torstai 12. helmikuuta 2009

lisää lisää lisää

Esikoiseni ,armaani, ei tunnu koskaan saavan tarpeeksi .Poika oli 18kk kun pikkuveli syntyi ja vei samalla esikoisen paikan perheen ainoana lapsena. Todella teimme kaikkemme ettei lapselle tullut kriisiä sisaruksen syntymisestä. Ehkä poika vain on kade luonne. Kenties emme koskaan pysty emmekä olisi pystyneet antamaan hänelle sitä mitä hän etsii. Kaivossa ei taida olla pohjaa.
Juuri tänään anoppi lahjoitti pettyneelle pojanpojalleen tunnin hieronnan jonne oli itse menossa. Varmasti oli ihanaa. Nuori mies tulee kotiin. Oli todella hienoa mutta minä haluan lisää ja minulla ei ole varaa. Voiko Grosi maksaa kerran viikossa hieromisen hänelle. Onnellinen olotila oli hetkessä onneton taas. VOISIN olla onnellinen JOS . Saisin sitä ja sen jälkeen tätä. Ja kaikkea aina pikkasen enemmän kuin muut. Täytyy olla rasittavaa olla niin kykenemätön nauttimaan hetkestä.
Keskimmäiseni , kultaseni, osaa sen jalon taidon.Jo syntymästä asti tottunut jakamaan .Kun keskimmäinen saa jotain on hän onnellinen ja tyytyväinen. Hänen elämänsä tuntuu olevan niin paljon helpompaa. On myös paljon mukavampi antaa tuolle iloiselle ja kiitolliselle nuorukaiselle.
Kuopukseni,rakkaani, odottaa elämältä saamista enemmän kuin itsestään selvänä. Hän kulkee huoletonna , huomista juuri miettimättä ja ottaa minkä saa.
Onko tämä lienee syntymäjärjestys kysymys.??

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä, samankin perheen lapset voivat olla niin erilaisia.
Tyytymättömyys sisäänrakennettuna, mistä se sitten johtuu, syntymäjärjestyksestä vai temperamentista ja perintötekijöistä. Meillä puolet lapsista on perineet kaikki mun huonot puolet ;) (esikoinen ja kuopus)..uskoakseni myös joitakin hyviä puoliani :)

Mut hei, nyt tähän voi lähettää kommentin

elsi kirjoitti...

JESH mata:)
Kiitos kommentista.