sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Kummeudesta


Kultani vei tänään kummipoikansa kelkkailemaan . 7 kilometriä pitkälle "kelkkaradalle"
Poikaa oli pelottanut eikä hän meinannut uskaltaa hissin( sellainen tuolihissi joka leijuu korkealla vuoren rinnettä ylös ) kyytiin alkuun ollenkaan.Myös kelkan kyydissä pelotti hiukkasen kuulema. Kolmannella kerralla alaspäin lapsi oli jo mennyt omalla pulkallaan aivan itse alas asti ja lujaa :oD. Taitaa saapua ylpeä 7 v kotiin nyt illalla kun kummisetänsä juuri vie häntä oman perheen syliin. Varmasti jää ikuisesti mieleen lapselle tämä päivä.
Itse olen kolmelle lapselle kummi. Pakostakin lahjakummina veljeni tyttärelle suomessa. Kunhan neitokainen kasvaa niin jospa sitten saapuisi kummia tervehtimään. Tapaamme kerran vuodessa parin tunnin ajan.
Täällä päässä minulla on suomalaisen äidin ja sveitsiläisen isän nyt jo 19 v poika ( nuori mies ) kummilapsena. Kun poika oli pieni hän vietti paljon aikaa meillä . Ihan alkuun meillä ei ollutkaan omia lapsia ja nautin täysin siemauksin kummeudesta.Olin "nuori" kummi, äitiään 10 vuotta nuorempi. Kun omat lapset perä perää syntyivät jäi kummipojalle luonnollisesti aikaa vähemmän. Koululaiseksi vartuttuaan ei poika enää viihtynyt niin usein luonamme vaan kaverit tulivat tärkeimmiksi. Niinhän se kuuluukin olla. Katsoin kummeuden "loppuvan" rippijuhlaan . 18 v syntymäpäivillä olimme myös läsnä.
Nyt sitten uusin lapsukaiseni on vasta 4kk vanha ihanuus. Samoin suomalaisen äidin täällä asuva pikkurinsessainen. Koitan olla hänellekin kummi joka on läsnä.Lomailu kummila, suomen mummilan jonkun asteinen korvike. Aion puhua lapselle suomea kuten äitinsäkin tekee ja näin osallistua sanavaraston kasvattamiseen.Tahdon lahjoittaa hänelle muistoja. Olen "vanha" kummi,äitiään 10 vuotta vanhempi.
Aikoinamme omille lapsillemme kummia etsiessämme pyysimme heiltä yhtä. Se oli aikaa. Aikaa lapselle jonka muuten arjessa pitää jakaa aikuisten huomio ja aika kahden sisaruksen kanssa. "Pelkkä" lahjakummeus tuntui niin tyhjältä ja jopa tarpeettomalta.
Nooh. Kolme lasta, kuusi kummia. Laidasta laitaan.
Täällä kummeina on useimmiten sukulaisia ja heitä on kaksi. Mies ja nais puolinen. Götti ja Gotte. Lapset kastetaan 3kk-jopa vasta vuoden iässä ja se tapahtuu aina kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä. Lapsi ikäänkuin otetaan seurakunnan jäseneksi yhdessä. Näin siis reformoidussa kirkossa. Katolilaiseen pääsin vasta nyt joulun jälkeen kummitytön ristiäisissä tutustumaan. Siellä ristiäiset olivat vasta jumalanpalveluksen jälkeen ja läsnä vain kummit perheineen ja vanhemmat sekä lähimmät sukulaiset.Mukavalta tuntui kun pappi soitti kirkon kelloja sen merkiksi että lapsi on saanut nimen.
Ai niin.. tämä kuuluisi erilaisuuksiin. Nimi annetaan julki sillä hetkellä kun tiedetään onko tulokas poika vai tyttö. Synnyttämään mentäessä mukana on lappu johon on merkitty molemmat vaihtoehdot. Sukulaisille ja ystäville lähetetään oitis syntymäilmoitus jossa komeilee lapsen nimi, syntymäaika ja tärkeimmät mitat. Millaistahan olisi ollut saada katsella vauvaa ja miettiä vasta valmiille paketille nimeä :o)
Olen kyllä ollut hyvin tyytyväinen valitsemiimme , ei sen puoleen.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sunnuntai kääntyi maanantaihin kun istahdin (tällä kertaa Fazerin parhaat-karkkipussin kera) koneen ääreen nautiskeleen blogista.

Kelkkarata - kuulostaa niin ihanalle, että tekisi pelkästään sen vuoksi mieli tehdä reissu Sveitsin suuntaan. Vanhempi tyttö ainakin nauttisi!

Lisää blogi kirjoituksia odotellen
ja aurinkoisia päiviä sine kauas toivotellen.
Vielä lumisesta suomesta terveisiä lähettää Susanna
P.S. Laitan anonyymin kohdalle "ruksin", koska auttamattoman tonttuna en osaa nimeäni alkuun laittaa

elsi kirjoitti...

Kiitos kommentista Susanna. :o)
Ihan hyvin se näinkin menee. Joku päivä te tuutte sitten mukaan kelkkailemaan :o)

Marjut kirjoitti...

Mietin tuota kummiutta, onko se täällä paljon arvostetumpi asia kuin Suomessa ? Ajattelin lähinnä juuri tuota, että kummit haluaa olla paljon läsnä lapsen elämässä muutenkin kuin vain pelkkänä lahjantuojana pari kertaa vuodessa. Siis ei tietenkään kaikki tee sitä täälläkään.

Anne kirjoitti...

Sinä huijari!
Jatkuvasti kirjoitat olevasi "keski-ikäinen" ja "vanha kummi", minä kuvittelin että olet wanha, mutta mehän ollaan samanikäiset! ;-)

Liityn tuohon Marjutin kommenttiin kummin tärkeydestä. Täällähän kummia aina kutsutaankin kummiksi eikä nimellä, kummin asema on jotenkin tärkeä.

Minulla on yksi kummityttö Suomessa, täyttää tänä vuonna 18v. Olen kyllä huono lahja-automaatti, pitänee tänä vuonna muistaa täysi-ikäistyvää.

Anne kirjoitti...

Hups, huomasin että olet nuorempikin kuin minä! :-D

elsi kirjoitti...

Nooh Anne. Kyllä me ollaan saman ikäisiä ;o)
Kiva kun kirjoitit. :o)