maanantai 16. helmikuuta 2009

Tätä voisi vielä tarvita

Tai tätä... ja tuota.
Juu . myönnän!
Kärsin hamsterisyndroomasta.
Minun on hyvin vaikea luopua mistään , varsinkin jos tuote on vielä ihan hyvä.
On ihanaa kun voin antaa lasten pieniksi jääneet vaatteet ja osin kengätkin eteenpäin. Annan mieluusti ja sydämeni pohjasta kaiken muunkin keräämäni krääsän jollekin . Mutta kun on aika heittää tavaraa POIS , SE alkaa. Ikäväkseni meillä on iso talo ja paljon tilaa. Juuri muutama viikko sitten keräsimme auton lavallisen roskaa talosta ja talon ympäriltä. Olin oikein ylpeä itsestäni. Romujen poisto ei vaan näy missään....
Lähiympäristö tietää myös jo aivan liian hyvin että otan vastaan lähes kaiken mitä vielä voisi tarvita. Lahjoituksia satelee.
Ilmeisesti muidenkin on helpompi antaa kuin hävittää.
Eräs ystäväni taasen on oikein erikoistunut pois heittämiseen.
Myönnettävä että heillä on siistiä ja selkeää kotona. Eilen siivoutin nuorilla miehillä vaatekaappinsa. HALOO sieltä tuli vaatetta aikamoiset kasat ja taisipa esikko löytää muutaman kaivatun vaatekappaleenkin kaappinsa sisuksista. AAAH... 2 isoa kassia lähtee tänään kierrätykseen . Niistä tehdään rättejä. Samoin kaksi kassia kenkiä. Alanko pikkuhiljaa paranemaan?
Vakuutan että poikien huoneissa voi nyt hengittää vapaammin.
Neidon kaappi siivottiin jo aikaisemmin. Sieltäkin sain 2 kassillista eteenpäin annettavaa.
Kerran kutsun joko kälyni tai sen poisheittäjä ystäväni meille ISON jätepussin kanssa heilumaan. Heiltä se sujuu.EN aio olla kotona silloin. ;o)

4 kommenttia:

Natjale kirjoitti...

Minä en kerää tavaraa. Myönnän, että minussakin on sitä sulovileeniä annos ja rakastan kirppareita, mutta monien muuttojen kouluttamana olen oppinut laittamaan/antamaan/myymään tavaraa pois.

Käyn talon kaksi kertaa vuodessa läpi jokaista nurkkaa myöten ja heitän kaiken ylimääräisen pois.

Minna kirjoitti...

Hih. Mä kun aloin lukea että kärsit hamsterisyndroomasta, ajattelin, että hei, on sittenkin toinenkin samanlainen. Mulla on kanssa se, mutta tarkoitin ihan muuta. Me ostettiin juuri ties kuinka mones hamsteri...meillä on ollut niitä jo 10 vuotta. Luulin, että tekään ette pääse eroon näistä pikku jyrsijöistä lemmikkeinä ;D

Mutta tuo toinen, tarkoittamasi syndrooma mulla tuskin on, mutta miehelläni. Ja ilmeisesti myös edellisillä sukupolvilla. Minun elämäntehtäväkseni on muodostunut tämän talon ja kaikkien varastojen, ullakoiden, kellareiden, aittojen sun muiden riihien ja latojen raivaus vuosisadan rojusta. Voi kun mulla olisi siihen joku intohimo...siinä tapauksessa olisin elementissäni...

Marjut kirjoitti...

Meillä on ihan kuin Minnallakin, me yritetään epätoivoisesti päästä eroon kaikesta "tarpeellisesta" mitä tänne on vuosien saatossa tullut.

:D Vähän hymyilytti tuo hamsterisyndrooma ;) mitä kaikkea se voikaan tarkoittaa.

elsi kirjoitti...

Kröhöm-- SAATTAA olla että kyse onkin kohdallani Hamstraus syndroomasta.
Hamstereita minullakin oli lapsena "aina" nyt on likalla Gerbiilejä. Ne ovatkin kivoja kavereita. :o) Ja päivälläkin hereillä .