maanantai 2. helmikuuta 2009

Maassa maan tavalla....

Meinaan jotta sitäkin kummastelen kuinka eri asioista voidaan olla eri maissa ja kulttuureissa niin eri mieltä . Ja jokainen kuvittelee olevansa sen ainoa oikean mielipiteen kantaja, selvä se ;o). Sellainen juttu nyt esimerkiksi kuin vilustuminen ja ulkoilu.
Täällä ollaan sitä mieltä että nuhaisen lapsen voi vallan mainosti viedä ulos jokapäiväiselle happihyppelylle. Kunhan pukee sopivasti ja katsoo ettei lapsi riehu liiaksi ja hikoile . Turvonneet nenän limakalvotkin vain tykkäävät viileästä ilmasta. Pieni kuumeenpoikanenkaan ei ole esteenä ulkoilulle.
Suomessa taas ( näin olen ymmärtänyt ) ulos ei suinkaan mennä , ei lapsen kanssa eikä itse jos ollaan vilustuneita. Ollaan sisällä kuivassa usein MINUN mielestäni ylilämmitetyssä asunnossa ja kärsitään. Kaikin tavoin.
Toisaalta suomalainen tapa nukuttaa vauvaa ulkona on täällä yhä suuri ihmetyksen aihe.
Toinen kummastelupäiväni aihe on luulo joka ei ole tiedon väärrtti.
Luullaanhan täällä keski-euroopassa liiankin usein että suomessa kaikki rynnivät yhdessä saunaan joka tilaisuuden tullen ja tietenkin alasti miehet ja naiset sekaisin. Mielikuvituksen päästyä vauhtiin voitte arvata mitä seuraavaksi luullaan ;o)
Suomessa taas luullaan että kaikki sveitsiläiset asuvat vuoren kupeella ellei vallan sen päällä syövät suklaata ja juustoa suurissa määrin ja harrastavat jodlausta. Raha kasvaa puissa , selvä se.
Itse joudun luulojen uhriksi aina kun täällä on erityisen kylmää tai lumista." No niin rouva R. te voitte nyt varmaan todella hyvin ja olonne on hyvin kotoinen eikös niin?" Mutisen siihen useimmiten jotain tyyliin : " No, oikeastaan muutin tänne juuri näitä asioita karkuun " tms.Mikä ei toki ole totta ;o) Täkäläiset myöskin uskovat vakaasti etten palele -10 asteen pakkasessa . Olenhan syntynyt suomessa.
On aika hurjaa kuinka vähän osa kakkos kotimaani asukkaista tietävät suomesta .
Sauna, alkoholismi , metsät ja järvet. Ja NOKIA.Mika Häkkinen.Kimi Räikkönen. Sibelius. Martti Ahtisaari.plus jopa Paavo Nurmi saattaa tulla nk. Matti Meikäläisen mieleen.
Ruokailuun liittyviä tapoja jotka olen "unohtanut" suomesta ovat esimerkiksi leivän tarjoaminen ruokailun yhteydessä. Maito tai piimä ruokajuomana. Iltapala voileipineen . Kiitos sanan sanomisen ruokailun jälkeen.
Omaksunut olen ainakin hilloin laittamisen leivän päälle. Brunssien eli ruhtinaallisten, noin tunnin kestävien sunnuntaiaamiaisten harrastamisen. Viinin juomisen ruokajuomana (ja pulloa EI tarvitse tyhjentää ;o) ) Juuston leikkaamisen ( höyläämisen sijaan ) ja monia muita jotka 21:den sveitsin vuoden jälkeen ovat sulatuneet minuun niin etten tiedä niiden olemassa olosta enää. Ainakaan ei tule nyt mieleen. Vieraat kiittävät täällä ruokailun alkaessa , ensimmäisen kerran viini lasia nostaessaan kutsusta ja ruoasta. Plus vielä kotiin lähtiessään. Poskipusut ovat must ja niitä on 3 . Halaaminen ujostuttaa täkäläistä mutta minulle se edelleen on spontaanisti iloisen jälleennäkemisen merkki. Poskipusut.... na ja.. en ole niihin tottunut . Tuttavapiirini tietää sen ja jättää minut rauhaan ;o). Naiset keskenäänkin pussailevat poskensa märiksi JOKA kerran tavatessaan.Öyh.

6 kommenttia:

Natjale kirjoitti...

Poskipusuihin tottu hyvin nopeasti.

Itse tykkään sekoitella kulttuureista ne parhaat palat, tottakai :-D.

... siis mitä, eivätkö kaikki jodlaakaan Sveitsissä :-D?

Marjut kirjoitti...

En minäkään kaikkia pusuttele, miehen veli kyllä täytyy ;) hän pitää sitä hyvin huolen.

Meilläkin juustohöylät on toimettomana laatikossa.

Ja meillä on ainakin varmasti niitä rahapuita ;)

laurier kirjoitti...

Tuo on totta, ettei ihmisten mielestä suomalainen VOI palella. :D Ei meillä sentään mitään turbogeenejä ole, kyllä se on mahdollista meillekin! :D
Minua ahdistaa suorastaan se, ettei kiitetä ruuasta. Kiitän aina suomeksi meidän perheessä, koska sitä ei vaan sanota ranskaksi.

elsi kirjoitti...

Pinttynyt tapa sulla tuo kiittäminen laurier. Se menis ohi jos jäisit tänne. ;o)Tosin eräs ulkosuomalais ystäväni kehoittaa lapsiaan täälläkin sanomaan ruoan jälkeen: kiitos ruoasta, oli hyvää ( jos kerran oli ;o) ) Omat lapseni muistavat suomessa ollessaan useimmiten myös kiittää , ainakin jos on esimerkki lapsi paikalla.

clamorfin kirjoitti...

Mä sanon kyllä Merci pour le souper iltaruuan jälkeen, ja lapset on opetettu kiittimään ruuasta. Mutta ehkä kiitoksen voisi korvata jollain kohteliaisuudella?

Poskipususta ei saa poskea märäksi, poskethan siinä vaan on vastakkain ;)

elsi kirjoitti...

No juu... rakastan liioittelua ;o)
Ei niistä märiksi saa poskiaan todellakaan .
Meillä lapset kyllä muistavat kehua ruokaa jos on maistunut erityisen hyvin. Samoin korjaavat vuoron perään astiat pois ja kattavat pöydän , tavallaan sekin on kiitos.