sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Hoilattu on

Gospel kuoromme esiintyi ja meikä sain soolonsa kunnialla laulettua.
Esiintyminen ei taida kuulua lahjoihini yhtä lailla kuin kuvittelen itse hoilaamisen tekevän.
Ohi kuitenkin ja onnistuneesti.
Itseäni miellyttääkseni aion nyt pitää paussia laulamisen( kin ) kanssa jonkun aikaa . En halua mennä minnekään kodin ulkopuolelle harrastamaan.
Onkohan tämä suomalainen piirre ?
En toivo muuta kuin rauhaisaa eloa. En kaipaa netin lisäksi kontakteja. Vaarallista, tiedän.
Paussi onkin vain ajallisesti rajoitettu. Espanjan tunnit loppuivat joku aika sitten nekin. Olen nyt hiukkasen oloneuvostona sitten. Ja vapaa ehtoisesti. Mukavahan oli kuulla toisten kuoron jäsenten pyytävän etten lopettaisi. ( Balsamia oi balsamia ) .
En tainnut kertoa täällä vielä että esikko SAI ajokortn. Ja autokin on jo alla. Kyllä nyt kelpaa nuoren miehen kulkea.
Minun pitää vallan alkoittaa jo kesävaatteiden kasaaminen ensi lauantain lähtöä ajatellen. Huh. näin lyhyellä varoitusajalla emme koskaan olekaan läheteneet lentoon.
Elämä on niin laiffia.

2 kommenttia:

finkinja kirjoitti...

Jotenkin osasin jo kuvitella sinun laulavan, sen kun jatkat vaan. Mutta on välillä ihan hyvä pitää taukoa ja ottaa etäisyyttä ... se taitaa olla yksi niistä suomalaisista piirteistä;)
Onnea uudella ajajalle:)

Nurkkalintu kirjoitti...

o/ nostan virtuaalihattuani ja onnittelen sooloilijaa!
Pienet tauot harrastuksista tekevät ihan hyvää. Ei "leipäänny" :)
Lentoonlähtö lähestyy...
Hyvää vointia!