Aikuisen suomeni on ihana kesämaa. Siihen kuuluu suven parhaita anteja eikä parina viime vuonna edes ukkospilvet ole kesätaivastani pimentäneet. Jollain asteella minulla on huono omatunto.En "saa" olla ylpeä isänmaastani enkä varsinkaan harmitella sen epäkohtia. Minä olen vieras. Niin täällä "kotimaassani" kuin siellä kesämaassani. Olen saanut iskostettua omiin , täällä kasvaneisiin lapsiini, kenties enemmän äidinmaan ylpeyttä kuin koskaan itse olen osannut tuntea.
tiistai 6. joulukuuta 2011
Itsenäinen suomi
Minunkinko suomeni? Onko yli puolet elämästään muillamailla viettänyt enää suomalainen? Hän joka ei ole kokenut aikusen arkea pohjolan piemeinä kuukausina, ei ole jonottanut arvauskeskuksessa kuumeisen lapsen kanssa, ei etsinyt autoaan lumivallin alta tai viettänyt työpaikan saunailtaa...Kaipaanko suomeen kaivatessani itse asiassa sitä samaa kuin varmaan kaikki muutkin. Lapsuuttani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kyllä, myös sinun Suomesi! :)
Hyvää Suomen 94. itsenäisyyspäivää!
http://joulukalenteri.positiivarit.fi/6.html
Olipas hyvin kirjoitettu.
Minä olen jo pitkään tiedostanut, etten kaipaa Suomeen, vaan kaipaan sitä aikaa, joka ei koskaan enää palaa.
Mutta kyllä minä olen yhä vain täysi suomalainen, toisenlainen vain kuin useimmat (no muutenkin olisin, Pietarsaaressa kasvanut... Oikeasti olemme erilaisia, Ruotsin vaikutuksen alla varttuneita).
Lähetä kommentti