminsa luona syömässä. Minulla on illalla espanjan tunti.
Keskiviikkona meillä on vain 3 ruokalasta ja he menevät pian syötyään oman emonsa siipien alle.Silti on pakko olla paikalla 11.30-13.00 . Ei siis suurempia loikkauksia keskiviikkoisinkaan.
Torstaina ruokailuun saapuu taas 8 lasta .Iltapäivä koulun jälkeen 4 heistä tulee vielä tunniksi tai kahdeksi hoitoon .Torstaisin käyn Gospelkuoron harkoissa illalla.
Perjantaina nautin, sillä silloin luonani ovat "vain" ne lapset joita olen hoitanut osin jo 12 vuotta . Kaksi heistä "sain" kun he olivat vasta 3kk ikäsiä. Vasta toissavuonna he lakkasivat käymästä ilonani kaksi kertaa viikossa. Nykyään äitinsä on kotona ja perjantai on hänen luxuspäivänsä . Nämä sisarukset, nyt 10 ja 7 v, sekä kaksi muuta jotka tulivat 1v ja 3v iässä meille ja ovat nyt 12 ja pian 15 v ovat minulle lähes "omia". :o) ovat olleet hoivissani joka viikko 2päivää alusta alkaen. Nyt toki koulu vie suurimman osan heidän ajastaan.
Kello 18 :00 viimeistään on päivä purkissa ja nk. perhe-elämä voi alkaa.
Isäntä käy kaksi kertaa viikossa Kung-Fu harkoissa. Esikko urheiluseurassa. Keskimmäinen ei harrasta tällä hetkellä sillä koulu vie lähes kaiken vapaa-ajan. Kuopus soittaa Saxophonia ja tunti on kerran viikossa sekin. Kuopus myös harrastaa babysittingiä. Ja on hurja lukemaan.
Tasaista menoa siis. Suurimmat poikkeukset arkeen tekevät koulun lomat joita on ripoteltu pitkin vuotta 13 viikkoa yhteensä. Kesälomaa ikäväkseni vain 5 vk pätkä. Muissa Kantoneissa eri jako.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Eläimellistä

Meillä on kaksi kissaa
Ensimmäisen halusin heti kun lapset olisivat tarpeeksi isoja eivätkä rääkkäisi kisuliinia liikaa.Pääsin läheiselle maatilalle valitsemaan juuri syntyneistä sen omani. Valitsin mustavalkoisen ihanuuden. Kuopuksen ollessa 3 v meille muutti siis Peppi joka sai nimensä yhden valkoisen koipensa takia, näyttää ihan pitkältä sukalta ja se on sitten pitkätossu muunnelma vaikka Peppi onkin poikakissa. Oi sitä iloa kun kisu oltiin haettu kotiin. Haimme sen salaa. Asetimme pennun olohuoneeseen ja annoimme lasten huomata se itse. Kuopus,tuolloin siis 3 v , näki sen ensin. Hän sanoi kirkkaalla , hiukkasen moittivalla äänellä : Chatz! Inecho! Kissa!tullut sisälle!! ( isänsä oli pariin otteeseen naapurin kissan pihalle opastanut kun oli sisälle tullut.) :o) Oi niitä loistavia naamoja jotka sain ikuistettua valokuviin jokainen lapsi vuorollaan uusi "vauva" sylissään.
Kissa numero kaksi sitten saapui muutama vuosi sitten. Hyljeksitty ressukka jota kukaan ei halunnut. Mutkien kautta mutta lopulta aivan oikeaan paikkaan pääsi Fläckli nimen jo aikoja sitten saanut neitikissa. Hyvänen aika mikä ero. Nainen on nainen aina vaan. Neitikissa kulkee häntäpysyssä ja vannon että se keikuttaa pyllyään. ( leikattu kylläkin mutta so what ;o) ) naaras jaksaa naukua juuri niin kauan ruoan perään kunnes sitä myös saa , oli ruoka-aika eli ei. Se viettää lepohetkiä tasan siellä missä sitä ei hyvällä katsota ja mistä se aina vain poistetaan enegisesti. Fläckli antaa koiramme nuolla itseään, tervehtiä riemuiten joka päivä uudestaan. Seisoo paikallaan ja "kärsii". Peppi herra joka on siis selkeästi talon isäntä ei päästä koiraa lähelleen. Kun koiranpentu tuli taloon oli meillä vasta Peppi eikä se ole vielä antanut meille anteeksi näiden viiden koiravuoden aikana. Peppi on rauha itse ja kävelee talon läpi puuman tavoin , arvokkaasti ja täysin tietoisena miehyydestään ( munat eli ei ;o) )
Peppi valloittaa itselleen tuolin jossa ihminen istuu eniten. Valtaistuin sijaitsee lähellä tapahtumia mutta kahden lämpöpatterin välissä sillä on oma "piilopaikkansa" jonne ihmisten kädet eivät yllä mutta jossa kissan tiedetään olevan akustisten vihjeiden perusteella.
Kehräys kuulunee naapuriin.
Koirasta toisella kertaa.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Perjantai

Tänä aamuna tuli mieleeni ettei perjantai tarkoita viikonlopun alkamista läheskään kaikille kanssaihmisille. Ryhdyin miettimään esim. kaupan myyjiä jotka yhä useammin menettävät varmasti kontaktin ystäviinsä koska he ovat töissä silloin kun muilla on vapaata eli aikaa. Se on ikävää. Perhe-elämä kärsinee. Lapsilla kuitenkin on se viikonloppu vielä olemassa. Sunnuntai tuskin tuntuu sunnuntailta jos sen viettää kaupan kassalla tai vaikka sairaalan käytävillä tai vanhainkodissa tai...
Aion hymyillä hyvin ystävällisesti kaupan kassatädille huomenna ,jos menen ostoksille. Pyrin välttelemään viikonloppuja kauppakeskuksissa tai yleensä ihmisten ilmoilla.
Jos joku kysyisi mikä minussa on suomalaisinta niin erakon geenejä kyllä löytyy. Myöskin rakastan hiljaisuutta.
Nyt kun tämä nuoriso alkaa viettää omia viikonloppujaan omalla tavallaan ,tulee äiti-ihmiselle haikea olo. Perhe on minulle niin iso asia. Ja juuri sen takia annan nuorten miesten kokeilla siipiään enää ilmakuoppien kohdalla ohjaillen. Luin joskus tämän lauseen ja se on mielestäni aivan totta :

Lass deine Kinder gehen wenn Du sie nicht verlieren willst.


Anna lastesi mennä ellet halua menettää heitä.

torstai 8. tammikuuta 2009

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Toilailua

thih...
Eilen esikko näytti minulle tämän hetkisen tyttöystävä ehdokkaan lähettämän tekstarin ja siinä lopussa luki ida. Oli nähnyt ennenkin moisen allekirjoituksen ja ihailin että aika moni tyttö nykyään on nimeltään Ida.
Poikaa kyllä nauratti. Se on kuulema lyhennös lauseelle Ich Dich Auch. Eli minäkin sinusta. Luultavimmin sitä edeltää jonkunasteen hdmg eli Hab Dich Mega Gern.
ÄITI.....


Ja toilalu jatkuu. Tällä kertaa mokasin keskimmäisen kanssa. Sanoin eilen että muista sitten huomenna mennä suoraan töistä silmälääkäriin.... no juu...poika meni ja .... se on VIIKON päästä se aika.
Pikkasen tykkäs huonoa nuorukaiseni joka INHOAA kaupunkeja paitsi Helsinkiä ;o)

Toilaus numero kolme
Kissa tuijottaa minua. Minä sanon sille: haluatko hypnotisoida minut:
Wötsch mi no hypnotisiere?
Tyttö soffalla:
Miten niin tänään?
Warum dänn hüt?
Johon minä :
?????????
Likka oli kuullut :
Wötsch mi hüt no frisiere?
Eli haluatko tehdä minulle tänään kampauksen
:oD

Pähkinänkuori

Vuonna 1984 lukion toisella luokalla ollessani tutustuin perheeseen jonka äiti oli tullut suomeen synnyttämään toisen lapsensa. Vauva oli 16 v :n mielestä iiihana ja vajaa 2v isosiskonsa myös. Lukio jäi ja läksin perheen mukaan au-pairiksi Pool nimiseen kaupunkiin etelä englantiin. Olin 16 v ja kamalan yksin. Vaihdoin välillä perhettä , myöskin siinä suomalainen äiti, he asuivat hiukan etelämmässä Bournemouthin kaupungin laidalla. "Emoni"koitti kovasti sosialisoida minua ja lähetti työkaverin tyttären kanssa diskoon esim. Höh, ei ne britti tytöt tikittäneet samaan tahtiin kuin minä ;o) Kerran menin yksin ja siltä reissulta jäi kylkeen nuori mies joka lopun englannin aikani kuljetti minua autollaan ympäriinsä.
Englannista palasin 6 kk jälkeen kielitaitoisena mutta muuten en tiennyt mitä missä ja milloin.Lukio ei enää sytyttänyt , laitoin ilmoituksen lehteen, etsin kodin/lasten hoitajan paikan Helsingistä joka oli minulle maalaistytölle jo ulkomaata sekin. Siinä välillä hoitelin lapsia koti kylässäni ja teeskentelin haluavani talouskouluun. ( höpsistä ) Helsingissä sitten tapasin entisen koulukaverini . Viikonloput olivat minun , oli kyllä hienoa kun ei ollut vanhempia jotka olisivat kotiin käskeneet- Kylläkin täytin sitten aika pian sen kuuluisat 18 v ja olin nk. aikuinen .... Sen vuoden jälkeen meinasin että haluan oppia uuden kielen ja se olisi sitten saksa. Meillä oli perhetuttu joka asui jo täällä sveitsissä , se helpotti alkutaivalta. ..Tämä murre on kyllä aikalailla oma kielensä.Murteista myöhemmin lisää. Toki opin kirjasaksaakin ja puhuin au-pair vuoden jälkeen mielestäni molempia sujuvasti. Au-pairiksi siis taas. Oli vuosi 1986 . Noin 4kk päästä sveitsiin saapumisestani tapasin erään suomalais naisen joka tutustutti minut erääseen toiseen yksinäiseen nuoreen naiseen. Meillä oli tosi hauskaa viikonloppuisin ja olen edelleen tämän naisen kanssa yhteydessä.
Mieheni tapasin joulukuun alussa 1986 kun olin mennyt tapaamaan kielikoulu kaveriani , brasilialaista Luzianaa. Hän oli alivuokralaisena talossa jossa siis asui myös tuleva mieheni :o). Hain hänet siis suoraan kotoaan ;o) Mutkien kautta ja jo vuoden päästä ensitapaamisesta olimme naimisissa. :o) Oli vuosi 1987. Aloittelimme yhteistä taivaltamme ja muutimme omaan asuntoon heti kun mieheni raha tilanne parani eli silloin kun hän valmistui ammattiinsa. Siitä se sitten alkoi :o) Vuonna 1989 vietimme puoli vuotta australiassa kiersimme maat ja mannut ja oli kyllä hieno reissu. Australiassa ollessamme meinasin että nyt on aika aloittaa vauva harjoittelut. Olin 23v ja kypsä äidiksi . Mistäs minä arvasin että tulen heti raskaaksi ;o) Esikoinen on siis made in Australia . Olin jo kolmannella kuulla raskaana kun palasimme sveitsiin. Asuimme alkuun päästäksemme tuttava perheissä ja minä tein kotihommia vuokraksi huoneesta jossa saimme asustaa. Ennenkuin esikoisemme syntyi oli meillä oma vuokra- asunto ja miehelläni uusi työpaikka. Se oli tarinamme alku se. Lapsia saimme reilussa kolmessa vuodessa 3 kpl. Muutimme tähän anoppini perimään ja myöhemmin miehelleni luovuttamaansa taloon kun keskimmäinen oli vajaa 1v. Eli pian 16 v sitten. Meillä on ollut hienoa ja huonoa mutta kaikki kaikessa nämä vuodet ovat olleet onnellisia. Matkustelemme paljon. Vietämme mielellämme perhe elämää . Mieheni on paras ystäväni ja siinä piilee se vaaara että unohdan hänen olevan myös rakastajani. Puhumalla kuitenkin selvitetään mutkat matkassa . Australian reissu joka siis kesti 6kk hitsasi meidät avioparina yhteen entistä tiukemmin. Sitä ennen vaikeudet jotka yhdessä selvitimme nuoren liittomme alkutaipaleella.
Laulun sanoin: en päivääkään vaihtaisi pois.
Olen ollut lähes kaikki nämä vuodet kotona. Ennen omien lasten syntymää jo toimin perhepäivähoitajana , kun kuopus oli 3 v aloitin saman homman uudestaan , sillä eli tällä kertaa yksityisenä- Samat lapset ovat viihtyneet luonamme 12 vuotta "vanhimmat" ja kaksi hoitolapsista tuli hoitoon jo 3kk iässä ja he ovat nyt 10 ja 7 v. Nykyään hoitolapsia on eniten ruoka- aikaan koskapa täällä sveitsissä kouluruokailu on ihan lastenkengissä yhä. Vain muutama tulee koulun jälkeen vielä meille iltapäivällä. 4 päivää viikossa kokkaan kolmelle viiva kahdeksalle lapselle 6-15 ikähaitarilla.En voi kuvitella meneväni töihin kodin ulkopuolelle. Pidän lapsista ja näyttää ihan siltä että lapsetkin minusta :o) Vietän etuoikeutettua ja mukavaa elämää ja olen siitä kiitollinen.Nuoret, lähes aikuisemme, ovat päässeet itsekukin elämässä hyvään alkuun ja olen heidän tulevaisuuttaan ajatellen positiivisellä mielellä. Mitä muuta ihminen voi haluta?

Pakkasaamua

Täällä meillä alamailla kylmyys ja jopa jatkuva sellainen on harvinaista. Kuvitelkaa... järvet ovat osin jo jäätyneet ja niillä saa k ä v e l l ä. Kun koitan vaisusti kertoa että suomessa autot ajavat jäällä suurenevat epäuskoisen kuulijan silmät.
Lähistöllä sijaitseva isohko Pfäffikersee niminen järvikin uhkaa pian( lupaavat ensi perjantaille JOS kylmyys jatkuu ) olla kävelykunnossa ja SITTEN... seuraa kansainvaellus!!
http://www.sengers.ch/izueri/pfaeffikersee/pfaeffikersee.asp Viimeeksi tämä ihme tapahtui 4v v sitten ja sitä ennen ei vuosikausiin. Sinne järjestetään tilausajoja ja koulut rynnivät kokonaisuudessaan antamaan lapsille moinen kokemus. Jääkentällä vilisee ja minua harmittaa kun ei ole potkukelkkaa täällä SE se vasta olisi sensaatio.
Ja näin hyvät lukijat käy jos ei kuuntele tärkeitä setiä jotka t i e t ä v ä t milloin jää on valmis.
http://funlok.com/index.php/funny-pics/why-you-should-not-drive-over-a-frozen-lake.html

Muistoja


Päivä 2

Huomenta .
Sillä aikaa kun toisilla tahoilla mietitään onko blogin pitämisessä järkeä vai ei, meikäläinen vasta aloittelee uraa...
Mietin sitten samaa itsekin. Pian 6 vuotta netissä ja lähes päivittäin . Aina vaan liian mukavuudenhaluinen perustaakseni oman blogin...On aika. Jo senkin takia että luen lähes päivittäin muutaman ihanan suomalaisnaisen blogia kutsumatta vastavierailulle. TERVETULOA ystävät. Veljet suomessa saavat blogin osoitten ja pyydän jo nyt etteivät kommenteissaan mainitse nimiä. Kiitos Pekka ja Matti. ( VITSI !! ) Isä toki pääsee myös kurkkimaan ja elämänkumppaninsa T.
Tykkään kertoilla elämäni pieniä anektodeja ja tulee olemaan vaikeaa pysyä edes hiukan anonyyminä...
Ikävä kyllä minun annettiin avata tämän niminen blogi vaikka juuri äsken selvisi että saman niminen on jo olemassa. Pyydän anteeksi Elämää tämäkin blogin pitäjältä ja kutsun käymään. Oli senverran pikatapahtuma tämän syntymä etten juuri kerinnyt nimeä miettimään. Nyt jos saisin vaihtaa... tietääkö kukaan onko keinoja? Paitsi tietenkin uuden blogin aloittaminen ja tekstien sinne siirtäminen. Toisaalta nimi sopii ihan hyvin.
Jännää tutkia nettipäiväkirjan mahdollisuuksia. En lupaa intoni kestävän kovinkaan kauan . Yritys on hyvä.
P.S
MAINOSTANUT olen ;o)

tiistai 6. tammikuuta 2009

Minun sveitsini







Drei Könige


Tänään loppiaisena täällä alppimaassa syödään pullaa. Oikein makoisaa siskonpullaa syödäänkin. Ja yhdessä pullapalasessa per "kakku" piileksii kuningas itse !!! Muovia tosin ja alkuperäisversiossa papu pahainen . Kenelle sattuu kunkku hampaanväliin saa kutreilleen kruunun ja on koko perheen valtija tämän päivän ajan. Perhekohtaisesti toki. Meillä kuningas, der König, le roi jne saa päättää mitä ruokaa emo huomenna tekee. JOS se nyt KOSKAAN osuisi minulle niin tilaisin reippaasti pizzaa tai muuta bring it home sapuskaa.Kolme kuningasta saapuivat Jeesus lasta katsomaan oletettavasti 06.01. ja toivathan juuri he lahjoja lapselle. Miksi lie keksittiin alkaa jakelemaan lahjoja jo 24.12 ? Muutamissa maissa joulu onkin tänään .
Tuossa moinen kuningaskakku komeilee

Minun suomeni



Terve vaan

Katsotaan saanko ajoiksi jotain lukemisen arvoista teille rakkaat olemattoman blogini seuraajat.
Olen 42v kotiäiti ja perhepäivähoitaja Sveitsissä . Naimisissa alkuasukkaan kanssa. Meillä on kotona kolme nuorta. 18 v ja 16,5 v nuoret miehet ja 15 v nuori neiti. Koira ja kaksi kissaa sekä kaksi gerbiiliä. Asumme omakotitalossa pienehkössä kyläpahaisessa lähellä aikas isoa kaupunkia Zürichin kantonissa.