torstai 5. toukokuuta 2011

Olemisen sietämätön keveys

Juuri nyt elän aikaa jona minua opetetaan . Opin huomaamaan etten voi vaikuttaa lasteni elämään enää muuten kuin olemalla . Olemalla se turvallinen äiti jolle uskaltaa puhua. Jonka luo voi tuoda kaverit ja kaverin kaveritkin. Joka edes yrittää hyväksyä jo lähes aikuisten lastensa valinnat.Joka myöntää virheensä ja silti tekee joko samat uudestaan tai keksii uusia.
Opin myös että on elämää lasten jälkeen . Opin että elämä on ollut minulle armollinen. Opin iloitsemaan tulevasta ja jaksamaan odottaa .

Muistin miksi en kirjoita tänne enää


Sen verran mukava on ja olisi lukea kommentteja-