maanantai 19. tammikuuta 2009

Auttakaas pikkasen

Missä kulkee raja?
Mikä on liian henkilökohtaista kerrottavaa tälläisessä blogissa?
Olenko kenties kokemattomuuttani jo ylittänyt sen rajan?
Millä tavalla joku voisi hankaloittaa elämääni täältä saamiensa tietojen avulla?

7 kommenttia:

minna kirjoitti...

Mulla ei ole ollenkaan blogia enää ja se entinen oli salasanallinen ja pidin sitä jonkin aikaa. Minusta yksi vaikea juttu bloggaamisessa on omat lapset. Yksityiskohdat heidän elämästään ovat heidän yksityiselämäänsä ja musta vanhemmilla ei ole oikeutta kertoilla heistä asioita blogeissaan ilman heidän erillistä suostumusta. Samoin muista tuntemistaan ihmisistä ilman heidän lupaansa. Musta olisi kamalaa, jos kaverini kertoisi blogissaan minusta asioita joihin en ole antanut lupaa. Ja miehestä ja omista sisaruksistani ja Suomen perheestäni. Mutta jos kaikki antavat siunauksen, niin mikäpä siinä! Ainoa vaan, että jälkeenpäin voi itseäkin kaduttaa avautuminen. Musta bloggaaminen on todella vaikeaa, siis missä menee se raja yksityisyyden ja julkisen minän välillä ja onko ihmiselle hyväksi omien asioiden julkinen pohdinta. En kiellä ketään mutten voisi kehoittaakaan.

Olen tällainen loinen joka lukee toisten elämästä, muttei avaudu julkisesti omastaan. Olen sitäkin pohtinut, olisiko korrektia jäädä pois näiden kaikkien blogien lukijoiden joukosta, koska onhan se vähän epäreilu tilanne sekin toisaalta, että olen blogittomana täällä(kin) kurkkimassa.

minna kirjoitti...

Ai niin, se vielä, etten ole huomannut sinun ylittävän mitään rajoja. Ja tuo pohdinta oli siis mun omia sääntöjä itselleni. Musta siinäkin on aika yksilölliset erot, myös julkisuuden sietokyvyssä...itse olen tällainen ujo arkajalka, ettei tulisi kysymykseenkään kovin julkinen avautuminen, mutta siinäkin on valtavia eroja tietenkin ihmisten välillä :)

Natjale kirjoitti...

Elsi, oma kokemukseni asiasta voi olla hiukka erilainen kuin muiden, mutta uskon, että jos elää ihan tavallista elämää, eikä mitään pelättävää tai piilotettavaa ole, voi aika huoletta omasta elämästään halutessaan kertoa.

Itse pidän tiukan rajan nimeni kanssa, mutta siihen on omat syynsä. Voin kertoa asuinpaikkani, JOS muita suomalaisia asuu myös paikkakunnalla. Mm. Kölnissä laitoin vain Köln, vaikka asuimme itseasiassa ensin ihan vain Kölnin lähellä ja myöhemmin Kölnin esikaupunkialueella.

Minulla oli sähköpostiosoite julkisuudessa edellisessä blogissa, se voi aiheuttaa aikamoisia ongelmia ja paljon pahaa mieltä, jos ei osaa sulkea silmiään katkerilta ihmisiltä. Ja vaikka osaisikin, joskus vain pahoittaa mielensä.

Voi myös saada joistain ihmisistä liiankin innokkaan ystävän. Monet ovat varovaisia ja monesti tehdään kautta rantain selväksi, että blogitutut halutaan pitää blogituttuina. Joissain tapauksissa blogiystävyys muuttuu ystävyydeksi ja silloin tapaamisia järjestetään ilolla ja riemulla, mutta sellainen yksipuoleinen ystävyys voi olla todella rasittavaa. Ulkomailla asuvat tapaavat ehkä herkemmin ja ovat myös avoimemmin blogeissa mukana: siinähän kerrotaan muille kokemuksia ulkomailla asumisesta ja kaikkea ei voi täysin piilotellen kertoa.
Tiedän todella avoimia blogeja ja sitten on tällaisia "kerrotaan vähän sinnepäin" blogeja, kuten omanikin on. Jokainen tekee päätöksen itse.

Minä en ja kerro lapsistani mitään kovin henkilökohtaista. Enkä muistakaan ihmisistä, mutta elämääni nyt kuitenkin kuuluu muitakin kuin minä ja kyllä sellaisia yleisjuttuja saa kertoa IHAN KAIKISTA, jos siltä tuntuu, kunhan jättää nimet pois.
Itse laitan vaikkapa Rouva M, tai ystävä, tuttava jne.

Saa toki vaikka haukkua kaikki tuttunsa, jos kokee sellaiseen tarvetta, mutta sen jälkeen voi miettiä, onko enää ystäviä ollenkaan ;-). Joku tuttusi/ naapurisi lukee joka tapauksessa blogiasi koskaan mitään kommentoimatta :-D Usko pois.

Yritän pitää myös jonkinlaisen tason yllä jutuissani kuitenkin, enkä halua ketään loukata tai kovin tarkkaan juttuja kertoa. Voi olla, että kuitenkin jollekin jo minunkin juttuni ylittävät hyvän maun rajan? Mistä ihmisistä koskaan tietää...

Olen myös kysynyt lupia juttuihini. Joskus on parempi tehdä niin. Aikuisen poikani elämästä en juurikaan kerro mitään. Kotona olevien lasten kouluasioista taas uskallan hieman enemmän puhua, mutta taas sellaista "yleishöpinää".

Raja voi olla häilyvä. Toiselle on luonnollista kertoa kaikenlaista netissä ja toiselle taas kaikenlainen kirjoittelu täällä on kamalaa yksityisyyden menettämistä.

Minna, kyllä minusta saa lukea blogeja, vaikkei itse haluaisi mitään kertoa itsestään.
Jollain tasolla itse miellän jotkut blogit elämänkerroiksi, jotkut aikauslehdiksi, jotkut matkakertomuksiksi jne.
Jokainen meistä kirjoittaa tietäen, että blogia luetaan ja ei blogia yleensä vain itseään varten pidetä. Sitä varten on päiväkirjoja :-).

Itse olen pyrkinyt, että tämänkertainen blogini pysyisi pienessä piirissä ja se syntyi korvaamaan kirjeitä tutuille. Kuitenkin muistan itse todella hyvin ekan ulkomaan muuton yhteydessä, miten tietoa ja kokemuksia halusi kaivaa netistä (helppo lukea, joskus jopa helppo etsiä), mutta kotiäitinä olosta Euroopassa ei silloin kukaan kirjoittanut, joten päätin pitää blogin avoimena.

Marjut kirjoitti...

Minun blogi on sellainen puolianonyymi, esiinnyn kuitenkin omalla nimellä siinä että siitä ainakin minut tunnistaa kuka tunnistaa. Lasten nimiä en kerro, enkä miehen ja kuvat laitan niin ettei niistä saa selvää hyvin, siis lasten.
Kyllähän minunkin asuinpaikkani saa selville jos on oikein innokkaasti etsii, en kyllä ole maininnut kylää missä asun. Ainut suomalainen täällä on helppo löytää:))
En tiedä oikein mikä on se paras tapa. Jokainen tyylillään ja tavallaan.

elsi kirjoitti...

Kiitos mielipiteistä ja kokemuksista.
Luulen kanssa että pidättäydyn nimistä ja paljastavista valokuvista. Kerron kyllä mikä on lähin kaupunki jne. joten jos joku haluaa niin myös minut löytää. Kysynkin että MIKSI joku niin VOISI haluta ? Tervetulleeksi kylään toivottelen vaan.;o)

Anonyymi kirjoitti...

Mietiskelin tuota "elämää hankaloittamis"-juttua.
Mielenkiintoinen ajatus.
- Miksi joku haluaisi satuttaa, käyttää tietoja vahongoittamis tarkoitukseen? No, aina tietysti löytyy ilkeitä ja kateellisia panettelijoita, mutta että koittaa hankaloittaa jonkun elämää. Jonkun joka asuu muutaman kilometrin ja parin päivän ajomatkan päässä. tuntuu oudolle ajatukselle, muttei kai sula mahdottomuus ole?
-Blogin teksti, mitä siitä löytää sellaista, jota käyttääisi hyväkseen. Itselleni on päällimmäiseksi jäänyt mieleen teitenkin upeat kuvat. Kauppojen aukioloajat (?), armeijan erilaisuus, kissan hankinta :)

Blogissa ollut mielestäni niin yleisasiaa, että ihme jos sieltä joku saa jotain selaliste irti, jonka sitten haluaa hyödyntää ilkeyksissään.

Tätä mieltä on Susanna

laurier kirjoitti...

Hmmm... Minä kyllä kerron lähes kaiken blogissani. En ainakaan vielä ole saanut valituksia. Kuitenkin lukijakunta on hyvin pieni, ei meitä suomalaisia niin paljoa ole. :) Ja luulen, ettei minunkaan blogiani lue kuin maksimissaan muutama kymmenen ihmistä. Tuskin sitäkään.

Ihan miltä itsestä tuntuu, niin se varmaan menee. :)